Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Whale Samana with Kim Beddall

 

Olin kolmantena jonossa, joten sain loistavan paikan yläkannen perältä. Laiturilla jaettiin rannekkeita, jotka ehkäisevät merisairautta. En ottanut, sillä en ole koskaan ennenkään tullut merisairaaksi.
Matkan alettua kaikilla oli katse meressä. Henkilökunnan puolelta tuli ohjeistus. Kun näemme valaita, se puoli jolla valaat ovat istuu alas. Näin ollen kaikki näkevät parhaiten. 

Kim selosti englanniksi ja nuorempi nainen käänsi kaiken espanjaksi. 

Kauaa ei oltu merellä, kun jo noin kilometrin päässä näkyi, kuinka valas hyppäsi ilmaan. Kim kertoi, ettemme lähde sille alueelle, sillä siellä on jo kolme venettä ja se on maksimi yhden valaan ympärillä. Jäämme tarkkailemaan tätä aluetta. Valaisiin tulee pitää vähintään 80 metrin välimatka ja valaantarkkailualukset eivät saa liikkua yli 10 kilometriä tunnissa.

Ensimmäisten valaiden ilmestyttyä näytti että muut eivät piittaa tippaakaan säännöistä. Pelkäsin, että kohta joku törmää valaaseen.
Tilanne parani merkittävästi, kun valvojat saapuivat alueelle.
Keskityin enemmän katseluun, kuin kuvaamiseen. Superzoomi oli kyllä aikaajoin kädessä ja suunnattuna merelle sarjakuvausasetukset valmiina. Välillä meidänkin vene oli vain kymmenen metrin päässä valaista. Valaita rajoitukset eivät tietenkään koske ja ne saattavat tulla hyvinkin lähelle pysähtynyttä venettä.

Kim kertoi paljon samoja asioita, joita olin lukenut jo museossa. Kertaus on opintojen äiti. 

Dominikaanit ovat Kimin mukaan todella ylpeitä siitä, että suurin osa Pohjois-Atlantin ryhävalaista on dominikaaneja. 85% niistä syntyy täällä. Naaras tulee sukukypsäksi noin viisi vuotiaana, mutta yleensä ne ovat ensimmäistä kertaa raskaana aikaisintaan 7 vuotiaina.

Yksi perhe näytti olevan yksityisreissulla. Tämä on harvinaisempaa, sillä rajoitukset ja kiintiöt alueella ovat aika tarkat.

Suurimman osan ajasta seurailimme kolmikkoa, jossa oli emo, viime vuoden poikanen ja uros, joka pyrki jo vieroittamaan poikasta. Emo pysyi tiukasti poikasen vieressä tai alapuolella ja meno oli rauhallista. Kim kertoi, että varsinkin emo on hyvin rauhallinen, näillä vesillä ruokaa ei ole ja imettäminen käy voimille. 

Vauvavalas painaa syntyessään reilun tonnin ja on yli kolme metriä pitkä. Ensimmäisen vuoden aikana se imee emostaan maitoa keskimäärin 200 litraa päivässä. Valaan maito on hyvin rasvaista, noin 50 prosenttista. Aikuinen ryhävalas on yleensä 12-15 metriä pitkä ja painaa 30-40 tonnia.

Poikanen näkyi pinnalla useimmiten yksin, se oli sukelluksissa aika tarkasti viisi minuuttia ja nousi pintaan, jossa hengaili muutaman minuutin. Aikuiset näkyivät kunnolla joka toisella tai joka kolmannella ylösnousulla. Ryhävalaat voivat olla sukelluksissa jopa 40 minuuttia. Poikasen tunnisti helposti, sillä sen selkä oli täynnä arpia. Se oli siis selvinnyt miekkavalaiden hyökkäyksestä ensimmäisellä pohjoisen reissullaan.
Reissu kesti noin neljä tuntia ja noin puolet ajasta katselimme valaita tai odotimme, että ne tulevat takaisin pintaan. Tässä on jälleen sukelluksen aika. Meidän valaamme eivät hyppineet.
Yhden aikoihin näimme noin 300 metrin päässä kaksi valasta, jotka olivat erittäin aktiivisia. Soidinmenot käynnissä. Ajoimme lähemmäksi, mutta valaat eivät enää jatkaneet hyppimistä. Huikeaa sitä oli katsella vähän kauempaakin. Odotimme pari kertaa, että valaat tulevat uudelleen pintaan ja totesimme sen jälkeen, että kello on sen verran, että on aika palata satamaan. Matkalla kuuntelimme valaiden ääntelyä. Nyt päätin minäkin esittää kysymyksen. Jos snorklailen Samanan rannassa, voinko kuulla valaiden ääntelyä. Kyllä se on hyvinkin mahdollista, vesi kantaa hyvin. Sukeltaessa se on kuitenkin todennäköisempää.
Paluumatkalla pysähdyimme Levantado saarelle, sillä muutama retkellä ollut oli tällaisen palvelun varannut. Myös muut halukkaat saattoivat jäädä tänne 5$ pääsymakun maksettuaan. Toinen katamaaraani toisi heidät Samanaan parin tunnin kuluttua. Minä en ollut tästä mahdollisuudesta kuullut. Rinkka odotti jo Whale Samanan toimistolla. Olin laskeskellut, että voin ehtiä Santo Domingoon ennen pankin sulkemista, jos lähden heti ensimmäisellä mahdollisella bussilla. 

Over and out. 

Kymmenen pisteen suositus!

PS. Jaoin Facebookin (vapaataival) puolelle mukana olleen ammattikuvaajan kuvia. 


2 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Tosi hienoa, että oli noin onnistunut retki. Ja hienoa, että valaitten tarkkailua valvotaan ja pidetään säännöistä kiinni.
Upeita eläimiä. Imettäminen 200l päivässä on näin äiti-ihmisestä hurjan kunnioitettava urakka.
Eläköön valaat, vapaina ja runsaslukuisina!

Siina kirjoitti...

Enpä ole ennen kuullut että meren elävillä sanotaan olevan joku kansalaisuus 😄