Kuumeinen paluu

Sunnuntaina iltapäivällä tunsin itseni sairaaksi ja illalla kuumetta oli yli 38 astetta. Ostin silti bussilipun Addisiin, siellä olisi parempia sairaaloita ja paluulento lähti tiistaina 00.15. Halvat paikallisbussit ovat edullisempia ja mielenkiintoisempia, mutta nyt arvostin aikataulua, nopeutta ja mukavuutta. Ei aikataulu ihan saksalainen ollut. Meidän piti lähteä viideltä ja silloin alettiin vasta laiskasti pakkaamaan laukkuja rahtiosastolle. Puolen jälkeen päästiin kuitenkin matkaan.

Ruokatauolla. Viimeinen injerani (toistaiseksi). Normaalisti kävin juomassa kahvit aina jossain yhden naisen kahvilassa, mutta nyt pysyin tässä mistä näki hyvin, kun bussin ovet avataan. Vaikka olin laskenut kuumetta panadolilla, ei ollut voittaja fiilis.

Zuqualla melko lähellä Addisia. Kuollut tai lepäävä tulivuori.

Addisissa. Olo oli kuumeinen, joten päätin hakeutua Eurooppalaisen vakuutusyhtiön (OP) listalla olevaan Nordic Medical Centreen.

Taksihäsläri kertoi tietävänsä paikan ja opasti minut tämän vanhuksen kyytiin, jonka vannoi tietävän paikan (200b/8€). Vähän meinasi käämi palaa, kun sivukujalla alettiin kysellä tiedänkö mihin olen menossa, paikka kuitenkin lopulta löytyi. Näinä päivinä huomasin, että pinnani on todella lyhyt kuumeisena.

Perillä esitin vakuutuskorttini ja kysyin, voivatko he laskuttaa suoraan. Olin (jälkeen päin tarkistettuna) virheellisesti ymmärtänyt, että OP:n sivuilla oleva lista tarkoittaa suoralaskutussairaaloita. Ystävälliset virkailijat yrittivät selvittää asiaa ja antoivat lopulta numeronsa ja sähköpostiosoitteensa, johon vakuutusyhtiö voisi ilmoittaa maksusitoomuksen. Jonotettuani etiopialaisesta simistä saldon tyhjäksi OP:n hätäpalvelussa, sanoin maksavani itse. Seuraavana päivänä OP:sta oli vastattu sähköpostiini, että ole yhteydessä Kyproksen toimistoon (?)...

Täytettyäni perustietolomakkeen pääsin terveydenhoitajan vastaanotolle. Täällä mitattiin kuume (39,4), verenpaine ja syke (vähän koholla) sekä pituus ja paino (samat kuin ennen). Sairaanhoitajan vastaanotolta jatkettiin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli vaaleahiuksinen pohjoismaalainen nainen. Hän kuunteli oireet, eli lähinnä sen, että minulla on korkea kuume. Eikä hän löytänyt keuhkoista tai mistään muualtakaan mitään vikaa. Päätettiin ottaa malaria, uloste, veri ja nielutestit.

Labrassa paikallinen hoitaja ei meinannut löytää suonta (normaalia) ja hän pistikin ohi, sattui niin maan perkeleesti. Pideltyäni todella kipeää käsivarttani hetken hoitaja päätti yrittää lypsää sormenpäästä riittävän määrän verta ja onnistui tässä. Tämän kokemuksen jälkeen kieltäydyin kuumetta alentavasta piikistä ja kerroin panadolin vaikuttavan riittävän nopeasti.

Testitulokset tulivat vajaan tunnin päästä. Niissä ei näkynyt mitään huonoa, kaikki veriarvoni olivat oikein hyvät ja malaria sun muut olivat negatiivisia. Lääkäri sanoi, että nyt hän ei osaa sanoa, mikä minua vaivaa. Hän suosittelisi lepoa ja jos haluan, hän ottaa minut osastolle, jolloin voidaan tutkia lisää. Olen riittävän sairas, että terveydelliset syyt estävät lentämisen. Jos kuitenkin todella olen sitä mieltä, että voin lentää, hän ei estä. Minulla oli tärkeä koulutus tulossa, joten päätin lentää. Yleiskunto oli edelleen hyvä. Lääkäri vielä sanoi lopuksi, että voin palata missä vaiheessa tahansa takaisin.

Laskun hoitaminen kesti yhtä kauan kuin tutkimukset. Ensin koitettiin höylätä korttia, pankissa ongelmia, ei onnistunut. Seuraavaksi kävin etsimässä automaattia, ei löytynyt. Palattuani takaisin koitettiin taas höylätä, ei onnistunut. Lopuksi lähdin taksilla etsimään automaattia (200b/8€), kolmas antoi ja pääsin maksamaan 4000 birrin laskun (160€).

Tarkoitukseni oli vuokrata huone jostain halvasta hotellista ja lepäillä siellä sairaalakäynnin jälkeen. Nyt kello oli kuitenkin jo yli viisi ja kentällä piti olla viimeistään yhdeksältä. Vietinkin pari tuntia muslimiravintolassa hyvin maustetun kanariisiaterian ja herkullisten maitojuomien kanssa, Konsopäivitystä kirjoittaen. Kahdeksalta soitin pankkireissulta tutuksi tulleelle taksikuskille ja hän heitti minut lentokentälle (150b/6€).

Tänne ne Corollat tulleet on.

Check inissä ja turvatarkastuksissa ei kauaa mennyt, joten minulla oli monta tuntia aikaa kentällä. Suurimman osan ajasta makoilin erittäin mukavilla lepotuoleilla, mutta yritin myös tuhlata jäljelle jääneet birrit

Tälle (yhdelle) pizzanpalalle ilmoitettiin hinnaksi 10$ ja birri hinta hieman laiskemmin. Kysyin myös kahvin hintaa, se oli 2$ ja birreinä? Jotain nelj... kysy tuolta naiselta ja kassa osoitti tyhjää kahvinkeittopaikka. Kiitos ja hyvästi. Tylyintä palvelua Etiopiassa. Suurimmassa osassa tax free kaupoista ja matkamuistomyymälöistä hintoja ei ollut lainkaan esillä. Tämä yhdistettynä tylyyn palveluun sai miettimään, että ilmeisesti täällä palvellaan asenteella, jos on varaa lentää, luulis olevan varaa pikkuostoksiin hintoja tietämättä.

Tuolla lähtöportin turvatarkastuksen nurkassa käydään keskustelua diplomaattisesta koskemattomuudesta. Turkkilainen diplomaatti selitti edessäni, että laukkua ei läpivalaista, hänellä on paperit asiasta. Turvatarkastajat eivät ihan helpolla asiaa uskoneet, sillä mitään papereita alakerrasta ei ollut, vain turkkilaisen diplomaattipaperit. Minä pääsin onneksi etuilemaan, sillä selvittäminen kesti. Lopulta isoa laukkua ei läpivalaistu. Viereiseltä portilta lähti Istanbulin kone, johon mies meni. Hyvä, ettei tullut samalle lennolle. Voisivat näinä aikoina läpivalaista kaikki.

Lento Tukholmaan meni oikein hyvin panadolin voimalla, mutta Helsingin lennolla palelsi rajusti. Mietinkin, että mittaan kuumeen ja kun se on yli 40, menen sairaalaan. Ei minulla kuitenkaan ollut, kuin hieman lämpöä. Ilmastonmuutos...

Olo oli kuitenkin huono, joten ajelin junalla Tikkurila Hotelliin (77€).

Näkymä ikkunasta

Päivällinen Auringon Pizzassa vain 5€ (avajaistarjous). Pizza oli ok, palvelu suomalaisittainkin erittäin tyly.

Tähän päättyy tämä reissu. Kuumetta oli illalla 40 astetta. Keskiviikkona alkoi nokka vuotaa, mutta korkea kuume katosi. Koskaan ei selvinnyt mikä sen aiheutti.