Mandalay Hill

Aamulla vuokrasin pyoran 1500 kyatilla ja lahdin kohti Mandalay makea. Pyoraily on paljon parempi tapa liikkua, kuin esimerkiksi taksit, silla jo pelkka matka on usein vahintaan yhta mielenkiintoinen, kuin varsinainen kohde. Maen juurella kavin katsomassa pari nahtavyytta ja lahdin polkemaan kohti huippua. Polkeminen kylla loppui varsin lyhyeen ja suurimman osan matkasta jouduin taluttamaan. Maen paalta oli upeat nakymat maaseudulle ja kaupunkiin. Nakoalatasanne on ennen kaikkea temppeli ja kun nuori nunna tuli luokseni ja naytti almuastiaa annoin hanelle 200k, lapsi kiitti pienella laululla (rukouksella) ja kipitti siviilipukuisen miehen luokse joka otti rahan, laittoi joitain seteleita takaisin astiaan ja meni antamaan vanhemmalle munkille jotain. Ei tainnut homma olla ihan aidolla pohjalla. Valoisaa oli jaljella viela pari tuntia, joten poljin viela toiselle puolelle kaupunkia katsomaan Mahamuni Payaa. Siella tapasin pari nuorta munkkia, joiden kanssa kiersimme paikan ympari, he kutsuivat minut myos luostariinsa. Sovimme, etta naemme uudestaan parin paivan paasta ennen heidan oppituntiaan ja tulen vierailemaan myos luokassa. Paluumatkalla tapasin pari mopokuskia, jotka kyselivat paivastani ja halusivat lahtea seuraavana paivana nayttamaan kolme lahella olevaa muinaista kaupunkia, olin vahan suunnitellutkin jotain tallaista. Pian toinen kuskeista sanoi taikasanat, hanella ei ole paljoa ulkomaalaisia asiakkaita, silla han ei halua notkua majapaikkojen lahella ja maksaa komissiota hotelleille. Juuri nuo kuskit arsyttavat joskus suuresti, silla joissain paikoissa (varsinkin Lonely Planetin suosittelemissa) joka kerta kun astuu ovesta ulos muutama hyokkaa kimppuun, taalla he ovat kylla ystavallisempia, kuin monissa muissa Aasian maissa. Sovimmekin, etta naemme seuraavana aamuna 9.00 majapaikkani pihalla ja han nayttaa minulle Sagaing ja Amarapuran.


Aijilla hieno shakkilauta.


Kuthodaw Paya "maailman suurin kirja". En lukenut opasta kovin huolellisesti, joten etsiskelin ensin jattilaiskirjaa sisalta. Kirja loytyykin noiden valkoisten patsaiden (nyt ei loydy parempaa termia) sisalta. Jokaisessa 729:sta patsaasta on suuri kivitaulu sisalla jossa on tekstia. Kirjasta on 1900-luvulla tehty paperiversio, joka sisaltaa 38 osaa, joista jokaisessa on n. 400 sivua.


Huomaa hyvin lastattu mopo.


Paikallinen mies tuli kysymaan voinko poseerata tyttojen kanssa. Tottakai tama sopi, halusin toki, etta minunkin kamerallani otetaan kuva. Vasemmanpuoleisella tytolla on paalla burmalainen meikki, eli valkoista voidetta poskilla, useimmat naiset kayttavat tata.


Maelta oli upeat maisemat.


Mandalay palatsin muurit ja taustalla Mandalay Hill. Toisessa maailmansodassa japanilaisten ja brittien/intialaisten valisissa taisteluissa alkuperainen palatsi tuhoutui.


Pyoraillessa kuulin musiikkia ja menin katsomaan mista se tuli. Paikalliset soittivat auton lavalla ja tama "norsu" tanssi musiikin tahtiin.


Miten nama naiset pystyy tahan?


Joku joka vaittaa tietavansa autoista kaiken vois kertoa mallin ja merkin?


(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää maassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Sähköposti kuitenkin kulkee.)