Baoshan

Näihin maisemiin pääsin kätevästi bussilla vanhasta kaupungista Xiaguaniin (uusi Dali). Olin ymmärtänyt, että bussi menee linja-autoasemalle, josta pääsen jatkamaan Tengchongiin, mutta ei. Minulla ei ollut paikan karttaa, eikä mitään käsitystä missä linja-autoasema on. Kiinassa ei voi yleensä vain lähteä kävelemään ja löytää oikeaan paikkaan parin neuvon/kyltin jälkeen, sillä kaupungit ovat isoja. Aloinkin selvittämään asiaa tuk-tuk kuskille. En jaksanut kaivaa monistenivaskaa esille, joten näytin kuskille bussia ja sanoin Lijiang (kaupunki jonka osaan lausua oikein ja elin käsityksessä, että täällä on vain yksi pitkän matkan asema), kuski tajusi vähitellen ja hinnaksi sovimme 10Y. Ajoimme melkein kaupungin toiselle laidalle tuk-tukilla, jonka matkustamossa ei ollut jousia, joten töyssyt tuntuivat ihanasti selässä. Linja-autoasemalla ensimmäinen ajatus oli "liian pieni" ja täältä lähtikin vain linja-autoja pohjoiseen. Palasin kuskin luokse joka oli jäänyt pihalle odottamaan uutta asiakasta ja oli hieman hämillään kun selitin, että haluankin asemalle, josta pääsee Tengchongiin. Tällä kertaa matka oli lyhyempi ja hinta 5Y. Tie oli kuitenkin suljettu, joten kuski näytti, että minun täytyy jatkaa kävelemistä eteenpäin ja oli hyvin pahoillaan. Minä lähdin kävelemään ja n. kilometrin jälkeen mietin, että kuski ei tiennyt mihin ajaa, joten hän vain heitti minut johonkin ja laittoi kävelemään. Hermot eivät kuitenkaan ehtineet kiristyä liikaa, kun näin oikealla puolella linja-autoaseman. Tengchongin bussi olisi lähtenyt vasta kahdeksalta ja ollut perillä kolmelta yöllä, joten päätin hypätä Baoshanin bussiin, joka lähti puolen tunnin päästä ja oli matkanvarrella Tengchongiin, joten todennäköisesti pystyisin vaihtamaan siellä bussia.


Baoshanissa olin kuuden aikoihin ja olin jo bussissa päättänyt jäädä tänne yöksi, kelpasihan kaupunki Marco Polollekin. Istuin asemalla nuudelikeitolle ja katselin ympärille, LP:n mukaan asema sijaitsee kaupungin keskustassa, mutta paikka ei näyttänyt keskustalta ja asema näytti uudelta. Kaupunki näytti jatkuvan enemmän länteen ja nämä kuvan bussit menivät siihen suuntaan, joten hyppäsin sisään. Tienviitat olivat myös englanniksi ja bongasin kartasta tutun tien, joten osasin jäädä pois vanhan bussiaseman lähistöllä, jossa pitäisi olla hotelleja.


Kävellessä huomasin poliisien köyttävän lavalle skootteria ja ilmeisesti vasemmanpuoleiselle tytölle ei oltu kerrottu, että Kiinassa ei pidä näyttää tunteita, sen verran naama punaisena tyttö kommentoi poliisien toimia...


Hieman käveltyäni löysin todella hyvän hotellihuoneen 50 yuanilla, nainen pyysi ensin 60, mutta teki mieli tingata, sillä 50 on muodostunut jonkinlaiseksi kipukynnykseksi.


Huone on seitsemännessä kerroksessa, joten jonkinlainen maisemakin on tarjolla.


Pieni vesiautomaatti huoneessa (kuumaa/haaleaa). Kiinassa lähes kaikkialta saa lämmintä vettä teehen ja ruokapaikoissa tarjotaan teetä.


Kiinalaisia hautoja





Kävelin mäen päällä olevaan puistoon ja alas tullessa huomasin tämän ruokakojun koulun lähellä ja päätin tilata samaa, kuin kaksi lukio-ikäistä poikaa. Sain kylmiä ranskalaisia kunnon tulisessa maustehässäkässä ja jonkinlaisen ison kevätkääryleen (yht.2Y). Matkalla takaisin hotellille ostin vielä ison pussillisen (n. 1 kg) mansikoita. Myyjä näytti juuri sellaiselta keski-ikäiseltä kauppiasrouvalta, jotka koittavat saada hyvän hinnan turisteilta ja luultavasti paikallisiltakin, joten tinkasin kysytyn 10 yuanin hinnan 5 yuaniin ja molemmat olivat edelleen kauppaan tyytyväisiä.

Hotellia vastapäätä on pieni kauppa, jossa on tullut asioitua ja aina naurava myyjä on jo oppinut mitä tarkoittaa "How much" ja että hinta on hyvä näyttää sormin ulkomaan otukselle. Tätä ennen on tullut käytyä supermarketeissa, sillä kaikki on maksanut pikkukaupoissa melkein tuplasti. Täällä hinnat ovat vain hieman korkeammat, joten ihan mielellään täällä tukee pieniä perheyrityksiä.





Pitempää luulin tätä paikkaa yökerhoksi, mutta lähempää se paljastui hienoimmaksi nettikahvilaksi tähän mennessä. Kassan tyttö ei osannut sanaakaan englantia ja menikin hetki ennen kuin pääsimme samalle aaltopituudelle. Minä yritin selittää englanniksi ja elein, että haluan käyttää nettiä ja tyttö kiinaksi, kuinka kauan, sillä aika pitää ostaa etukäteen.

On tullut testattua suomen puhumista paikoissa, joissa ei puhuta lainkaan englantia, eleiden tukena, mutta tämä on osoittautunut niin luonnottomaksi, että kieli on vaihtunut muutaman sanan jälkeen takaisin englantiin. Myös silloin harvoin, kun tulee tavattua suomalaisia, aluksi on aina omituista ja jopa hieman kankeaa puhua suomea, kun on tottunut niin englantiin. Ennen olen luullut, että ei äidinkieli voi merkittävästi huonontua, mutta nyt uskon, että vuosien ulkomailla asumisen jälkeen sujuva suomi voi muuttua hieman hoonoksi. (Ei toki 8 kk jälkeen)


Illallinen. Kananmunat osataan keittää Kiinassa paremmin. Ne lilluvat kuori hieman rikottuna mausteliemessä ja maustuvat näin herkullisiksi. Kääryleet olivat todella suolaisia mutta herkullisia, kalapullat ja verimakkara vain herkullisia. Olut maistui oluelle.


Edellisen kuvan vasemmassa reunassa olleet (?). Osaako joku sanoa mitä tuli syötyä, kasvikuntaan pistäisin.

Baoshanissa olen viihtynyt todella hyvin, eihän täällä tosin mitään ole, ainoastaan elämää. Myöskin se, että pitkästä aikaa pystyy käyttämään shortseja on iso plussa. Kiinalainen nyky-yhteiskunta yhdistettynä kylmyyteen on kuitenkin aktivoinut luterilaisen suorittamaan käskeväks aivojen osan, joten jo huomenna matka jatkuu Tengchongiin katsomaan tulivuoria. (Pian on onneksi tiedossa hieman Laosia lääkkeeksi.)



(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)