Jimma

Aamiaiseksi Fata Bekita, eli uppopaistettu lätty ja papumuhennosta (16b).

Kahvi on kotoisin tältä seudulta. Kävinkin juomassa toiset aamukahvit vähän "paremmassa" kahvilassa. Kahvi maistui hieman kaardemummalta. Tilaaminen oli vähän hankalaa, joten saatoin maustekahvin tilatakkin. Myöhemmin olen juonut useita kuppeja kadunvarsilla, yhtä hyvää, kuin muuallakin Etiopiassa, muttei parempaa.

Kiipesin pankkirakennuksen ravintolaan, jota oltiin vasta aukaisemassa ottamaan kuvan torialueesta.

Ylhäältä bongasin kahvipannujenmyyjän, jolta ostinkin tuollaisen savikannun 65 birrillä, toivottavasti ei hajoa matkalla.

Kävellessäni torilla eräs nuori mies alkoi rähjätä takanani, jatkoin matkaa ja muiden ilmeistä näytti, että sanat kohdistuivat minuun ja äänestä päätellen mies lähti kävelemään perääni, jatkoin matkaa ja mieskin jäi taakse. Jonkin aikaa käveltyäni pysähdyin kadun varteen kahville. Kahvia juodessani tapasin Endften ja Jafren, joista nainen puhui ihan hyvää englantia. Hän kysyi haluaisinko nähdä museon. Kahvit juotuamme kysyin kuitenkin, tietääkö hän mistä voi vuokrata pyöriä. Olin lukenut tästä mahdollisuudesta opaskirjastani. Lähdimmekin selvittämään asiaa. Emme kuitenkaan löytäneet, kuin paikkoja, joissa korjattiin tai myytiin pyöriä. Yhdellä korjaamolla mies kysyi miksi rikas valkoinen mies ei osta pyörää, vaan kyselee vuokraamista. Luovutimme pyörän suhteen.

Olin aiemmin ostanut kahvipannun, joten seuraavaksi katselimme löytyisikö etiopiassa tehtyjä kuppeja. Suurin osa oli kiinasta tuotuja, yksi erittäin hienokin sarja löytyi. Päädyin kuitenkin ostamaan etiopiassa tehdyiksi sanotut kupit (myöhemmin näin samanlaisia museossa ja kysyin alkuperää, kiinalaisia). Tämän jälkeen mentiin ostamaan kahvipapuja. Ne olivat vihertäviä, mutta ostin silti kilon (80B). Täällähän on tapana paahtaa pavut vasta juuri ennen jauhamista ja kahvinkeittoa. Seuraavaksi ostettiin kahvipapujen paahtopannu. Moderni, mutta pieni, kevyt ja halpa (35b).

Ostosten jälkeen oli lounaan aika. Tilattiin lihaa.

Pöytään tuotiin tämä annos. Etummaisessa kipossa on raakaa vuohta (lihanleikkuukopin seinällä roikkuvien jalkojen koosta päätellen) ja takimmaisessa paistettua, lihat syötiin injeran kera. Vähän arvellutti syödä raakaa lihaa, mutta söin kuitenkin ja hyvää oli. Parasta tai toiseksi parasta raakaa lihaa, jota olen maistanut, ainoastaan isaanilainen pärjäsi tälle.

Endften, juomientuoja, Jafre ja minä

Syömisen jälkeen lähdettiin käymään Abba Jifar toisen palatsilla, mutta siitä herrasta kirjoittelen erillisen päivityksen.

Palattuamme kaupunkiin Enften kenkä hajosi, joten tarjouduin ostamaan uudet. Oli hän aiemmin kysynytkin ostaisinko hänelle uudet, mutta tuolloin kieltäydyin kohteliaasti. Nyt ajattelin, että 150b lahja on ihan sopiva, opas ja käännöspalveluista. Enften kertoikin toiveammatikseen oppaan ammatin.

Käytiin myös tutustumassa Jimman yliopistoon. Vierailuaika oli jo päättynyt, mutta päästiin silti sisään.

Jonkun opettajan talo, italialaisten rakentama, kuten koko kampus.

Kyseessä oli maataloustieteellinen, joten yliopistolta löytyi navetta. Hyvin suomalaistyyppinen.

Etiopialaisia lehmiä, siis rodultaankin. Pienempiä, kuin suomalaiset.

Kohteena ollut navetta ei ollut minulle kovinkaan mielenkiintoinen, mutta itse kampus oli näkemisen arvoinen. Erittäin viihtyisä.

Hallintorakennus.

Kierrättämiseen on panostettu - Tuolinjalat tehty vesipulloista.

Takaisin keskustassa.

Kultaisten leijonien liikenneympyrä. Tuon maalauksen tilalla oli alkujaan Haile Selassien patsas, mutta juntan otettua valta patsas tuhottin.

Fatira, suosittu aamiainen. Munaisa pannari tai pannarimainen munakas. Tarjoiltiin hunajan kera.

Fatiran jälkeen lähdin opaskirjastani suosittelemalle Boye järvelle, jossa pitäisi olla virtahepoja. Kävelin alkumatkan, mutta viimeiset kilometrit pääsin kuorma-auton kyydissä. Kuski vähän varoitteli, että seutu ei välttämättä ole turvallista. Kerroin olevani varovainen ja lähdin kävelemään rantaan. Ainahan syrjäisemmisää paikoissa voi käydä huono tuuri, mutta 99% ajasta tapaa vain mukavia maalaisia ja väkivaltaiset ryöstöt ovat täällä hyvin harvinaisia.

Täällä "rannassa" oli lisäkseni muutamia ihmisiä, joista nuori paimentyttö puhui hieman englantia. Kyselin, että missähän on järvi ja onko täällä virtahepoja. Virtahevon kuvan näytettyäni tyttö katsoi kysyvästi ja sanoi Addis? Koitin silti tuonne lähemmäs kaislikkoa sillä tuloksella, että upposin puolta säärtä myöten mutaan, palattuani lyhyeltä yritykseltä tyttö katsoi jalkojani ja kertoi, että kengät pitää ottaa ensin pois ja sitten voi kahlata mudassa. Kiitin neuvosta.

Kun kerran tänne asti oli tultu kävelin tätä tietä eteenpäin, oli ihan kiva olla välillä vehreässä luonnossa.

Innostuin jo nähtyäni vettä, jota vanhempi peltotyöläinen sanoi Boyeksi, mutta

lammikko olikin tehtaan likavesiputken laskupaikka. Haisi rikiltä. Tässä vaiheessa päätin luovuttaa ja palata päätielle, jossa pääsin minibussin kyydillä takaisin kaupunkiin. Hintaa matkalla oli 15b, jo kyydissä ollu mies maksoi 10b ja jälkeeni tullut nainen vitosen...

Hevonen taukopaikalla

Jimma ei tuntunut yleisesti yhtä miellyttävältä paikalta, kuin Mekele. Nuoria kerjääjiä oli enemmän ja jotkut koittivat pysäyttääkkin, asia mitä Mekelessä ei tapahtuntut. Hullujakin oli enemmän. Parvekkeeltani näin illalla, kuinka iso mies heilutti keppiään ja höpötti kaikenaikaa, vaikka kukaan ei pysähtynyt kuuntelemaan. Myöhemmin näin melkoisen torikokouksen bussiaseman edessä ja kuulin, että koditonta oli pahoinpidelty pahasti, keskellä päivää. Yksi minua nuorempi hullu pysähtyi aamulla ravintolan eteen, jossa olin syömässä. Hän tuijotti minua ja puhui taukoamatta, aika paljon hän osoitteli taivasta ja päätään, teki myös kerjäläisiltä tuttuja syömiseleitä. Toisella kerralla hän alkoi taas muutaman metrin päässä höpöttää, jatkoin matkaa. Kolmannen kerran, kun kävelin häntä vastaan, hän vain iski silmää ja nyökkäsi, tämä oli hieman pelottavaa, kirous saatu päätökseen? Myöhemmillä kerroilla oli taas kotoisaa, kun hän ilmestyi taustalle tuijottamaan ja mumisemaan.

Tuntui kuin olisin eri maahan tullut ja niin tavallaan olinkin. Kansat Etiopiassa ovat hyvin erilaisia. Toki täälläkin suurin osa on tavallisia hyviä ihmisiä. Esimerkiksi kahvilassa juttelin miehen kanssa, joka lähinnä kyseli mitä pidin Jimmasta. En tarttunut epäkohtiin, vaan kehuin paikkaa. Hyvä paikkahan tämäkin on, mutta Mekele vain oli niin paljon viihtyisämpi. Täällä oromojen alueella on myös tyytymättömyyttä hallintoon. Tänä vuonna on ollut mellakoita. Jimmakin taisi kuulua vielä kuukausi pari sitten brittien matkustustiedotteen keltaiseen alueeseen, jonne ei suositella, kuin välttämättömiä vierailuja. Varmaankin näiden levottomuuksien takia Jimmassa ei toiminut lainkaan sosiaalinen media (whats up ja facebook). Muutenkin internetyhteydet olivat hitaampia, kuin muualla.