torstai 29. huhtikuuta 2010

Khon Kaen

Heti tultuani Thaimaan puolelle, fiilis oli, kuin olisin palannut kotiin pitkältä reissulta. Kaikki on taas mukavan tuttua. Khon Kaen on selvästi muuttunut vuodessa. Kauppoja on suljettu ja uusia on tullut tilalle. Lisäksi tuntuu kuin ihmisiäkin olisi enemmän. Thanachat oli edelleen paikallaan ja hintakin sama. Sen sijaan vakiopaikakseni muodostunut ruokapaikka, josta sai pappaya salaattia ja grillattua kanaa oli muuttunut enemmän thaityyliseksi steamed rice ravintolaksi. Ensin säikähdin, että toinenkin kanariisi vakiopaikkani on lopettanut, mutta illalla koju avattiin ja sain taas nauttia heidän täydellisestä chilikastikkeestaan. Myöskin Lek piti edelleen ravintolaa ja istuin siellä illan hänen suljettua paikan, hänen tyttärensä oli aloittanut pari kuukautta sitten yliopiston Kiinassa. Paikalle tuli myös parikymppinen aussimiehes, joka opettaa paikallisessa koulussa englantia. Lekin lähdettyä nukkumaan jatkoimmekin aussin moottoripyörällä paikalliselle yökerholle. Aussi oli ollut maassa vasta puoli vuotta, mutta puhui jo todella hyvin thaita/isaania (minä en edes erota niitä toisistaan, joten en ole varma kumpaa hän puhui), tästä olin hyvin kateellinen.

Vientiane

Luang Namthan ainoa bussi Vientianeen lahtee 8.30, joten taas piti jaada yöksi. Illalla mahaa alkoi vaantaa ja huomasin sen olevan melko turvoksissa, tulikin oksennettua kaikki pihalle mita olin syönyt Namthassa. Taman jalkeen alkoi ravaus sangyn ja vessan valilla, vessan ovella miettien kumpi paa on talla kertaa kiireellisempi. Myös kuume nousi 38:aan ja jalkoja sarki, joten yölla ei tullut nukuttua paljoa ja oli selvaa, etta seuraavana aamuna en tule nousemaan 20 tunnin bussikyytiin. Laakkeeksi aloitin Ofloxacin kuurin. Seuraavana aamuna olo oli edelleen huono, mutta paranemaan pain. Ilta-paivalla enaa jalkoja sarki perkeleesti, olo oli heikko, eika ruoka maistunut, joten paatin kokeilla jo seuraavana aamuna matkan jatkamista.

Illalla en saanut oikein unta, varmaankin koska olin maannut koko paivan sangyssa, joten nukuin aamulla pommiin. Ehdin kuitenkin 8.15 linja-autoasemalle, josta luulin bussin lahtevan. Tama oli kuitenkin vain lahikyliin menevien bussien ja minibussien asema, varsinainen asema oli 10 kilometrin paassa. Kun tuk-tukinkin etsimiseen meni hetki, saavuin linja-autoasemalle vartin myöhassa ja bussi oli jo lahtenyt. Matkaan oli kuitenkin paastava, joten nousin Luang Prabangin bussiin, joka lahti yhdeksalta. Lippukojun poika kertoi, etta voisin vaihtaa samana iltana Prabangissa Vientianen bussiin, tata kylla vahan epailin, mutta suunta oli jokatapauksessa oikea. 100 kilometria ennen Prabangia bussi pysahtyi taas tauolle ja hieman hammastyin, kun minulta tultiin kysymaan olenko menossa Vientianeen. Vastattuani yes minut ohjattiin toiseen bussiin, jonka olimme matkan varrella ohittaneet, silloin naureskelin, etta tassa sita mennaan paikallisbussilla V.I.P. bussin ohi. Olin jo maksanut 80k kyydista Prabangiin ja nyt minulta pyydettiin 100k lisaa. Namthasta Vientianen lippu olisi maksanut 150k tai 160k, joten pari ylimaaraista torkun painallusta tuli maksamaan muutaman kymppitonnin.

Matka eteni hitaasti, mutta varmasti. Takanani oleva lapsi ja vieressani istunut tyttö tulivat matkasairaiksi. Normaalisti tama pussiin oksentelu ei juuri hairitse, mutta kun olin itse halaillut edellispaivana posliinia urakalla, piti laittaa napit korville ja keskittya maisemien katseluun. Pimean tultua aloin jo kirota tata istumista, nukkumaankaan ei pystynyt, silla bussi pomppi ja mutkitteli jatkuvasti, kipea niska ei auttanut asiaa. Ennen puoltayöta pysahdyimme syömaan ja itsekin söin riisiannoksen, vaikka ruoka ei edelleenkaan oikein maistunut. Yhden jalkeen onneksi nukahdin ja herasin kunnolla vasta 50km ennen Vientianea.

Vientianeen saavuttaessa olin hyvin tyytyvainen. Reilut 20 tuntia tekivat tasta matkasta pisimman bussimatkani ja tata ennatysta en tule ihan heti rikkomaan, ainakaan Laosissa, sen verran hajottava kokemus se oli. Paremmat oltavat minulla kuitenkin oli, kuin niilla jotka joutuivat istumaan kaytavalla selkanojattomilla muovijakkaroilla, silla kaikille ei riittanyt penkkeja. Muistin lukeneeni, etta linja-autasemalta on yli 4km keskustaan, joten suostuin maksamaan 10k jaetusta tuk-tukista. Matkaa oli kuitenkin vain kilometri, joten olishan tuon voinut kavella. Löydettyani huoneen 60k Kipilla kavin suihkussa ja suuntasin patonkikojun kautta pyöralla Thaimaan lahetystölle hankkimaan viisumia (pyöran vuokra 10k/paiva), silla matka on tarkoitus paattaa reilun parin viikon rantalomaan Ko Phanganilla. Lahetystölla olin 8.25, juuri kun se avattiin ja sain silti numeron 52. Jonottelu ei silti kestanyt kuin reilun tunnin, jonka jalkeen suuntasin jo erittain vasyneena takaisin majapaikkaan nukkumaan. Ilta-paivalla kavin hieman kiertelemassa torilla ja muutenkin kaupungilla.

Keskiviikkona-aamuna vuokrasin taas pyöran ja kavin tutustumassa Kaysone Phomvihane memorialiin (5k), joka oli paljon mielenkiintoisempi, kuin olin ajatellut. Paljon historiaa ja tietoa laoista. Taman jalkeen poljin lahetystölle ja hain passin takaisin, seka ostin lipun Khon Kaenin bussiin (50k).


tiistai 27. huhtikuuta 2010

Muang Sing


Jinghongista tulin suoralla bussilla Luang Namthaan. Namtha vaikutti juuri sellaiselta backpacker ghetolta kuin olin odottanut. Joka paikka taynna majapaikkoja ja iltatorikin oli uusiorakennettu oikein natiksi, jotta turistit viihtyvat. Busseja Singiin ei kuitenkaan enaa mennyt, joten jain yoksi. Majapaikassa ilmeni ongelma johon en ollut ennen tormannyt, pesuhuoneeseen ei tullut kuin kuumaa vetta. Majatalon emanta ei osannut korjata ongelmaa, joten taytin saavin kuumalla vedella aamua varten ja pyrin ottamaan nopean suihkun, silla kesti hetken, etta vesi muuttui tulikuumaksi.


Maha alkoi kurnia n. 5 minuuttia siita, kun paa tajusi olevansa Pappaya salaatin kotimaassa.

Aamulla ajelin parin tunnin minibussimatkan Muang Singiin. Ei tamakaan nyt varsinaisesti ole turistireitin ulkopuolella, mutta ainakin nain hiljaisella kaudella huomattavasti miellyttavampi ja aidompi, kuin Luang Namtha.


Loysin mukavan huoneen 30k kipilla.


Huoneessa on oma pesuhuone


Ja oven ulkopuolelle sai riippumaton, paatin jaada heti kun nain hyvat kiinnityspaikat, vaikka huone oli nakematta...


Nakyma riippumatosta

Olin ajatellut tehda taalla trekin vuoristokyliin, mutta hetki hetkelta tulin toisiin ajatuksiin. Vaikkei naita reitteja kuljekkaan samanlaisia massoja, kuin Namthassa, niin silti tama tuntui liian tehdylta turistijutulta. Paljon parempi keino olisikin vain pysahtya johonki lahes nimettomaan kylaan ja tehda omatoiminen trekki lahialueelle. Myoskin riippumaton mukavuus ja 3 paivan retkesta pyydetty 750k hinta vaikutti paatokseen.

Singissa tuli lopulta vain rentouduttua ja kaveltya lahialueilla. Mukava pikkukyla, vaikka taalla tulikin syotya kaksi huonointa pappaya salaattia ikina, toisessa mausteet eivat olleet sinne painkaan ja toisessa pappayaa ei oltu viitsitty raastaa kunnolla, vaan se oli jatetty osittain lastuiksi, tama majatalon ravintolassa. Myoskin kylassa syomani Laab oli lahinna vain paistettua jauhelihaa, torilta ostettuna sen sijaan herkullista. Pienta hairiota aiheuttivat ooppiumia kaupanneet mummelit jotka eivat halunnet tajuta, etten ole ostamassa vaan olivat jatkuvasti tyrkyttamassa tuotteitaan, ooppiumin ja kannabiksen lisasi he kauppasivat myos rannekoruja ja koristekolikoita.


Muang Sing fried noodle ja maisema



(1 Euro = 11k Kip)

torstai 22. huhtikuuta 2010

Jinghong



Tengchongista jouduin palaamaan Baoshaan, silla suoria busseja Jinghongiin ei mennyt. 50km ennen Baoshania bussista alkoi havita tehot ja matakanteko hidastui merkittavasti, silla kuskin piti jatkuvasti pysahtya ja kaynnistaa moottori uudelleen. Hyvalla pysahdyspaikalla kuski kuitenkin saati moottorista jotain ja taman jalkeen paastiinkin Baoshaniin suht normaalisti. Baoshanista lahti ilta kuudelta sleepperi Jinghongiin, johon ostin lipun 212 Yuanilla. Linja-autoasemalla huomasin eraan tyton vilkuilevan minua ja hymyiltyani hanelle takaisin han uskaltautui juttusille. Tytto puhui kohtuu hyvaa englantia, mutta pahoitteli jatkuvasti. Lisaksi hanta jannitti niin, etta han lahes tarisi. Hienoa kuitenkin, etta han uskaltautui juttelemaan, vaikka hanen bussinsa lahtikin jo 15 minuutin jalkeen. Huomasin, etta useat paikalliset vilkuilivat meita jatkuvasti uteliaina. Kyllahan minua normaalistikin vilkuillaan naissa vahemman turistisoituneissa paikoissa, mutta nyt taisi ihmetyksen aiheena olla paikallinen tytto joka osasi puhua muukalaiselle.


Sleepperi sisalta.

Mun punkka oli aivan takaa ja hyvana puolena tilaa vasemmalla, joten sain repun viereeni. Huonona puolena olivat toyssyt. Takana toyssyt tuntuvat aina enemman ja hypyt joissa koko mies nousee ilmaan eivat ole uutta, mutta makuuasennossa ne tuntuvat huomattavasti enemman. Alussa mietin ettei tule nukuttua yhtaan, mutta tie meni pienemmaksi ja mutkikkaammaksi, joten toyssyt eivat muutaman tunnin jalkeen lennattaneet enaa ilmaan, sen sijaan oli mukava katsella sangysta ohi lipuvia kiinalaisia kaupunkeja. Nukuttua tuli reilut kuusi tuntia kunnes tuli taas valoisaa ja aloin taas katsella maisemia ja valilla luin kirjaa. Veden tankkaustauolla (busseihin tankataan taalla pain vetta muutaman tunnin valein) ostin muutaman kananmunan ja keltaisia vadelmia. Olimme lopulta perilla Jinghongissa 19 tunnin bussimatkan jalkeen, sleeperbussit ovat kuitenkin parhaita matkustamiseen, joten tama elamani tahan mennessa pisin bussimatka ei tuntut edes pahalta, toki mukavaa oli olla perilla, varsinkin kun olin palannut tropiikkiin ja lamminta oli varmasti yli 30.

Jinghongissa lahdin suunnistamaan etelaan noodelisopan kautta (kiinalaisilla on outo tapa jattaa liemi juomatta, mutta kylla mina olen sen juonut vaikka lautasen reunasta, jos lusikkaa ei ole loytynyt, liemihan on paras osa sopasta), etsimaan hotellia jossa on telkkari ja jossa nakyy CCTV5, silla edessa oli F1-viikonloppu ja en ole talla kaudella nahnyt viela yhtaan osakilpailua, joten nyt oli korkea aika. Lijiangissa luulin nakevani, mutta kiinalaiset olivat sita mielta, etta snookkeri menee formuloiden edelle, joten jai nakematta, nyt kisa oli kuitenkin Shanghaissa, joten sen taytyi nakya urheilukanavalta. Aika-ajot alkoivat juuri sopivasti ja huomasin olevani enemman pihalla tasta maailmata, kuin vuosikausiin, niin paljon uusia talleja ja kuskeja, myoskin saannot olivat uudistuneet.

Illalla koitin suunnistaa clubille jonka loysin LP:sta ja pitkan harhailevan kavelymatkan jalkeen loysin lopulta clubin, josta en ole varma oliko se se mita LP suositteli, mutta meno naytti hyvalta, pelkkia kiinalaisia. Meninkin baaritiskille ja tilasin oluen. Hinta oli melko suolainen 30Y, mutta clubi vaikutti hyvalta joten paatin jaada. Vahan aikaa yksin istuskeltuani kiinalaiset nuoret kutsuivat minut poytaansa ja vaikka yhteista kielta ei ollutkaan meno oli hyva. Kavimme valilla tanssimassa ja aina kun lasini meinasi tyhjentya uutta olutta kaadettiin taytteeksi. Kun poydan oluet alkoivat loppua annoin 100 yuania yhdelle uusista tuttavista ja naytin hanelle, etta tilaa olutta. Poytaan kannettiinkin 10 uutta tolkkia, joten ulkomaalaisilta nakojaan laskutetaan triplahinta.


Kisastudion massyt, muuta ei tarvinutkaan syoda sina paivana. (32,5Y)

Seuraavana paiva oli tiedossa kisa ja krapula. Tutkimus osoitti, etta myos kiinalaisesta oluesta seuraa krapula.

Kisa oli hyva, iso kasi Hamiltonille upeasta ajosta, vaikka Button voittikin. Button on parjannyt kumman hyvin, vaikka uskoin ennen kauden alkua, etta Hamilton sysaa hallitsevan maailmanmestarin suoraan kakkoseksi, silla ajotaidot ovat nailla kahdella, kuin eri planeetalta. Schumilla oli lmeisesti ongelmia auton kanssa, silla vaikka Rosberg on kova kuski ei han voi olla noin paljon parempi, kuin tama legenda. Tuli samalla lisaa syita boigotoida Ilta-Sanomia, kun he kutsuivat Schumia ex-legendaksi. Vaikka kausi ei olekkaan alkanut hanelta kovin hyvin, niin kylla han silti on ikuisesti yksi formulamaailman suurimmista. Viela yksi huomio, siina vaiheessa, kun Rosberg ei tullut varikolle hakemaan valikelinrenkaita, niin kenekaan muunkaan ei ois pitanyt, silla Brawn on jumala, han ei tee virheita.

Lehdistotilaisuus jai kuulematta, kuten myos kaikki radiokeskustelut kisat aikana, silla kaantaja teki hyvaa tyota ja alkoi kaantaa kiinaksi, heti parin sanan jalkeen...


Hyvin jo yli vuoden reissaamista kestaneesta rinkasta hajosi paavetoketju sivutaskun lisaksi, joten paatin hankkia uuden matkakumppanin. Tama maksoi 200Y ja piti olla 5 litraa isompi, kuin vanha, mutta pienemmalta se vaikuttaa, kun otin rinkat vierekkain. Ilmeisesti kaikki on Kiinassa pienempaa. Shangrilassa tuli koitettua paalle XXXL takkia, joka oli liian pieni ja taalla bongasin hyvannakoiset shortsit, joista isoin koko oli XL, mutta myyjan mitattua vyotaronymparykseni han pudisteli paataan, 5 senttia liikaa.

Oli tarkoitus lahtea Jinghongista jo kahden yon jalkeen, mutta aamulla maha oli niin loysalla, etta paatin jaada viela yhdeksi yoksi ja lahes koko paiva menikin Law & Orderin seurassa, jonka ensimmaisen tuotantokauden ostin paikallisesta supermarketista kymmenella yuanilla (22 jaksoa/ 7 DVD:ta).

(Paivitti Tuukka, iso kiitos Siinalle. Lisasin myos muutaman kuvan edelliseen kirjoitukseen ja kommentoin kommentteja, kiitos niista)

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Tengchong

Tengchong tarkoittaa suomeksi tulivuorta.

Unohtui kertoa Baoshan yhteydessä tragediasta, joka tapahtui Xiaguanissa. Aloin huvikseni kasvattaa Filippiineillä vasemman käden pikkusormen kynttä, koska mieleeni muistui, että Laosissa tämä oli hyvin yleistä miehillä. Nyt istuessani tuk-tukissa, huomasin, että jo komeaan mittaan päässyt kynsi oli katkennut. Pitää kuitenkin muistaa, että mikä ei tapa vahvistaa.


Baoshan linja-autoasemalla. Joku on ilmeisesti päättänyt säätää lain, että kaikilla kiinalaisilla linja-autoasemilla täytyy olla läpivalaisulaitteet ja metallinpaljastimet. Metallinpaljastin ei ole koskaan ollut päällä. Yleesä tavarat kulkevat läpivalaisulaitteen läpi, mutta harvemmin sitä kuvaruutua kukaan katselee kovin tarkkaavaisesti.


Vaihdoimme bussia puolessa välissä jostain minulle selviämättömästä syystä ja loppumatka meni melko pelottoman kuskin ajaessa. Esimerkiksi täysin pimeä mutka 50 metrin päässä kapealla vuoristotiellä ei vähentänyt ohitushaluja, vaikka mentiin ylämäkeen. Tähän matka sitten päättyi. Kun bussi oli kääntymässä linja-autoaseman pihaan kuului pitkä renkaiden ulvonta ja auto tuli kylkeen. En tiedä liikennesäännöistä, mutta bussi alkoi tehdä u-käännöstä keskikaistalta, joka tuntui oudolta. Autokuski taas ajoi todennäköisesti melko lujaa kaupunkialueela jarrutusmatkasta päätellen ja miksei hän höllännyt vähän jarrua ja väistänyt, tuossahan on tilaa vaikka kuinka, eikä lommoista päätellen vauhtia voinut olla törmäyshetkellä enää kovin paljoa.

Linja-autoasemalla etsin ensimmäiseksi ravintolan, jossa koitin tilata nuudelisoppaa, mutta sain pelkkää lihaa vihannesliemessä, hieman täsmennettyäni sain myös nuudelisopan (yht. 18Y). Sopassa oli jokin outo mauste tai sitten olen allerginen jollekkin ainesosalle, sillä koko suuta alkoi vähitellen jännästi kihelmöidä. Syömisen jälkeen alkoi pitkä kävelymatka ja hotellien kysely, ne kenellä oli vapaita huoneita hinta oli 100-380 Y, eli liikaa (En vaivautunut isoihin ja kalliin näköisiin). Kun aloin jo lähestyä paikallisbussiasemaa, näin läpimärän nuoren naisen ja itseensä hyvin tyytyväisen näköisen nuoren miehen ämpärin kanssa, näköjään täälläkin juhlitaan Dai(thai)-uuttavuotta ja sen takia hotellit ovat täynnä. Tyttö tervehti minua hymyllä ja mies koitti säikäyttää tyhjällä ämpärillä. Lopulta löysin hyvän hotellihuoneen kahdeksi yöksi 50 yuanilla.


Japanilainen nuori nainen sattui samaanaikaan respaan ja toimi kääntäjänä huonetta kysellessäni. Sama nainen kirjoitti nämä ohjeet, kun selitin, että pitäis päätä tulivuorialueelle. Ohjeet toimivatkin hyvin ja niitä näyttämällä pääsin ensin taksilla linja-autoasemalle (5Y) ja sieltä bussilla tulivuoripuistoa lähellä olevaan kylään.


Vulkaanisia pommeja tältä alueelta.


Tulivuoripuiston keskus (40Y) sisälsi kaksi tulivuorta, tässä on pienemmän kraateri.


Täällä tuli vähän fiilis, kuin olis jossain rinnakkaistodellisuudessa. On mäkiä, kuten Suomessakin, mutta ne ovat lähes kaikki tulivuoria. Kasvillisuus näyttää samalta, mutta on kuitenkin erilaista, esimerkkinä tämä mänty (?) ja varsinkin sen isot neulaset.


Isompi tulivuori.


Isomman tulivuoren huipulla 7 naisen ryhmä pyysi voisinko ottaa heistä muutaman ryhmäkuvan ja tämän jälkeen useimmat halusivat kaverikuvaan kanssani.

Tulivuoret olivat ihan hienoja, mutta eivät nämä Kanlaon jälkeen tehneet niin suurta vaikutusta, en lähtenytkään katsomaan pitemmällä olevia sen tarkemmin. Hienoa paikassa oli tulivuorien määrä, sillä useimmissa vuorissa oli melko tasainen huippu ja päättelisin ne kaikki tulivuoriksi.


Kylän hammaslääkäriklinikka.

Kolmantena (15.) päivänä piti ainakin vaihtaa hotellia ja tulikin mietittyä pitkään lähteäkkö vai etsinkö jostain hotellin jossa on vielä tilaa. Päätin jäädä ja löysin huoneen 70 Yuanilla, ensimmäinen josta löytyy jopa kylpyamme. Odotin, että uudenvuoden festivaalien viimeisenä päivänä olisi näkynyt enemmän juhlintaa, mutta illallakin näkyi lähinnä normaalia enemmän ihmisiä ulkona.




Päivällä pyöräilin Heshuun (pyörä 6h/10Y), joka osottautui vanhaksi kaupungiksi, joka oli nykyään vain pienehkö turistirysä, kiinalaisia, länkkäreitä en ole yhtä perhettä lukuun ottamatta nähnyt Dalin jälkeen lainkaan. Toki kiinalaisiakin turisteja oli paljon vähemmän, kuin Dalissa tai Lijiangissa. Hienompia vanhoja kaupunkeja on tullut kuitenkin nähtyä jo niin paljon, että paikan kohokohta oli kun bongasin tämän tyylikkään lasten lippalakin. Lakin tuuletin toimii pienellä aurinkopaneelilla ja lakkiin on integroitu myös aurinkolasit.







Toisessa maailmansodassa japanilaisten julmuudet ulottuivat myös tälle alueelle. Huomasin tämän hautausmaa-/temppeli-/muistoalueen sattumalta pyöräillessäni takaisin hotellille.


(Päivitti Siina tietokoneongelmien takia, Tuukka kuitenkin jo Laosissa.)

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Baoshan


Näihin maisemiin pääsin kätevästi bussilla vanhasta kaupungista Xiaguaniin (uusi Dali). Olin ymmärtänyt, että bussi menee linja-autoasemalle, josta pääsen jatkamaan Tengchongiin, mutta ei. Minulla ei ollut paikan karttaa, eikä mitään käsitystä missä linja-autoasema on. Kiinassa ei voi yleensä vain lähteä kävelemään ja löytää oikeaan paikkaan parin neuvon/kyltin jälkeen, sillä kaupungit ovat isoja. Aloinkin selvittämään asiaa tuk-tuk kuskille. En jaksanut kaivaa monistenivaskaa esille, joten näytin kuskille bussia ja sanoin Lijiang (kaupunki jonka osaan lausua oikein ja elin käsityksessä, että täällä on vain yksi pitkän matkan asema), kuski tajusi vähitellen ja hinnaksi sovimme 10Y. Ajoimme melkein kaupungin toiselle laidalle tuk-tukilla, jonka matkustamossa ei ollut jousia, joten töyssyt tuntuivat ihanasti selässä. Linja-autoasemalla ensimmäinen ajatus oli "liian pieni" ja täältä lähtikin vain linja-autoja pohjoiseen. Palasin kuskin luokse joka oli jäänyt pihalle odottamaan uutta asiakasta ja oli hieman hämillään kun selitin, että haluankin asemalle, josta pääsee Tengchongiin. Tällä kertaa matka oli lyhyempi ja hinta 5Y. Tie oli kuitenkin suljettu, joten kuski näytti, että minun täytyy jatkaa kävelemistä eteenpäin ja oli hyvin pahoillaan. Minä lähdin kävelemään ja n. kilometrin jälkeen mietin, että kuski ei tiennyt mihin ajaa, joten hän vain heitti minut johonkin ja laittoi kävelemään. Hermot eivät kuitenkaan ehtineet kiristyä liikaa, kun näin oikealla puolella linja-autoaseman. Tengchongin bussi olisi lähtenyt vasta kahdeksalta ja ollut perillä kolmelta yöllä, joten päätin hypätä Baoshanin bussiin, joka lähti puolen tunnin päästä ja oli matkanvarrella Tengchongiin, joten todennäköisesti pystyisin vaihtamaan siellä bussia.


Baoshanissa olin kuuden aikoihin ja olin jo bussissa päättänyt jäädä tänne yöksi, kelpasihan kaupunki Marco Polollekin. Istuin asemalla nuudelikeitolle ja katselin ympärille, LP:n mukaan asema sijaitsee kaupungin keskustassa, mutta paikka ei näyttänyt keskustalta ja asema näytti uudelta. Kaupunki näytti jatkuvan enemmän länteen ja nämä kuvan bussit menivät siihen suuntaan, joten hyppäsin sisään. Tienviitat olivat myös englanniksi ja bongasin kartasta tutun tien, joten osasin jäädä pois vanhan bussiaseman lähistöllä, jossa pitäisi olla hotelleja.


Kävellessä huomasin poliisien köyttävän lavalle skootteria ja ilmeisesti vasemmanpuoleiselle tytölle ei oltu kerrottu, että Kiinassa ei pidä näyttää tunteita, sen verran naama punaisena tyttö kommentoi poliisien toimia...


Hieman käveltyäni löysin todella hyvän hotellihuoneen 50 yuanilla, nainen pyysi ensin 60, mutta teki mieli tingata, sillä 50 on muodostunut jonkinlaiseksi kipukynnykseksi.


Huone on seitsemännessä kerroksessa, joten jonkinlainen maisemakin on tarjolla.


Pieni vesiautomaatti huoneessa (kuumaa/haaleaa). Kiinassa lähes kaikkialta saa lämmintä vettä teehen ja ruokapaikoissa tarjotaan teetä.


Kiinalaisia hautoja





Kävelin mäen päällä olevaan puistoon ja alas tullessa huomasin tämän ruokakojun koulun lähellä ja päätin tilata samaa, kuin kaksi lukio-ikäistä poikaa. Sain kylmiä ranskalaisia kunnon tulisessa maustehässäkässä ja jonkinlaisen ison kevätkääryleen (yht.2Y). Matkalla takaisin hotellille ostin vielä ison pussillisen (n. 1 kg) mansikoita. Myyjä näytti juuri sellaiselta keski-ikäiseltä kauppiasrouvalta, jotka koittavat saada hyvän hinnan turisteilta ja luultavasti paikallisiltakin, joten tinkasin kysytyn 10 yuanin hinnan 5 yuaniin ja molemmat olivat edelleen kauppaan tyytyväisiä.

Hotellia vastapäätä on pieni kauppa, jossa on tullut asioitua ja aina naurava myyjä on jo oppinut mitä tarkoittaa "How much" ja että hinta on hyvä näyttää sormin ulkomaan otukselle. Tätä ennen on tullut käytyä supermarketeissa, sillä kaikki on maksanut pikkukaupoissa melkein tuplasti. Täällä hinnat ovat vain hieman korkeammat, joten ihan mielellään täällä tukee pieniä perheyrityksiä.





Pitempää luulin tätä paikkaa yökerhoksi, mutta lähempää se paljastui hienoimmaksi nettikahvilaksi tähän mennessä. Kassan tyttö ei osannut sanaakaan englantia ja menikin hetki ennen kuin pääsimme samalle aaltopituudelle. Minä yritin selittää englanniksi ja elein, että haluan käyttää nettiä ja tyttö kiinaksi, kuinka kauan, sillä aika pitää ostaa etukäteen.

On tullut testattua suomen puhumista paikoissa, joissa ei puhuta lainkaan englantia, eleiden tukena, mutta tämä on osoittautunut niin luonnottomaksi, että kieli on vaihtunut muutaman sanan jälkeen takaisin englantiin. Myös silloin harvoin, kun tulee tavattua suomalaisia, aluksi on aina omituista ja jopa hieman kankeaa puhua suomea, kun on tottunut niin englantiin. Ennen olen luullut, että ei äidinkieli voi merkittävästi huonontua, mutta nyt uskon, että vuosien ulkomailla asumisen jälkeen sujuva suomi voi muuttua hieman hoonoksi. (Ei toki 8 kk jälkeen)


Illallinen. Kananmunat osataan keittää Kiinassa paremmin. Ne lilluvat kuori hieman rikottuna mausteliemessä ja maustuvat näin herkullisiksi. Kääryleet olivat todella suolaisia mutta herkullisia, kalapullat ja verimakkara vain herkullisia. Olut maistui oluelle.


Edellisen kuvan vasemmassa reunassa olleet (?). Osaako joku sanoa mitä tuli syötyä, kasvikuntaan pistäisin.

Baoshanissa olen viihtynyt todella hyvin, eihän täällä tosin mitään ole, ainoastaan elämää. Myöskin se, että pitkästä aikaa pystyy käyttämään shortseja on iso plussa. Kiinalainen nyky-yhteiskunta yhdistettynä kylmyyteen on kuitenkin aktivoinut luterilaisen suorittamaan käskeväks aivojen osan, joten jo huomenna matka jatkuu Tengchongiin katsomaan tulivuoria. (Pian on onneksi tiedossa hieman Laosia lääkkeeksi.)



(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Dali


Bussi jätti minut vanhan kaupungin portille, uusi Dali on 15 km etelään. Jonkin matkaa kävelyä ja lopulta majapaikkaa kaupanneen naisen opastamana Tibetan Lodgeen. Sanoin tälle naiselle koko matkan ei, mutta olin menossa samaan suuntaan, joten nainen seurasi minua ja huitoi jatkamaan, kun pysähdyin katselemaan muille kujille majapaikkaa. Lopulta olimme niin lähellä tätä lodgea, että päätin käydä vilkaisemassa. Tyttö pyyti ensin huoneesta 60, mutta kun olin lähdössä hän tiputti hinnan 40 yuaniin. Huoneessa on oma pesuhuone ja muutenkin viihtyisä paikka, joten päätin jäädä, televisiokin löytyy, mutta eipä nuita kiinalaisia kanavia tuu katottua, kun ei tajua mitään.











Dali on yksi suurimmista turistikohteista Yunnanissa, mutta väljempi ja rennompi, kuin Lijiangin vanha kaupunki. Lämpimämpikin täällä on, illalla on vain vähän vilpoinen t-paidalla ja päivällä kai jotain 25 astetta, vähän kuin hyvä kesäpäivä Suomessa. Tätä on sanottu hippien paratiisiksi Kiinassa. Vielä vuosi sitten kannabista polteltiin hyvin avoimesti ja sitä myytiin baareissa, poliisi kuitenkin päätti lopettaa tämän ja ratsioiden jälkeen polttelu on mennyt enemmän piiloon (laillista se ei ole koskaan ollut). Nyt täällä onkin mummoja kansallispuvut päällä, jotka tyrkyttävät jatkuvasti kannabista. Laskin 5 eri myyjää ensimmäisten parin tunnin aikana ja aina kun astun ulos joku näistä tulee samantien kysymään: "you want smoke?". Olenkin alkanut tervehtiä näitä sanomalla no, jo ennen kuin he ehtivät avata suunsa. Kerran melkein pelästyin yhtä, kun pysähdyin katselemaan toiseen suuntaan ja tämä mummo tuli huomaamattani melkein kylkeen kiinni ja kysyi alhaalta hiljaisella äänellä "You want smoke?", tuli ihan joku leffa mieleen. Pidän paljon enemmän tyylistä jonka näin eräällä gh:lla Tiger leaping gorgella. Heillä oli "happy" annoksia ja kaikkeen olisi saanut kannabista pienellä lisämaksulla. Ruokalistalla kuitenkin luki myös, että jos tätä erikoismaustetta haluaa sitä pitää pyytää, he eivät sitä tarjoa. Tyrkyttäminen (varsinkin päihteiden) on ärsyttävää.


Seksi työssä?


Melkein parasta täällä... Paljon valikoimaa herkullisia liharuokia ja kasviksia. Iso annokseni on yleensä maksanut 6Y, pari kauhallista liharuokia, muutama kasviksia ja kulhollinen riisiä. Todella hyvää. Tänään tuli otettua kotipaketti, sillä eilinen ilta meni pitkäksi Bad Monkey nimisessä länkkäribaarissa hyvän porukan kanssa (Tiibet, Kiina, Englanti, Tanska, Australia ja Texas oli edustettuna) ja hieman heikossa olossa on mukava vain maata sängyssä, katsella leffaa ja syödä.


Pari kertaa kävelin tästä ohi, ennen kuin huomasin, että tämä rokkia soittava lottokoneenkin omaava markkinointikoju mainostaa tupakkaa, kuin jotain terveystuotetta. Kiinassa poltetaan kaikkialla, myös bussissa jonka ikkunat ovat kiinni.








Muutama kuva vanhasta kaupungista. Viimeisen kuvan paikka oli todella kaunis ja siellä tuli istuskeltua pitkä tovi.

Pieni ongelmakin on ollut. Korvaan ja kurkkuun alkoi sattua kovasti torstaina ja kun yritin hankkia antibioottia apteekeista, kukaan ei ymmärtänyt lääkeaineen nimeä. Olisi pitänyt olla kiinaksi ja ehkä jopa lääkemerkin nimi. Tytöt eivät vaikuttaneet samoin koulutetuilta, kuten yleensä K-Aasian apteekeissa, joissa on lähes aina asiantuntevia apteekkareita. Tämä kaikkien lähialueen apteekkien läpikäyminen ja lääkkeettä jääminen yhdistettynä kipuun aiheutti ärsyyntyneen olon ja kun eräs kengänkorjaaja halusi jälleen kerran liimata sandaalini hieman lerpattavan pohjan, päätin suostua, vaikka olin kuullut varoituksen näistä (keksivät lisämaksuja ja neuvottelu on hankalaa sillä heillä on kenkäsi), sillä edessä oli win-win tilanne, joko saan kenkäni korjattua tai pääsen pieneen vitutusta purkavaan taisteluun huijarin kanssa. Mies olisi halunnut suurinpiirtein koota kenkäni uudestaan (okei alkavat olla aika karmeassa kunnossa), mutta sanoin, että liimaus riittää. Mies ei ollut huijari ja sovittu 2Y riitti, mielikin piristyi tästä. Kipukin on onneksi jo helpottanut, joten tulehdus taitaa mennä ohi itsestään.

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)