Pankissa käynnin jälkeen tulin tänne bussiasemalle. Tuo bussi meni Jinkaan, eli sillä olisi päässyt suoraan Key Afariin. Tuo minibussi taas menisi Konsoon, jossa voisi vaihtaa Jinkan minibussiin. Astuin turvallisuus ja kätevyyssyistä bussiin, mutta siellä oli vain yksi matkustaja. Käytyäni syömässä tilanne ei ollut muuttunut.
Päätinkin mennä minibussilla, johon tuli jatkuvasti matkustajia. Minibussit ovat yleensä melkoisia surmanloukkuja, joita koitan vältellä.
Häsläri, joka oli kovasti auttamassa, vaikken apua tarvinnut. Annoin tyypille pari birriä.
Asfaltti oli vähän huonossa kunnossa, joten ajeltiin välillä vastaantulijan pientareella... Yleisesti ottaen olin kuskiin tyytyväinen, ei vaikuttanut elämäänsä kyllästyneeltä. Ehkä minibussit ovatkin ihan ok täällä, en ole nähnyt yhtään raatoa tien varressa, kuorma-autoja sitäkin enemmän.
Morenkaa, kertoi vieressäni istunut Konsolainen. Käytetään ruokana ja lääkkeenä, ehkäisee mm. malariaa.
Konsossa menin Jinkan minibussiin, matkustajia oli lisäkseni kaksi. Odotettuani puoli tuntia päätin, että sama käydä katselemassa hieman Konsoa, sen sijaan, että istun minibussissa odottamassa koko iltapäivän. Aamulla on enemmän menijöitä.
Huoneen sain liikenneympyrän vieressä olevasta hotellista (150b/6€), vaikutti olevan suosittu paikka.
Sotilaita näkyi paljon, hotellini edessä oli jatkuvasti partio. Nämä eivät kuitenkaan uhkaa turisteja, kuten eivät konsolaisetkaan. Myöhemmin kuulin, että tilanne oli kärjistynyt, kun Addisin hallinto ei ollut kuunnellut paikallista päälikköä vaan viskasi hänet putkaan. Konsolaiset lähtivät kaduille. Nyt käsittääkseni on päästy jonkinlaiseen kompromissiin. Heimoyhteisö ja tavat elävät vahvasti, joten täällä halutaan päättä omista asioista. Mikä onkin ihan ymmärrettävää, tuskin Addisissa juurikaan ymmärretään tätä parinteikästä kansaa ja sen elintapoja.
Liikenneympyrä eli kaupungin keskusta. Täältä löysin pankin, jossa kävin varmuuden vuoksi vaihtamassa 50€ paikalliseksi valuutaksi yllättävän hyvällä kurssilla 24,2b/€.
Pankista jatkoin turisti-infoa päin, pysähtyen syömään matkalla, yllättäen injeraa. Ravintolassa oli myös paikallinen opettaja iltapäiväkaljalla. Kyselinkin vähän paikallisesta koulunkäynnistä. Aamusta puoleen päivään on aamuryhmän vuoro ja toinen puolikas tulee lounastauon jälkeen kouluun. Näitä vuoroja vaihdeltiin muistaakseni parin viikon välein. Luulisin, että kyse oli peruskoulusta, en muista kysyinkö.
Turisti-infossa opas kertoi hieman paikallisesta kulttuurista ja pahoitteli, että ainostaan tuolla Mechelossa on mahdollisuus tällä hetkellä vierailla. Tämä kylä on 8km päässä ja sinne trekkailu oppaan kanssa kustantaa 300b (12€) oppaalle, 120b (5€) kylälle ja jos haluaa mennä bajajilla niin siitä tulee lisälaskua 300b-400b. Kuulosti varsin kohtuulliselta, joten pistin tämän harkintaan Key Afarin jälkeen. Muihin kyliin armeija on estänyt kulun tai asukkaat ovat häipyneet.
Oli pakko kysyä mitä tuo pukeudu kunnioittavasti tarkoittaa? Täällä päinhän (ei tosin konsossa) jotkut liikkuvat rinnat paljaana. Reisiä ei kuulemma saa liikaa näkyä. Jotkut ovat kuuman ilmaston takia lähteneet kylävierailulle speedot jalassa ja tämä on ehdoton no no.
Turisti-infosta jatkoin suositeltuun museoon bajajilla (20b/1€), maksettuani 20 birrin pääsymaksun infoon. Perillä korkealla mäellä lähdin kävelemään kohti museota, kun näin jalkojeni välissä jotain. Olin lähes astunut harmahtavan pienen käärmeen päälle. Käärme luikki pikaisesti kiviaidan kätköihin. Päästyäni museolle ensimmäinen kysymys vanhalle miehelle oli, että ovatko harmaat käärmeet vaarallisia. Hän vastasi, että ovat mutta ne ovat harvinaisia. Sanoin nähneeni yhden jaloissani, kuinka vaarallisia ne ovat? Tappavan oli vastaus. Tunsin kuinka kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani, se oli lähellä. Myöhemmin kuulin, että käärmeen puremasta voi selvitä, jos saa äkkiä vastalääkettä jota on Konsossa. Ensitöikseen kannattaa tehdä tiukka puristusside sen raajan ympärille, jota on purtu, jotta myrkky ei leviäisi niin nopeasti ja saisi lisäaikaa hankkia lääkettä. Hyvä tietää.
Jatkoin museoon. Tässä Mechelo.
Kun kylän päälikkö kuolee, ruumis muumioidaan ja asetetaan näytille. Tämän jälkeen odotetaan 9 vuotta, kunnes kuolemasta tulee virallinen. Tähän asti päälikkö on ollut vain sairas. Päälikön hautaanpanon jälkeen, hänen pojastaan tulee uusi päälikkö.
Wakanäyttely. Päälikön vaimolle, päälikölle ja sankareille pystytetään waka heidän hautansa lähelle. Päälikkö haudataan pyhään metsään. Sankariksi tullaan sotimalla hyvin tai tappamalla esimerkiksi leijona. Kysyin miksi nämä ovat täällä eivätkä haudoilla ja oppaani kertoi, että jos wakaan kosketaan, sitä ei enää koskaan voi asettaa takaisin paikoilleen. Nämä ovat varkailta takavarikoituja wakoja, joita säilytettiin poliisilaitoksella museon avaamiseen saakka.
Vähän uudempi waka. Tämä sotilas haavoittui sodassa ja kuoli vammoihinsa kotikylässään. Mies saavutti sankaruuden.
Konsossa mielenkiintoiset juhlat tapahtuvat tiettyjen väliaikojen välein (vuosia). Esimerkkinä noiden kuvassa näkyvien sukupolvitolppien pystytysväli on muistaakseni 8 vuotta. tolpparykelmästä voikin laskea kylän iän. Ansioituneelle sukupolvelle saatetaan pystyttää kivi keppien viereen.
Tyypillinen konsolainen talo.
Menin ajoissa nukkumaan ja heräsin suositeltuun aikaan viideksi bussiasemalle. Key Afarissa olisi hyvä olla ajoissa katsomassa kuuluisia torstai-markkinoita. Bussiasema aukesi vasta puoli kuuden aikoihin, eikä Jinkaan päin ollut menossa ketään. Pari tuntia odotettuani, aloin jo vähän huolestua ja nälkäkin vaivasi.
Melekosta...
Fiilis parani, kun lopulta löysin syötävää. Tuo juuri paistettu leipä oli todella hyvää. Kahviakin löysin pian tämän jälkeen. Aikaisin aamulla ovat enemmän teeihmisiä, kahvin valmistelu vie enemmän aikaa.
Kylän vanhimmat aamukävelyllä? Olin siirtynyt päätien varteen. Minibussi täyttyi erittäin hitaasti ja sain vähän ristiriitaista tietoa pysähtyykö Arba Minch-Jinka bussi lainkaan bussiasemalla. Päätien varressa pystyi myös liftaamaan.
Jonkin verran kyytiin huolioita olisi ollut, mutta eivät olleet menossa tarpeeksi kauas. Lopulta tämä Hilux oli menossa Jinkaan ja pääsin kyytiin. Tipiksi sovittiin 150b (6€), eli vajaat tuplat mitä minibussi olisi kustantanut. Kyydin tarjonneet olivat virkamiehiä, jotka kuuntelivat koko automatkan puheita jostain Afrikan päämiehien kokouksesta.
Lastinsa kaatanut kuorma-auto. Oli tuossa samassa paikassa myös muutama päivä myöhemmin.
Päivän hyvä teko. Pelastin tuon liskon lavuaarista aamiaistauolla. Heti tauon jälkeen ohitimme aamulta tutun minibussin, jossa innostuttiin, kun näkivät minut. Pääsivät hekin liikkeelle.
Key Afarissa otin huoneen opaspaikan viereisestä hotellista 250 birrillä (10€) ja lähdin opasehdokkaan kanssa kahville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti