tiistai 25. marraskuuta 2014

La Paz (3660m)

La Paz on valtava kaupunki, joten päätettiin olla täällä vain yksi yö ja jatkaa viettämään synttäreitäni Copacabanan turistikylään. Yhdessä päivässä ehdittiin kuitenkin kävellä keskusta läpi. Kuvassa La Paz El Altosta kuvattuna. Kuvassa näkyy myös tuollainen hiihtohissi, jota voi kai La Pazin "metroksi" sanoa, nyt linjoja on kolme, mutta lisää on tulossa, ei ehditty testaamaan.

Majapaikkamme oli turistikeskittymässä, jossa sijaitsi myös "noitamarketti". Kuvassa mm. laamansikiöitä, jotka tuovat talolle onnea, jos sellainen haudataan perustuksien alle. 200b maksavat, oisko joku rakentamassa piakkoin taloa?

Perez Velascon aukiolla oli monenlaista häppeninkiä. Tässä ilmakitarashow. Myöhemmin nähtiin kai stand uppia, mutta Minnallakaan ei riittänyt kielitaito sen seuraamiseen.

Tuolla kaukana näkyy Illimani vuori (6439m). Sille en kiipeä, mutta hieman pohjoisempana oleva Huayana Potosi (6088m) on tarkoitus valloittaa Copacabanan jälkeen. Kävin jo kyselemässä parista kiipeilyfirmasta 3 päivän reissua vuorelle ja se tulee maksamaan n. 1000b, sisältäen suurimman osan varusteista, ruoat sun muut. Kelin ei pitäisi olla ongelma vielä ja koska reissun miniosanottajamäärä on 2, pitäisi minulle löytyä kiipeilykaveri lowseasonista huolimatta, Minna sanoi ehdottoman ein kylmälle reissulle, kuulemma suoranaista kidutusta...

Vuorelle tarvin pipon, tätä Minna ei antanut ostaa, joten tyydyin normaaliin myssyyn.

Ensimmäiset joulujutut bongattu.

Tällä aukiolla oli paljon israelilaisia lippujensa kanssa, varmaankin joku jumala pelastaa kulkue, ei näyttänyt mielenosoitukselta. Täällä koin myös kauhunketkiä, kun istuessamme rauhassa puistonpenkillä kengänkiilloittaja käveli luoksemme ja osoitti pistoolilla päähäni. Reaktioni oli fiksu käsi eteen (niin kuin se muka luodin pysäyttäisi...). Kyseessä oli kuitenkin kengänkiilloittajan "hauska" pila ja ase oli kuula/leikkipyssy. Meistä juttu ei ollut lainkaan hauska ja lähdettiin puistosta, vaikka kaveri yritti näyttää, että istukaa vain alas, leikkiä se vain oli.

45,7 sentin pizza 8-10 hengelle? Taitavat vitsailla.

Polloa kanasta, heh heh...

Taisivat kuvata musiikkivideota tai vastaavaa, käveltiin kuvaan tolvanoina, toivottavasti ei pilattu otosta, vaan päädyttiin videolle.

Tämä hauskuuttaja oli oikeasti todella hauska, matki ihmisiä, häiriköi taksikuskeja ja nauratti kansaa.

Ja tämä spraytaiteilija todella taitava, teki mieli ostaa taulu, mutta ei sitä kotiin olisi saanut ehjänä.

Seuraavana aamuna lähdettiin bussilla kohti Copacabanaa (25b/hlö) viettämään rantaelämää...

maanantai 24. marraskuuta 2014

Quime (3000m)

Vanha hotellimme oli täynnä, joten päätettiin lähteä yöbussilla kohti pohjoista. Kohteenamme oli Quime hieman Oruron pohjoispuolella. Ostettiinkin liput Oruroon (40b/hlö). Lipunmyyjä arveli, että olemme perillä kolmen aikoihin, näihin arvioihin on yleensä saanut lisätä tunnin, mutta tällä kertaa kuski ajoi sellaista rallia, että olimme perillä jo kahdelta yöllä ison kaupungin pimeällä ja suljetulla bussiasemalla. Onneksi La Pazin busseja meni tähänkin aikaan, joten ostettiin liput sellaiseen (20b/hlö) ja päästiin bussiin turvaan. Konaniin oli vain reilun tunnin matka, joten oltiin tässä risteyskylässä neljän aikoihin yöllä.

Ei toivoakaan jatkoyhteydestä tähän aikaan, joten jäätiin risteykseen palelemaan, väkeä liikkui ja busseja meni jatkuvasti ohi, joten ei ollut liiallisen hiljaisuuden vuoksi epämukavaa, mutta kylmä oli. Pian huomattiin mennä kahvila/kauppaan lämmittelemään ja juttelemaan mukavan vanhan miehen kanssa, joka puhui jonkin verran espanjaa ja koitti opettaa hieman Aymaraa. Opetettiin vastineeksi pari sanaa suomea tai Minnahan miehen kanssa jutteli, minuun ei espanja ole vielä tarttunut. Kuorma-autokyydillä oltais varmaankin päästy Quimeen, kun mies huuteli kyytiläisiä, mutta arveltiin paleltuvamme lavalle. Seitsemän aikoihin ensimmäinen Quimen minibussi saapui ja hypättiin kyytiin (25b/hlö).

Matkalla oli hienoja maisemia. Noustiin lähes 5000 metriin ja laskeuduttiin lopulta n. 3000 metriin kanjonin pohjalle Quimeen, jossa oltiin vajaan parin tunnin matkan jälkeen. Keskusaukion vierestä löytyi Quime hotelli, josta saatiin huone 80 boliviaanolla.

Kuva huoneemme ikkunasta, kylä vaikutti kivalta ja päätettiin lähteä seuraavana päivänä kävelemään kanjonia eteenpäin. Tänne oltiin tultu juuri trekkailumahdollisuuksien takia ja koska tätä paikkaa ei vielä löydy opaskirjoista. Pian varmaankin löytyy, täällä on jo turisti-infokin.

Keskusaukio.

Seuraavana aamuna lähdettiin suunnitelmien mukaan pienelle trekille. kuvassa Quimen läpi virtaava joki.

Tuo vaaleampi maisemaan sopimaton puusto osoittautui eukalyptukseksi, jota täällä kasvatetaan paljon nopean kasvun vuoksi.

Eukalyptusöljytehdas.


Vesiputous, toisella reitillä olisi ollut näitä paljon enemmän ja isompia, mutta ollaan edelleen vähän vesiputousähkyssä, joten ei valittu sitä reittiä. Auringon lämmittäessä alkoi tulla kuuma ja vaelluskengät osoittautuivat vääräksi valinnaksi, olisi pitänyt laittaa sandaalit.

Quime näkyy vielä.


Kymmenisen kilometrin jälkeen vastaan tuli TitiAmayan kylä jossa päätettiin kääntyä takaisin. Kylässä kanssamme alkoi jutella mies, joka pyysi tulemaan odottamaan, kun hän laittautuu valmiiksi ja lähtee matkaseuraksemme paluumatkalle, sillä hänkin on menossa Quimeen pelaamaan jalkapalloa ja vuosipäivän juhlaan, joka on lauantaina. Sainkin tästä tiedosta ongelman. Kauden viimeinen formulakisa on sunnuntaiaamuna, mutta juhlaa ei haluttaisi missata (täällä ei ole kanavaa josta kisa näkyisi). Ratkaistiin ongelma siten, että lähdetään kahdelta sunnuntaiyönä bussilla La Paziin juhlien jälkeen. Emilin kanssa paluumatka meni mukavasti välillä oikopolkuja pitkin.

Tämä tarkoittaa, että kauppa on kiinni.

Lauantaina juhlat alkoivat kylien kulkueella. Edustettuna taisi olla viisi kylää ja muutama kaivos.

Yksi kaivosmies keksi minua katsoessaan Jeesuksen ja seuraava ilmeisesti hieman enemmän rohkaisua ottanut mies huudahti Jeesus Kristus. Sitten kaikilla olikin oikein mukavaa, minusta tuli katsojan sijaan nähtävyys. Idea ei onneksi levinnyt kuin tähän yhteen porukkaan.

Kulkue ohitti Quimen ja jatkoi tälle hieman kylän ulkopuolella olevalle jalkapallokentälle, jonne oli rakennettu lava. Ruokaa oli hyvin tarjolla, joten ei tullut nälkä. Minna ei valitettavasti päässyt mukaan, sillä nyt oli hänen vuoronsa kärsiä mahavaivoista, jotka eivät onneksi kestäneet kuin tämän yhden päivän.

Juhlan aluksi kentälle laskeutui muutama liitelijä, jotka lähtivät liikkeelle vuoren päältä.

Hyppääjät saivat sankarin vastaanoton. Täällä käytettiin vihannesseppeleitä ja leipäseppelitä, joiden sisällä näytti olevan rautalanka tai vastaava pitämässä leipää kasassa.

Hyppyjen jälkeen alkoivat poliitikkojen puheet. Oltiin kuultu huhua, että itse presidentti Evo tulisi paikalle, mutta hän esiintyi vain kiitospuheissa. Kuvassa taidetaan laulaa kansallislaulua.


Tämän juhlan päätti tanssi ja soitanta, kun kylät pistivät parastaan.

Iltapäivällä kylän keskustassa oli bändi esiintymässä ja väki joi olutta. Väkeviäkin vilahteli, mutta niitä pidettiin piilossa. Ostin itsekkin pari pulloa 30 boliviaanolla ja tuli kumottua useampi lisää, kun löysin seuraksi kaivosmiehen joka puhui ihan ok englantia. Bolivialainen juomatyyli ei ole hitaasti tissutteleva vaan porukan yhteistä lasia täytettiin jatkuvalla syötöllä, tarkoitus oli selkeästi tulla humalaan. Poski ei oikein venynyt niihin mittoihin mitä olisi tarvittu, kun miehet tajosivat kokalehtiä. Kymmenen aikoihin seurueeni hyppäsi kuorma-auton kyytiin ja lähti omaan kaivoskyläänsä ja minä nukkumaan pariksi tunniksi. Ei ollut mukavin matka La Paziin, mutta perille päästiin ja löydettiin hotelli (200b), jonka huoneissa on telkkarit ja nähtiin kisakin, joka oli vähän tylsä. Nicon voittoa toivoin, mutta kyllä Hamilton on mestaruutensa ansainnut.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Laguna Verde

Aamulla herättiin neljältä ja aamiaisen jälkeen noustiin pienessä pakkasessa 5000 metriin katsomaan geysireitä.


Paikka oli upea, pulppuavaa mutaa ja paljon höyryä. Willy oli kuulemma jo kaipaillut minua, kun muut olivat jo odottamassa autossa, mutta espanjalaiset olivat sanoneet, että antaa olla, jos tykkää, joten sain ihailla paikkaa n. puoli tuntia.

Seuraavaksi pysähdyttin vessatauolle kuumille lähteille vain pikaisesti, sillä Willy sanoi, että palaamme tänne myöhemmin, kun täällä on vähemmän väkeä.

Laguna Verde, joka ei ollut vihreä, koska ei ollut tuullut tarpeeksi, punaiselta laguunilta olisi meidän puolesta riittänyt tuulta tännekkin. Vihreä väri syntyy jostain kemiallisesta reaktiosta kun vesi sekoittuu tuulen voimasta, näin ymmärsin. Tuo valkoinen ei ole jäätä, vaan jotain mineraalia joka liittyy hitsaukseen, mineraalisanastomme ei ollut tarpeeksi vahva ymmärtämään enempää. Tuo tulivuori on Chilen puolella.

Lumisia huippuja toisessa suunnassa.

Meidän porukka. Takana Xavi, Toni, Santi, Minä ja Minna. Edessä Kike ja Willy.

Matkalla takaisin päin.

Kuumilla lähteillä, nyt väkeä ei tosiaan ollut niin paljoa. Minä, Toni ja Kike pulahdettin uimaan (6b). Vesi oli todella kuumaa, joten reilussa puolessa tunnissa jäsenet sulivat mukavasti.

Paluumatkalla Uyuniin nähtiin tämä pahasti kolaroitu saman firman auto (näin tarrat) tien reunassa, kuskillamme ei ollut tietoa kolarista, joten sen oli täytynyt tapahtua päivän tai kahden sisällä. Koitin kysyä asiasta matkatoimiston pitäjältä perillä Uyunissa, mutta hän valehteli korvat heiluen, ettei hänellä ole asiasta tietoa, ehkä kuski on ollut omilla asioilla, ainakaan kyseessä ei ole ollut heidän retkensä.

Paluumatkalla nähtiin monta emua.

Lounaalle pysähdyttiin todella kauniiseen paikkaan, jossa oli paljon laamoja.


Laumassa oli myös paljon pieniä.

Niin erikoisia lintuja, ettei Willykään tiennyt mitä nämä ovat.

Mallku Villa Mar, jossa taloja oli rakennettu kalliota vasten.


Sanokoot vaan luonnon muovaamiksi, mutta muinaisia patsaita nämä ovat.

San Cristobalin kylä. Tämä kylä on siitä erikoinen, että se on hautausmaata myöten siirretty kaivoksen tieltä.

Neljän aikoihin oltiin takaisin Uyunissa. Reissu oli kaikin puolin hyvä ja suosittelin heti autosta noustuani Willyä kahdelle tytölle, jotka selvästi kävivät matkatoimistoja läpi.

Kolmen päivän aikana tuli istuttua 850km jeepissä.