Ecuadoriin

Olin aluperin ostanut Wingolta premiumluokan lipun muutosoikeuksineen Punta Canasta Medelliniin 3.2. (170€). Suunnitelmat ovat aika avoimet, joten halusin matkustaa yhden suunnan lipulla ja varauduin tuolla lipulla ongelmiin. Jenkit voi vaatia, että lippu on jonnekin muualle, kuin Karibialle tai rajanaapureihin. Myös ESTA:n nollautuminen vaatii poistumisen tuolta alueelta. Ei sitä missään vaiheessa kyselty, kuten odottaa saattoi. Olen jo kertaalleen muuttanut lipun Santo Domingosta Bogotaan (3$). Siinä vaiheessa, kun Ecuador alkoi kiinnostaa Escobarin virtahepoja enemmän. Bogotasta on paremmat jatkoyhteydet. 

Kun olin jo menossa nukkumaan tiistai-iltana Pedernalesissa, kilahti sähköpostiin muistutus muutaman päivän päästä olevasta lennosta Bogotaan. Välähti, että onko minun mikään pakko mennä edes käymään Kolumbiassa, kun se ei just nyt kiinnosta. Avasin tietokoneen ja vilkaisin onko täältä suoria lentoja Ecuadoriin. Wingolla ei pääse, mutta Copa airlines lentää Guayaquiliin Santo Domingosta, Panaman kautta (150€). Lento olisi perjantaina. Wingon lennon käänsin myöhemmäksi Guayaquilista Bogotaan (6$), ainakin on tullut käytettyä rajatonta muutos-oikeutta. Ilmainen, mutta tietenkin pitää maksaa lentojen hinnan erotus. Tarkistin vielä, että Santo Domingossa voi tehdä vaaditun PCR testin vuorokaudessa ja osti lennon. Kello oli yli puolen yön ja pää täynnä ajatuksia. Miks nää ideat pitää tulla myöhään illalla. Otin kirjan käteen ja koitin saada suunnitteluprosessin pysähtymään. 

Koska tultiin taas Haitista päin, bussi pysäytettiin ties kuinka monta kertaa ja minunkin passini tarkistettiin pari kertaa. Vähän jännitti, sillä viisumi oli mennyt umpeen edellisenä päivänä. Lentokentällä asiasta selviäisi maksamalla 2500p sakon (40€). Sitä en tiennyt, mitä tapahtuu jos jää ratsiassa kiinni. Viisumini ei kuitenkaan kiinnostanut, vain kansallisuus.

Nämä tais olla presidentin erikoisjoukoista, monenlaista pyssymiestä näkyi varsinkin alkumatkasta.

Uunilämmintä hieman piparilta maistuvaa pullaa.

Koitin pyytää, että saisin jäädä pois ennen terminaalia, sillä bussi meni melkein Torres hotellin vierestä. Eivät oikein ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää, joten piti taas ajella Uberillä. 

CGE Gastrodiagnosticon sairaala oli alle kilometrin päässä, joten kävelin sinne pienessä tihkusateessa saatuani kantamukset huoneeseen. PCR testi maksoi 55€ ja tuloksen saisin viimeistään seuraavana päivänä. Istahdin odottamaan tikutusta ja samalla vilkaisin, etteivät Panaman tai Ecuadorin maahantulosäännöt olleet muuttuneet. Panamassa muutun loppukuusta osittain rokotetuksi, 2 rokotusta riittää vielä vähän aikaa, joten testiä en tarvi sinne. Ecuadoriin tarvin sen kuitenkin joka tapauksessa, mutta hetkinen antigen testi kelpaa, muuttunut ihan päivä tai pari sitten. Olisi pitänyt googlettaa asia jo bussissa. Kävelin kassalle kysymään onnistuisiko vielä vaihtaa yli puolet halvempaan testiin. No ei, mutta enkö ole vielä päässyt testiin. Hän kävi hoputtamassa testaajaa ja sain tikun syvälle nenääni. Yhden sieraimen hoonaus riitti. Lento olisi vasta viideltä seuraavana iltapäivänä, joten tulos ehtisi tulla helposti. 

Sähkömiehellä oli ilmeisesti tullut tunnit täyteen, ehtiihän tuon huomennakin...

Illalla kävin katsomassa juuri ensi-iltaaan tulleen Moonfallin 4DX:nä. Aluksi alkoi pyöriä hämähäkkimies, väkeä oli aika paljon ja kun nämä alkoivat huutaa protestiksi leffa pistettiin poikki. Kesti ja kesti, kunnes oikea leffa saatiin pyörimään. Pitkät alkumainokset piti katsoa uudestaan. Puolen tunnin päästä leffa meni poikki. Oli alkanut kiinnostaa, joten toivoin, että näen pätkän loppuun, väki protestoi aika kovasti. Kun leffa jatkui ainostaan penkit heiluivat, muut 4D jutut olivat pois. Leffan pitäisi tulla suomessakin teattereihin maaliskuun lopulla, jos Sanna suo. Suosittelen visuaalisesti, eli leffateatterissa katottava. Muuten aika kliseinen katastrofileffa, vaikkei juoni ihan huonoimmasta päästä ollut.

Sain jättää kantamukseni hotellille uloskirjautumisen jälkeen. Kävin hakemassa negatiivisen testituloksen paperilla ja käppäilin vähän ympäriinsä. Vähän tylsää, tämä kaupunki oli jo nähty ja ajatukset olivat jo Ecuadorissa. Kahdelta ajelin Uberiillä lentokentälle (14€) ja marssin check iniin.

Päätettä tutkittuaan nainen sanoi etten ole lennolla. No täytyyhän minun olla, tässä on lippuni. Nainen tarkisti vielä asian ja sanoi, ettei voi mitään, minä en ole kummallakaan lennolla. Astuin syrjään ja tarkistin vielä lipun ja senkin, että maksu oli lähtenyt kortilta. Menin uudestaan jonon kautta tiskille. Ei auttanut, en ole lennolla, eikä hän voi asialle mitään. Minun täytyy soittaa numeroon, jonka hän antoi. 

No soitetaan. Jonotusta, jonotusta, puhelu menee poikki, uusi soitto, jonotusta jonotusta, joku vastaa, annettuani lipun numeron puhelu menee poikki, soitan uudestaan, nyt jonotusaika on pidentynyt. Luovutan puolen tunnin jälkeen. 

Onko näillä toimistoa? Keskustassa ja vielä melkein kaksi tuntia auki. Tilaan uberin ja siirryn ulos odottamaan.  

Uberi saapui ja vähän aikaa ajettuamme hän näytti 1500 puhelimesta, no ei ei. Summa oli 1060p (18€) sovelluksessa. Näemmä lentokentältä on lähes mahdotonta päästä pois normaalihinnalla. Seurasi rakentavaa keskustelua, jossa hän sanoi uberin vievän puolet ja minä pyysin ajamaan nyt vain perille, oli muutenkin huono päivä. Keskustelu päättyi siihen, että mies lopetti kyydin sovelluksesta tai itseasiassa hän ei ollut ilmoittanut ollenkaan poimineensa minua kyytiin, tämän takia hän siis kysyi vähän oudosti mihin olen menossa. Peruin itsekin kyydin, sillä se siirtyi seuraavalle kuskille. Perillä löin ukolle tonnin käteen.

Apina liikenteessä

Vähän harmistunut asiakas.

Toimistolla asia selvisi. Voisin lentää seuraavana päivänä puoliltapäivin. Hienoa ei tarvi uudelleen käydä nokkaa kaivamassa (72h), se kun on näinä aikoina kallista arpapeliä. Kysyin mikä oli ollut syynä etten ollut lennolla. Turvallisuus oli vastaus, ei enempää perusteluja. Nykyään tuon voinee heittää vähän kaiken perusteluksi. Kun kysyin jotain korvausta taksirallista ja ylimääräisestä yöstä, nainen kehotti täyttämään kaavakkeen netissä. 

Illalla täyttelin valmiiksi maastapoistumisilmoituksen ja Ecuadorin terveyskyselyn netissä. Menin vahingossa täyttelemään jopa elektronista viisumihakemusta, mutta sen jätin kesken, kun huomasin, ettei se ollutkaan se terveyskysely. Ei tainnut olla kovassa käytössä, sillä valikot olivat melko puutteellisia. Esimerkiksi Oulua ei löytynyt asuinpaikkaluettelosta, Muhos ja esimerkiksi Raahe kyllä löytyivät.

Seuraavana aamuna kentälle taas uberillä ja jonottamaan. Kaikki lomakkeet oli täytettynä, testit kunnossa ja löydyin lennolta! Edelläni olleella naisella oli jotain ongelmia ja hän joutui samaan tapaan närkästyneenä sivuun, kuten minä edellisenä päivänä. Jotain outoa taitaa olla tämän yhtiön järjestelmissä. 

Viime hetkellä muistin, että minullahan on vielä vähän pesoja, mutta onneksi sain vaihdettua ne kansainvälisellä alueella dollareiksi, eikä tarvinnut ostaa mitään turhaa.

Olin molemmilla lennoilla varauloskäynnin kohdalla. Ylimääräinen jalkatila taisi olla hyvitystä.

Panaman edustalla oli valtavasti rahtilaivoja odottamassa vuoroaan Panaman kanavaan, joka näkyi kaupungin laidalla. 

Panaman kentällä piti odottaa vain reilu tunti. Käyskentelin vähän ympäriinsä ja sain maistaa Tax Freen edustalla 18-vuotiasta skottiviskiä. Oli oikein hyvää, satasen pullo jäi kuitenkin ostamatta. 

Seuraavalla lennolla puuttui näyttö naaman edestä. Tilalla oli lappu, jossa neuvottiin laittamaan wifi päälle älylaittesta ja menemään sisäiseen verkkoon. Sieltä löytyi leffa yms tarjonta. Puhelinta pystyi lataamaan usb portista. Selailin tämänkin lennon Ecuadorin Lonely Planettia puhelimestani.

Siellä rinkka ja minä terveyskyselyjonossa. Se etukäteen täytetty kysely ei kiinnostanut, vaan ainoastaan testi ja rokotus. Dominikaanisen check inissä kyseltiin muuten nimenomaan PCR:ää, tieto ei ollut tainnut päivittyä Copalle.

Guayaquiliin en halunnut jäädä. Moderni kaupunki on Ecuadorin suurin ja maan liike-elämän keskus, vaikka Quito on pääkaupunki. Kaupungin valtava bussiasema oli oivallisesti lentokentän vieressä, joten sinne käveli hetkessä. Infopisteen neuvoilla sain helposti lipun puolen tunnin päästä lähtevään bussiin. Olin ollut liikenteessä vasta yhdeksän tuntia, joten viitisen tuntia bussissa menee helposti, eipähän tarvi seuraavana päivänä taas matkustaa.

Vähän ennen puolta yötä olin Cuencassa ja otin taksin Check in hotellille (2$), josta olin varannut huoneen. Ecuadorin virallinen valuutta on yhdysvaltain dollari, joten täällä pääsee helpolla valuuttakurssin kanssa.

8,4$/yö aamiaisella. Pesuhuone on käytävässä, mutta omasta hanasta tulee juomakelpoista vettä. Cuenca on Ecuadorin ainoa kaupunki, jossa kraanavesi on juomakelpoista koko kaupungissa ja todella hyvänmakuista. 

Pedernales

 

Pedernalesissa kävelin suoraan Villas Del Mariin kyselemään huonetta, sillä sijainti vaikutti varsin hyvältä. Perushuone aamiaisella 22€, ihan jees. 

Oli sunnuntain ja kaupunki todella hiljainen, en löytänyt mistään ravintolaa. Palasinkin hotellille, olihan sielläkin ravintola ja NFL välierät pian alkamassa. No ei ollut auki sekään, tarjoilevat vain aamiaisen. Sain kuitenkin vihjeen Quintina ravintolasta.

Olin itseasiassa kävellyt tästä ohi pariinkin kertaan. Nätin näköinen paikka ja hinnasto kohtuullinen.

Mereneläväiskermakastike perunamuussilla 6,5€. Oli todella hyvää, ehkäpä tähän mennessä koko reissun paras sapuska.

Sitten olikin aika vetäytyä mangopuun varjoon katselemaan konferenssifinaaleja. 

Pikaisella kauppareissulla näin kylällä olevan menossa softball peli. Tällä kertaa telkkari vei kuitenkin voiton.

Seuraavana aamuna oli aika tutustua rantaan, jonne meni lyhyt polku hotellilta.

Vesi oli aivan mielettömän kirkasta ja ranta upea. Snorklattavaa ei ikävä kyllä ollut. Ellei halunnut tuijotella vesiheinää ja hiekkaa. 

Olin tullut alueelle alun perin Bahia de las Aquilas rannan takia, joka on reilut kymmenisen kilometriä etelään. Dominikaanisen kauneimmaksi rannaksi sanottu alue on kansallispuistossa, joten siellä ei ole resortteja, eikä edes hotelleja. Ainoastaan aika tyyristä telttamajoitusta. Varausjärjestelmien kautta halvin teltta oli melkein 100$.  Glamping Cueva De Las Aguilas paikan nettisivuilla oli kuitenkin myös 53 dollari telttoja. Vähän kallista sekin, mutta otin yhteyttä ja minulle kerrottiin, että varaaminen onnistuu ja minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Mutta kun tiesin päivät ja koitin oikeasti varata teltan, niin enää minulle ei vastattu mitään. Ehkä paikka oli täysi.

Kaupungilla varsinkin aluksi jokainen mopokuski halusi viedä minut tuolle rannalle, ärsytykseen asti. Yhdeltä merisotilaalta otin numeron ylös, sillä hän puhui hyvää englantia. Päiväreissu maksaisi noin 15€.

Kotirantani oli kuitenkin niin mukava ja kaunis, etten lopulta käynyt koko Bahia de las Aquilasilla. Kuva satamasta, joka oli muutaman sadan metrin päässä hotellista.

Satamassa oli nätti ravintola, jossa kävin yhtenä iltana juomassa haitilaisen oluen. Tiedä sitten oliko eksoottisuuslisää, mutta peittosi mielestäni dominikaanioluet. Täällä näkyy paljon haitilaisia, sillä rajalle on alle kilometri. Hotellillakin suurin osa työntekijöistä on haitilaisia, mielenkiintoista kuunnella ranskaa muistuttavaa puhetta. Viime vuoden puolella tätä reissua suunnitellessa harkitsin Haitiinkin menemistä, mutta maa tuntui olevan hieman sekaisin ja siellä puhutaan ranskaa, joten jätin tutkimisen aika lyhyeen. Täällä olen kysynyt yhdeltä haitilaiselta millainen tilanne siellä on nyt ja onko turvallista. Vastaus oli, että ihan ok. Kun kysyin, että minä voin siis lähteä käymään siellä, silmät suurenivat ja tuli erittäin vahva ET.

Illan pimennyttyä jatkoin rannan hienoimmasta ravintolasta sataman kansanravintoloihin. Olut näytti olevan ykkösape, mutta kävin kysymymässä tästä paikasta löytyisikö ruokaa? Mies mietti hetken ja kysyi sitten kävisikö kala banaaneilla, kestää 20 minuuttia? Passaa mainiosti. Istuin penkkiin olutsuosituksen kera. Brahma oli kuulemma parasta, sillä se on vahvinta, haitilaista ei näistä kojuista löytynyt. Mies huikkasi toiselle ravintolassa olijalle, että katotko kojun perään ja hurautti mopolla jonnekkin. Pian hän palasi ja vartin päästä lähti taas. Palatessaan hänellä oli mukanaan kokonainen grillattu kala ja paistettuja banaanisiivuja salaatilla. Olisiko vaimo kokannut. Hyvää joka tapauksessa, vajaat kymmenen euroa kahdella oluella.

Sataman lähellä oli paljon rakennusvaiheessa hylättyjä taloja. Piti kysyä joltain paikalliselta mikä oli syynä, mutta se sitten unohtui. Todennäköisesti rahat ovat loppuneet.

Varsinkin rannalta tullessa oli mukava pötkötellä vielä hetki aurinkotuolissa. Pienenä haittana olivat paarmat ja mäkäräiset. 

Kohti Haitin rajaa

 Saatuani rinkan selkään lähdin kävelemään vauhdilla kohti busssiasemaa. Jos bussi olisi vähän myöhässä ehtisin siihen juuri sopivasti. Missä kaikki mopokuskit ovat kun niitä kaipaa? No yksi löytyi ja yli puolet matkasta pääsin mopon kyydissä. Pian saavutimme bussin. Mahtavaa! Bussi ei ollut täynnä, joten pysäkillä suoraan sisään. Kello oli vähän yli kaksi, joten pankin sulkeutumiseen olisi melkein neljä tuntia. Tiukille menee, mutta mahdollista.

Kännykässäni tuntui toimivan vain some. Normaali netti ei pelannut. Mapsin paikannus päivittyi hitaasti ja vaikka uber näytti toimivan luovuin ajatuksesta jäädä jo ennen asemaa kyydistä ja tilata uberin. Bussikin oli menossa oikeaan suuntaan. Ruuhkassa aika tuntui juoksevan. 17.40 saavuttiin asemalle. Matka ei ollut pitkä, mutta kävellen tai taksilla en ehtisi. Otin siis moton alle. Selkeästi nopein kulkuväline ruuhkassa. Pankilla olin 17.50, mahtavaa! 

Paitsi, että... Pankki oli mennyt kiinni jo neljältä. Olin muistanut aukioloajan väärin. Hyvä Tuukka...

Lähdin tallustamaan tutulle hotellille. Olin ajatellut lähteä seuraavaksi Pedernalesiin ja jos sinne haluaa ehtiä päivässä, olisi hyvä lähteä aikaisin aamulla.

Kolumbuksen viereen oli ilmestynyt uusi patsas. Tällä naisella on vielä harjoiteltavaa, mutta toinen elävä patsas oli todella taitava. Miehen täytyi syödä rauhoittavia tai jotain, silmämunakaan ei liikkunut, kun kävelin ohi. Miehelle oli pakko heittää kolikko, jolloin hän kohteliaasti kiitti.

Kun kerran täällä taas olin, päätin käydä illallisella suositulla Kolumbuksen aukiolla, kunnon lomalaisen tapaan. Kala ja pari lasia valkoviiniä verojen (18%) ja tipin (10%) kera 25€. Valkoviini oli sopivan viileää ja kala ihan ok. Ranskalaiset oli tosi lötköjä, olisi pitänyt valita pottumuusi tai riisi.

Kaupassa käydessä näin rohkaisevan lapun. Todennäköisesti korttini ei enää ole tuolla sisällä.

Nuo voisi jättää mereen.

Pankissa asiointi oli tällä kertaa haastavampaa, sillä minulla ei ollut google kääntäjää apuna. Netti ei toiminut vieläkään, vaikka olin puhelimen laskurin mukaan kuluttanut vasta 13 Gigaa viidestätoista. Sain kuitenkin selville, että korttini ei ole täällä, vaan vanhan kaupungin toisessa päässä. Selvä lähdetään sitten sinne. 

Matkalla poikkesin Claron isoon toimistoon, jotta saisin netin toimimaan. Englantia ei puhuttu lainkaan, mutta sain espanjaksi ja englanniksi selvitettyä että olin käyttänyt kaiken datan. Okei, ostetaan lisää. viikko maksaa 3 euroa ja 4 eurolla saa 10 päivää. Mutta montako gigaa? Rajaton ymmärsin ehkä, kuten se näyttää olevan. Aika halpaa siihen nähden, että maksoin monta kymppiä alunperin 15 gigasta.

Jono oli pitkä ja hidas, edellisen pankin ovella olin ollut juuri oikeaan aikaan, avaamisaikaan yhdeksältä. Sisälle pääsin näytettyäni rokotustodistuksen, jota ei ole muualla kuin pankeissa kyselty. Sen jälkeen selvitin asiani google kääntäjällä. Pankkineiti otti passini ja lähti vähän ihmetellen avotoimistoon. Siellä hänelle joku selitti jotain, neiti kävi kopiokoneella ja tuli luokseni, mukanaan luottokorttini! Kuittaus passin ja kortin kopioon ja iso kiitos. Tasan viikko siinä meni, mutta kyllä oli tyytyväinen olo. 

Nostin heti maksiminoston tämän konttorin automaatista ja vähän ehti jo ahdistaa, kun automaatti mietti tovin, juuri samassa kohdassa, johon se oli edellisellä kerralla tiltannut. Ei tiltannut kuitenkaan tällä kertaa.

Kello oli jo lähempänä kahtatoista, kun sain heitettyä rinkan taas selkään. Uber Barahonan bussiasemalle. Dominikaanisen isoimmalla bussifirmalla Caribella on linjoja ympäri saarta, mutta muiden firmojen, jotka ajavat yleensä vain yhteen kaupunkiin, asemat löytyvät melko lähekkäin vanhan kaupungin pohjoispuolelta. Näitä busseja menee huomattavasti tiheämpään. Aikatauluja voi olla hankalampi löytää, ellei käy asemalla tai soita, mutta nytkään ei tarvinnut odottaa, kuin puolisen tuntia.  

Kun istui bussin oikealla laidalla saattoi ihastella lähes koko matkan kaunista vuorimaisemaa. (Kunhan päästiin ulos Santo Domingosta)

Barahonassa kyselin jonkin tovin Pedernalesin bussia, ystävälliset paikalliset osoittivat suuntaa siten, että totesin kulkeneeni jo ainakin kahdesti ohi. Lopulta mopokuski kertoi, että tänään niitä ei enää mene. Myöskään asemaa ei ole, vaan bussit lähtevät kadun varrelta.

Kävelin siis viereiseen Cacique hotelliin. 11€/yö, reissun tähän mennessä halvin huone. Olisiko pitänyt tulla länteen jo aiemmin.

Melkoinen juhlamasiina. Alan epäillä ettei voimakas musiikki ole vahingollista kuulolle, sillä dominikaanit eivät ole puolikuuroja, vaikka näin kaiken järjen mukaan pitäisi olla.

Saaren kolonialistinen historia.

Puolikas kana ja vähän jukkaa mieheltä joka hämmästyi nähdessään minut. Minähän olin menossa Pedernalesiin, huomenna sanoin. En tilannut litran lekaa ruokajuomaksi, vaan pullossa oli mainiota valkosipulichililientä.

Barahona on teollisuuskaupunki ja sen huomasi rantaan käveltyään. Siinä missä muualla olisi kaunis rantabulevardi, oli täällä suolatehdas. Alueella on myös kaivostoimintaa. Lähistöllä on maailman ainut Larimar kaivos. Oli perjantai ja illan pimennyttyä rantaväylällä oli paljon ihmisiä liikenteessä. Oli pientä baaria, kauppaa, jonka edessä ihmiset istuskelivat oluella, kadun varren penkit täynnä ihmisiä ja parilla klubilla tanssittin villisti. 

Kahden yön jälkeen jatkoin matkaa. Kuten arvasin, kyseessä ei ollut bussi vaan minibussi. Lähti, kun oli muutamaa paikkaa vaille täysi.

Viinitarhurin aloituspakkaus myynnissä.

Tehtiin useampi pysähdys, täältä kannatti ostaa jukkaa. Perillekin lopulta pääsin. Pedernalesista lisää ensi kerralla.

Whale Samana with Kim Beddall

 

Olin kolmantena jonossa, joten sain loistavan paikan yläkannen perältä. Laiturilla jaettiin rannekkeita, jotka ehkäisevät merisairautta. En ottanut, sillä en ole koskaan ennenkään tullut merisairaaksi.

Matkan alettua kaikilla oli katse meressä. Henkilökunnan puolelta tuli ohjeistus. Kun näemme valaita, se puoli jolla valaat ovat istuu alas. Näin ollen kaikki näkevät parhaiten. 

Kim selosti englanniksi ja nuorempi nainen käänsi kaiken espanjaksi. 

Kauaa ei oltu merellä, kun jo noin kilometrin päässä näkyi, kuinka valas hyppäsi ilmaan. Kim kertoi, ettemme lähde sille alueelle, sillä siellä on jo kolme venettä ja se on maksimi yhden valaan ympärillä. Jäämme tarkkailemaan tätä aluetta. Valaisiin tulee pitää vähintään 80 metrin välimatka ja valaantarkkailualukset eivät saa liikkua yli 10 kilometriä tunnissa.

Ensimmäisten valaiden ilmestyttyä näytti että muut eivät piittaa tippaakaan säännöistä. Pelkäsin, että kohta joku törmää valaaseen.

Tilanne parani merkittävästi, kun valvojat saapuivat alueelle.

Keskityin enemmän katseluun, kuin kuvaamiseen. Superzoomi oli kyllä aikaajoin kädessä ja suunnattuna merelle sarjakuvausasetukset valmiina. Välillä meidänkin vene oli vain kymmenen metrin päässä valaista. Valaita rajoitukset eivät tietenkään koske ja ne saattavat tulla hyvinkin lähelle pysähtynyttä venettä.

Kim kertoi paljon samoja asioita, joita olin lukenut jo museossa. Kertaus on opintojen äiti. 

Dominikaanit ovat Kimin mukaan todella ylpeitä siitä, että suurin osa Pohjois-Atlantin ryhävalaista on dominikaaneja. 85% niistä syntyy täällä. Naaras tulee sukukypsäksi noin viisi vuotiaana, mutta yleensä ne ovat ensimmäistä kertaa raskaana aikaisintaan 7 vuotiaina.

Yksi perhe näytti olevan yksityisreissulla. Tämä on harvinaisempaa, sillä rajoitukset ja kiintiöt alueella ovat aika tarkat.

Suurimman osan ajasta seurailimme kolmikkoa, jossa oli emo, viime vuoden poikanen ja uros, joka pyrki jo vieroittamaan poikasta. Emo pysyi tiukasti poikasen vieressä tai alapuolella ja meno oli rauhallista. Kim kertoi, että varsinkin emo on hyvin rauhallinen, näillä vesillä ruokaa ei ole ja imettäminen käy voimille. 

Vauvavalas painaa syntyessään reilun tonnin ja on yli kolme metriä pitkä. Ensimmäisen vuoden aikana se imee emostaan maitoa keskimäärin 200 litraa päivässä. Valaan maito on hyvin rasvaista, noin 50 prosenttista. Aikuinen ryhävalas on yleensä 12-15 metriä pitkä ja painaa 30-40 tonnia.

Poikanen näkyi pinnalla useimmiten yksin, se oli sukelluksissa aika tarkasti viisi minuuttia ja nousi pintaan, jossa hengaili muutaman minuutin. Aikuiset näkyivät kunnolla joka toisella tai joka kolmannella ylösnousulla. Ryhävalaat voivat olla sukelluksissa jopa 40 minuuttia. Poikasen tunnisti helposti, sillä sen selkä oli täynnä arpia. Se oli siis selvinnyt miekkavalaiden hyökkäyksestä ensimmäisellä pohjoisen reissullaan.

Reissu kesti noin neljä tuntia ja noin puolet ajasta katselimme valaita tai odotimme, että ne tulevat takaisin pintaan. Tässä on jälleen sukelluksen aika. Meidän valaamme eivät hyppineet.

Yhden aikoihin näimme noin 300 metrin päässä kaksi valasta, jotka olivat erittäin aktiivisia. Soidinmenot käynnissä. Ajoimme lähemmäksi, mutta valaat eivät enää jatkaneet hyppimistä. Huikeaa sitä oli katsella vähän kauempaakin. Odotimme pari kertaa, että valaat tulevat uudelleen pintaan ja totesimme sen jälkeen, että kello on sen verran, että on aika palata satamaan. Matkalla kuuntelimme valaiden ääntelyä. Nyt päätin minäkin esittää kysymyksen. Jos snorklailen Samanan rannassa, voinko kuulla valaiden ääntelyä. Kyllä se on hyvinkin mahdollista, vesi kantaa hyvin. Sukeltaessa se on kuitenkin todennäköisempää.

Paluumatkalla pysähdyimme Levantado saarelle, sillä muutama retkellä ollut oli tällaisen palvelun varannut. Myös muut halukkaat saattoivat jäädä tänne 5$ pääsymakun maksettuaan. Toinen katamaaraani toisi heidät Samanaan parin tunnin kuluttua. Minä en ollut tästä mahdollisuudesta kuullut. Rinkka odotti jo Whale Samanan toimistolla. Olin laskeskellut, että voin ehtiä Santo Domingoon ennen pankin sulkemista, jos lähden heti ensimmäisellä mahdollisella bussilla. 

Over and out. 

Kymmenen pisteen suositus!

PS. Jaoin Facebookin (vapaataival) puolelle mukana olleen ammattikuvaajan kuvia.