Arba Minch

Aamupäivällä asetuin hotellini terassille odottelemaan minibussia. Parin tunnin odottelun jälkeen sellainen ajoikin paikalle ja pääsin jatkamaan matkaa.

Vähän ihmettelin, että mitä ihmettä nämä pojatmyyvät? Lantaa? Mutta ei, tämä on sitä ainetta mitä käyttävät kahviloissa suitsukkeeksi. Alkuperä jäi hämärän peittoon, vaikka bussista löytyi englantia puhunut mies.

Tervetuloa, kyydistä löytyykin vasta pari viidakkoveistä. Ilmeisesti kyläpäälikkö, kun on noin arvokas statussymboli. Lisa kertoi Danakililla, että yhden projektin yhteydessä kylänpäälikkö oli usein pyytänyt kyytiä. Punaisen ristin kyytiin miestä ei kuitenkaan huolittu kalashnikovin kanssa.

Jouduimme odottamaan hetken aikaa keskellä ei mitään. Liikenne oli poikki ja jonossa pari autoa. Kun tuo poliisi tuli edessä olevasta puskasta pois rynnäkkökiväärin kanssa, tie avattiin.

Pian tämän jälkeen hajosi auto.

Mielenkiintoinen tatuointi tytöllä keskellä naamaa.

Kun rahaa jaettiin takaisin, aloin hieman huolestua. Lauantaina pankit eivät taida olla auki ja paikalliskäteisvarani alkoivat olla sen verran vähissä, että olisi hyvä päästä Arba Minchiin ja lähimmälle automaatille tämän päivän aikana. Odottaessamme uutta kyytiä yksi naisista kyseli onko minulla mitään ruokaa, vastasin ensin ei. Mutta muistettuani, että minulla on puolen kilon pussi niitä bussissakin myytyjä siemeniä, minusta tuli hyvin suosittu.

Tähän kyytiin ei mahtunut ketään. Taitaa olla suolattomilta teiltä lähtösin tuo auto.

Odottelumaisemat olivat komeat. Mäki on pengerretty tyypilliseen konsolaiseen tapaan.

Tähän kyytiin mahtui muutama.

Kun tämä tyhjän näköinen kuorma-auto pysähtyi paikalle heitin äkkiä rinkkani lavalla olleelle miehelle ja kipusin kyytiin. Hieman yllätyin, kun lava oli täynnä vuohia, mutta sekaan mahtui hyvin.

Maisemat olivat hienot lavan etuosasta.

Vuohet pysyttelivät takaosassa,

kunnes alkoi sataa. Lavan reuna ja pari pressua antoivat hieman sateensuojaa. Epäkohteliaat vuohet eivät oikein kunnioittaneet sitä kuka oli paikalla ensin ja kuivasta elintilasta piti hieman taistella. Vuohille pärjäsin, onneksi kyydissä ei ollut lehmiä.

Perillä Konsossa satoi kaatamalla. Lavalta päästyäni lähdin puolijuoksua asemalle. Kävi kuitenkin tuuri, sillä viereeni ajoi muutaman asekeleen jälkeen minibussi, joka oli menossa Arba Minchiin, en kastunut aivan läpimäräksi. Arba Minchissä tuttuun hotelliin ja vaatteet pesuun.

Seuraavana aamupäivänä päätin etsiä tämän annoksen. Otettuani kuvan, jonka avulla aloittaisin etsinnän, kahvia juonut mies kysyi mitä hommaan. Selitin suunnitelmani, johon hän totesi, että paastoaikaan ei juuri tapeta lehmiä, joten projektistani voi tulla hankala. Jostain muslimiravintolasta voisin löytää lihaa tai sitten voisin matkata Sodoon. Siellä on paljon protestantteja, jotka eivät paastoa. Päätin luopua suunnitelmasta ja istua miehen kanssa kahville. Raaka liha on huono idea, jos kysyntä on huono. Mies oli lääkäri ja juttelimme hyvän tovin. Ihmettelivät, miten valkoinen mies on kiinnostunut raa'asta lihasta, yleensä valkoiset eivät suostu sitä edes maistamaan. Kerroin, että tykkään kokeilla uusia juttuja ja oikeasti raw pihvi olisi sellainen.

Pöytätennis on ympäri Etiopiaa hyvin suosittua. Suosio ei kuitenkaan johdu lisääntyneestä kiinalaisten määrästä, vaan peliä pelattiin jo ennen kiinalaisen rahan saapumista. Tarkistin tämän useammalta ihmiseltä.

Parturi oli testattu, joten seuraavaksi kampaamoon. Ovella vähän ihmettelivät, mutta sain heidät ymmärtämään, että kyllä, haluan naisten kampauksen. Etiopialaisella miehellä pitkä tukka on hankala asia ja esimerkiksi jos koulusta haluaa valmistua, se pitää leikata pois. Letit ovat täällä 100% naisten juttu. Näytettyäni kuvan Egyptinreissulta homma pääsi täysillä vauhtiin, haluaa se oikeasti letit. Homman valmistuttua naiset tarjosivat minulle vielä kahvit ja huomasin, että paikalla oli myös erittäin hyvää englantia puhunut nainen. Kyselin tavalliseen tapaan onko hän opettaja, kun noin hyvin puhuu? Hän kertoi valmistuneensa politiikanlinjalta yliopistosta. Uraa ei ole hirvittävän helppoa luoda, sillä hän on etelästä ja nainen. Kysyin silti, että saatan siis puhua etiopian ensimmäisen naispresidentin kanssa? Hän vastasi vakavalla naamalla, että se on mahdollista. Itseluottamusta ainakin löytyy, se taitaa olla politiikassa pärjäämisen edellytys. Letteihin olin tyytyväinen, joten pyydetyn 100 birrin (4€) lisäksi annoin hyvän tipin 1,5 tunnin työstä.

Pistetään loppuun päiväkävelyvideo Arba Minchista. Suurin osa väestä on menossa tai tulossa kirkosta. Niin ja illalla ihmettelin lujaa huutavia kulkueita, liittyivät ilmeisesti yliopistoon, uskontoon ja/tai urheiluun, näin käsitin superystävälliseltä hotellijohtajalta. En jaksanut selvittää tarkemmin, sillä olo oli huono. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.