Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Key Afar market

Puolen päivän aikoihin lähdimme Amanin kanssa markkinoiden eläinosastolle ja kävelimme suoraan tähän sadesuojaan.

Key Afarin markkinat järjestetään joka torstai ja ne ovat alueen värikkäimmästä päästä. Vierailijoita saattaa olla hyvinkin monesta heimosta. Aman kertoi myöhemmin paikalla olleen vain bennoja, hamereita ja tsemaita. Bennat ja hamerit muistuttavat toisiaan ja heidän toisistaan erottaminen on turistille lähes mahdotonta. Turistilla pitää olla mukana paikallinen virallinen opas, kun hän vierailee markkinoilla (400b/16€).

Vuohia myydään kahdella tapaa. Joko virallisella kiinteällä kilohinnalla, kuten tässä.

Tai perinteisellä neuvottelutyylillä, kuten tässä nurkkauksessa. Vuohet leikataan porojen tapaan omistajan merkkiin (korvaan viiltoja). Aman kertoi, että hän omistaa monta vuohta, eikä hän täysin tiedä missä ne menevät, mutta hän kyllä löytää ne, kun vain lähtee kyselemään.

Lehmille ei ole riittävän suuria puntareita, joten ne myydään neuvottelemalla. Kysyin hintoja, mutta ne ovat unohtuneet. Vuohien kohdalla puhuttiin kai alle tuhannesta birristä ja lehmien kohdalla useista tuhansista.

Olin kuullut jo konsomuseossa zakasta, eli paikallisesta maissioluesta. Aman veikin minut pyynnöstäni zakaravintolaan.

Istuttiin kuuden miehen porukkaan, jossa kiersi muutama kippo zakaa. Melko puuroista, muttei ollenkaan pahaa. Istuskeltiin täällä tunteroinen kippoa kierrättäen ja jutellen. Aman kertoi, että nämä markettien zakalat ovat tärkeimpiä tietojen vaihtopaikkoja, kun eri kylien ja heimojen ihmiset tapaavat. Hän kehotti minuakin osallistumaan keskusteluun ja kertomaan kyläni kuulumisia. Paikallisilla riitti kuitenkin niin kovasti keskenään puhumista, että keskityin lähinnä katselemaan ympärilleni. Ujo suomalainen, eikä oikein ollut yhteistä kieltä.

Zaka tehdään maissijauhoista, sokerista ja vedestä käyttämällä. käymisen käynnistää joku tuntemattomaksi jäänyt juuri ja käymisaika on yleensä kaksi viikkoa. Tämä mitä täällä nyt juotiin oli nuorta, eikä siinä pitänyt olla alkoholia, mutta kyllä se mielestäni hieman meni päähän. Join porukan zakaa, joten ostin lähtiessä rinkiin kulhollisen (6b/0,25€).

Maistoin myös murenkamuhennosta. Maukasta siihen nähden, että annos oli lähinnä lehtiä.

Markkinoilla. Täällä myytiin paljon samaa tavaraa, kuin toreilla, joita olen aikaisemmin nähnyt. Paikasta teki erityiskiinnostavan ihmiset. Amanin mukaan olin liian ujo kuvaaja, joten hän lähti kiertämään kamerani kanssa, tässä joitain otoksia:


Vasemmalla näkyy miehen kädessä tyyny/penkki, jollaisia lähes kaikki miehet kantelivat.




Tässä viimeisessä naiset myyvät jauhetta, jota saadaan kuumentamalla kiveä ja hiomalla siitä sen jälkeen jauhetta. Väriainetta käytetään esimerkiksi hiuksiin.

Markkinoilta löytyi kahvila, josta sai simaa ja munkkia!



Lopuksi kävimme paljolti turisteille suunnatulla matkamuistoosastolla. Osa jutuista oli selkeästi paikallisia erikoisuuksia, mutta olen ostanut Egyptistä tuollaisen maskin, joka on viimeisen kuvan alareunassa.

Päivälliseksi halusin syödä murenkaa. Olin kuitenkin vähän pettynyt, kun sain injeran, jonka päällä oli vain kasa lehtiä. Ensimmäisen suupalan jälkeen olin todella yllättynyt, ihan helkutin hyvää! En osaa oikein kuvailla makua, mutta ihan helkutin hyvää! (35b/1,5€)


Ravintolasta lähdettyämme näimme kovan näköisen tappelun, jossa lensi useamman kerran isot kivet. Kummallekkaan riitapukarille ei onneksi käynyt pahasti. Kysyin oliko kyse heimojen välisestä tappelusta? Ei, tappelijat olivat samasta kylästä ja samasta perheestä.

Aman ja hänen kolleegansa pelaamassa peliä. En ole varma onko peli paikallinen vai suomessakin tuttu. Pelissä syötiin toisen nappuloita ja liikuttiin viistoon.

Mielenkiintoinen päivä. Kuulin, että seuraavana päivänä 25 kilometrin päässä olisi härkähyppy miehistymisjuhla bennakylässä. Päätinkin jäädä toiseksikin yöksi. Vierailisimme myös tsemaikylässä. Reissusta tulisi hinnakas, mutta mielenkiintoinen: 700b/28€ moottoripyöränvuokraa, 200b/8€ lahja tsemaikylälle, n. 800b/32€ lahja juhlan järjestävälle perheelle ja 500b/20€ Amanalle.

1 kommentti:

mutteri kirjoitti...

On kyllä väriä. Paitsi ruuassa. Vaikea uskoa tuota sinun vakuuttelua herkullisesta mausta. Osaavat leikata vähän ohuemman laatuista hiustakin!