Sucre

Virastotalon katolta löydettiin keskustan paras näköala.

Sucressa on paljon museoita, mutta tuli käytyä vain yhdessä. Casa de la Libertadessa (15b), joka on jo rakennuksena erittäin historiallinen. Tässä saleista tärkein, täällä allekirjoitettiin Bolivian itsenäisyysjulistus 1825.

Tässä taas on Juana Azurduyn kuva ja hänen maalliset jäännöksensä tuossa arkussa. Tämä nainen syntyi tässä kaupungissa 1780. Espanjalaiset tappoivat hänen isänsä ja hän päätyi nunnaksi 12-vuotiaan, liiallisen kapinoinnin vuoksi hänet kuitenkin erotettiin 17-vuotiaana. Tästä hän eteni sotilasuralle ja oli yksi tärkeimmistä sissijohtajista espanjalaisia vastaan 1809-1825. Parhaimmillaan hän komensi 6000 miestä. Bolivian itsenäistyttyä hän oli menettänyt sodissa miehensä ja 4 poikaansa. Juana kuoli unohdettuna ja köyhänä Sucressa 1862. Vuosisata myöhemmin hänestä tuli jälleen kansallissankari.

Tässä taas on Bolivian nykyinen presidentti Evo Morales. Hän teki 2006 sen missä Che epäonnistui 1967, teki Boliviassa sosialistisen vallankumouksen. Hän on myös ensimmäinen alkuperäiskansaan kuuluva Bolivian presidentti.

Antoni José de Sucren verinen paita. Tämä Venezuelalainen itsenäisyystaistelija salamurhattiin 1830. Samana vuonna, jona hänen läheinen ystävänsä Simón Bolivar kuoli, ennen pakoaan Eurooppaan. Nämä kaksi olivat tärkeimpiä tekijöitä Etelä-Amerikan vapautuksessa. Bolivarin vastustus kuitenkin kasvoi pian hänen luotuaan Suur-Kolumbian 1819. Bolivarin sanotaan katkerana miehenä sanoneen, että historian suurimmat typerykset ovat Jeesus Kristus, Don Quixote ja minä.

Se historiasta, tässä nykypäivän sankareita. Jonkinlainen monipäiväinen kamppanja, jossa seeprat vahtivat suojateitä keskusaukion ympärillä ja auttavat lapsia tien yli.

Mondongo. Perinteinen pyhien ruoka, tällä alkoi minunkin All saints day. Tänä päivänä kuuluu mennä hautausmaalle, joten mekin suunnattiin sinne.

Väkeä oli kauniilla hautausmaalla valtavasti. Poliisit tutkivat laukut sisääntulolla. Massojen liikkumista oli organisoitu siten, että sisäänmeno ja ulosmeno olivat eri puolilla hautausmaata.

Tällainen ruokataide alttari löydettiin (keskipäivän aurinko haittasi hieman kuvan ottoa), nuo tikapuut symboloivat nousua taivaaseen, muusta en tiedä.

Huascar Aparicion hauta. Tämä erittäin suosittu folk laulaja kuoli viime vuonna auto-onnettomuudessa. Laulajan mukana 250 metriä syvään rotkoon kuolivat bändistä hänen rumpuja soittanut poikansa, kitaristi ja viulisti. Toinen Huascarin pojista selvisi onnettomuudesta hengissä. Onnettomuus tapahtui 270 kilometriä Sucresta itään.

Hautausmaalta poistuessa nähtiin pitkä rivi ruokakojuja. Tämä ylikypsä possu näytti niin herkulliselta, että päätin paistaa, erittäin erittäin herkullista. Possua täällä saakin harvemmin, kana ja nauta ovat paljon suositumpia. Taisin tosin joutua maksamaan gringo hinnan, sillä Minna oli kuulevinaan, että paikallisilta veloitettiin 30b, minä jouduin maksamaan 40b. Gringohinnat eivät ole ruokapaikoissa kovin yleisiä, mitä ollaan tarkkailtu.

Herkkukoju, maistettiin noita suklaaseen upotettuja vaahtokarkkeja. Sucre on suklaastaan tunnettu ja hyvää oli tämäkin.

Illalla käytiin katsomassa auringonlasku mäen päältä. Oli tosin jo tässä vaiheessa vähän turhan pilvistä. Illalla nähtiin, että ulkona välkehti ja kun mentiin katsomaan, nähtiin jatkuvaa salamointia, mutta mitään ei kuulunut, taivas oli punainen, lähes epäluonnollista. Myöhemmin yöllä ukkonen saapui kaupunkiin ja salamat iskivät maahan asti kovalla paukkeella. Seuraavana aamuna oli myrskyn jäljiltä kylmä, mutta lähdettiin kuitenkin taas hautausmaalle, sillä oltiin ymmärretty, että kuolleiden päivänä väkeä on vielä enemmän liikkeellä.

Dinon mahasta soittelemassa.

Oltiin ymmärretty väärin, nyt hautausmaalla oli paljon vähemmän väkeä. All Saints day on siis hautausmaapäivä ja kuolleiden päivää taas juhlitaan enemmän kotioloissa.

Kojujakin oli paljon vähemmän. Minna oli pettynyt sillä hän olisi halunnut syödä edellisenä päivänä nähdyn pottupalleron, jonka sisällä on juustoa tai munaa. Nyt oli tyytyminen taas munahamppariin (5b), jotka ovat hyviä, mutta alkavat kuulemma tulla jo korvistakin ulos. Hampparin päälle tulee myös ranskalaisia.

Keskustaan palattuamme ruokin vähän puluja, pulunruoalla, jota sai puiston reunalta (1b). Oli pakko ostaa vielä toinenkin pussukka ja tehdä eläinkoe. Mitä pulut tekevät, jos kaataa koko pussillisen kerralla maahan? Tulos: Pulut etenevät siistissä ringissä kohti keskustaa ja syövät hyvässä sovussa kaikki jyvät.

Ollaan vähän ihmetelty reissaajien intoa kokata, kun edullisesti voi maistella paikallisia erikoisuuksia (kasvissyöjien kokkailuinto ollaan toki ymmärrety). Tuli kuitenkin itsekkin kokeiltua viimeisenä Sucreiltana. 200 gramman pihviä (10b) paistellessa tuli fiilis, että ehkä tätä voisi tehdä useamminkin.