Quilotoa (3800m)

 Latacungan bussiasemalta ajelin taksilla (1,5$) keskusaukiolle ja lähdin kyselään huonetta Central hotellista. Paikkaa piti iäkäs naishenkilö, joka kahvittelun lomassa kertoi pitäneensä hotellia jo 48 vuotta. Melkoinen saavutus. Suomalaisia vieraita hän ei ollut nähnyt aikoihin. Toivottavasti tulevaisuudessa runsaammin.

15 dollarilla sain tämän huoneen.

Isoista ikkunoista oli hieno näkymä. Myös netti oli hyvä ja sain katseltua leijonien puolivälierän. Olin päättänyt, että häviön tullessa lähden muutaman päivän vaellukselle, mutta voitolla käyn katsomassa vaelluksen ykköskohteen ja lähden sen jälkeen Quitoon varmojen nettiyhteyksien äärelle. 

Tässä alueen perinneruoka chugchucaras. Possua, possunnahkaa yms. Aika kallis annos 8,5$. Olisi sopinut lounasta paremmin napostelulautaseksi jääkiekon oheen.

Kaikki tietävät miten puolivälierässä kävi, joten lähdin pelin jälkeen bussiasemalle, suuntana Quilotoa. Tällä kertaa en ollut hankkinut eväitä, joten tietenkään bussiasemalla ei ollut sämpylöitä tai vastaavia myynnissä... Ravintoloja kyllä oli, mutten ehtinyt istumaan alas, sillä bussi oli lähdössä viiden minuutin päästä. Täällä ne todella lähtevät minuutilleen aikataulussa.  

Kahden tunnin bussimatkan jälkeen saavuin Quilotoaan ja etsin aution näköisestä turistirysästä ravintolaa.

Tässä erittäin kuivaksi paistettu taimen tai kirjolohi (6$). Trucha luki menuussa.

Alueen ykkösnähtävyys on tuo kraaterijärvi. Järvi on 3500 metrissä ja kraaterin reunat korkeimmillaan 3914 metrissä. Paikallisen uskomuksen mukaan järvi on pohjaton, tiedemiehet puhuvat 250 metristä. 

Polku alas oli jyrkkä ja vehreä.

Villejä lupiineja.

Alhaalta löytyi taidetta ja leppoisia koiria. 

Myös kajakin olisi voinut vuokrata. Minä lähinnä pötköttelin tovin. 3.30 oli ollut aivan liian aikainen heräämisaika... (aikaero Suomeen 7 tuntia)

Ylös olisi päässyt hevosella (10$). Hetken tätä harkitsin, mutta sitten tajusin, että reilut sata kiloa ja jyrkkä ylämäki taitavat olla hevoselle liikaa. 

Vaikka pilviä alkoi kerääntyä, oli mukava pysähdellä välillä katselemaan maisemia ja tasaamaan hengitystä.

Laama ja hiljainen hotelli. 

Bussin lähtöön oli aikataulun mukaan puolisen tuntia, joten lähdin kävelemään alaspäin. Olin tulomatkalla todennut, että bussi kyllä napsii kyytiläisiä mistä vain. Joka talossa tuntui olevan vahtikoira, joka tuli tielle asti räkyttämään. Pysähtyivät kyllä välittömästi, kun poimi kiven maasta. 

Mutta voi että minä vihaan vahtikoiralaumoja. Eivät nimittäin ryhmässä niin pelkää kiven nostelua, hidastavat vain vauhtia. Todella ikävä tunne, kun kolme koiraa tulee kohti hampaat irvessä. Kävelin hitaasti takaperin iso kivi kädessä ja toivoin, etteivät nämä pirulaiset hyökkää. Eiväthän ne tietenkään hyökänneet. Kun koiralauma oli jättänyt minut rauhaan, katsoin kelloa ja totesin bussin saapuvan pian, joten jäin paikallisen miehen kanssa tien poskeen odottamaan. Vahtikoirakiintiö oli tullut täyteen.