Tormasin Mandalayssa samaan riksakuskiin, jonka kyydissa olin reilu viikko sitten paassyt linja-autolle. Teimmekin jalleen aamuyon treffit vierastalon eteen, silla Baganin laivalle piti lahtea jo vahan jalkeen nelja. Jokilaiva oli kaksikerroksinen, eika ylemmalle kannelle enaa pyydetty tuplahintaa, kuten opaskirja kertoi (10$). Turistit ohjattiin muovipenkeille toiseen kerrokseen hyville maisemapaikoille. Ensimmaisella pysahdyspaikalla menin kaymaan rannassa, silla halusin nahda ruokavalikoiman, enka tyytya siihen mita kaupustelijat toivat laivaan. Olin ainoa joka teki taman, joten vastaanotto oli sen mukainen. Ruokaa myyvat naiset piirittivat minut valittomasti ja koko ajan vahintaan muutama yritti tyrkyttaa tuotteitaan. Olisin halunnut currya, mutta myyjalla ei ollut astiaa johon sen olisi voinut laittaa ja syonti siina hullunmyllyssa ei tuntunut miellyttavalta ajatukselta, joten paadyin pasteijoihin. Hintapyynto oli aluksi 1000k kolmesta pasteijasta, jotka maksavat normaalisti 50k/kpl. Hinta putosi kuitenkin hyvin nopeasti pelkalla kysyvalla katseella 500k, 400k ja lopulta 200k, johon olin tyytyvainen. Seuraavalla pysahdyspaikalla tingin ainoastaan hieman, minka kohtelias kaupankaynti vaatii, silla oltiin maaseudulla ja kun katseli rantaa ja myyjia, tuli olo, etta heille se muutama sentti taitaa olla rajusti isompi raha, kuin minulle. Yksi poika jopa huitoi rannasta, etta heittaisin hanelle tyhjan vesipulloni ja naytti hyvin tyytyvaiselta sen saatuaan. Lyhyiden younien takia lahes koko matka (14h), meni torkkuen ja hitaasti ohi kulkevaa jokivartta seuraten. Aamulla riksakuskini oli suositellut ystavansa majataloa, johon han voisi ilmoittaa, etta olen tulossa. Kuski oli suositellut viimeksi Mr. Kidin majataloa, joten otin tarjouksen vastaan. Rannassa nainkin sovitusti Inn Wa guest housen kyltin, jossa luki "Mr. TUU", ilmainen kyyti meni lippupisteen kautta, josta kaikkien turistien piti ostaa 10$ paasylippu kaupunkiin. Majapaikasta sain 6 dollarilla siistin huoneen kahdella sangylla, ilmastoinnilla ja omalla pesuhuoneella, englantilainen aamiainen hedelmien kera kuuluu myos hintaan. En ollut syonyt kovin paljoa koko paivana, joten lahdin etsimaan ravintolaa, jossa ei ole hintaa nostavia ja mausteita vahentavia englanninkielisia kyltteja. Loysinkin paikan jossa soin mahani aivan liian tayteen loistavaa kalacurria, kaikkine lisukkeineen. Kuusi tuntia myohemmin herasin maha edelleen pyoreana siihen, etta sapuskat pyrkivat ylos. Mahan tyhjennyksen jalkeen mittasin kuumeen, joka naytti 37,5:ta. Tiesin, etta curry tehdaan usein jo aamulla, joten illalliseksi sita ei valttamatta suositella, iso nalka ajoi kuitenkin isojen annosten pariin. Ainakin ensimmainen paiva historiallisessa Baganissa menee siis suolistoa parannellessa, flunssa on kuitenkin samalla haipynyt, joten olen lahes tyytyvainen olotilaani.
Alkumatkasta alitettiin tuttu silta joka johti Sagaingiin.
Aija odottelee laivasta purettavia tarvikkeita lehmiensa kanssa.
Ayeyarwady on Myanmarin suurin joki.
Veneen viereen lyodaan keppi, johon vene sidotaan parkkiin.
(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää maassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Sähköposti kuitenkin kulkee.)
2 kommenttia:
Miten se silta oli tullut tutuksi, et ainakaan ole ennen kuvaa lähettänyt?
Nyt kun olet jo matkannut Myanmarissa jokun viikon, osaatko kertoa, miten se eroaa naapurimaista? Mun silmiin pistää munkit ja nunnat mutta sehän on tietty sun kuvien perusteella. Rivieltä ja rivien välistä henkii edelleen ihmisten ystävällisyys.
Menin sen yli sillan moporeissulla. Vahan vaikia vastata tohon toiseen nain pikasesti. Ihmiset on todella ystavallisia.
Lähetä kommentti