Mandalay

Lauantaina vuokrasin pyoran ja lahdin kohti luostaria, kuten olin luvannut munkeille jotka tapasin pari paivaa aijemmin. Loysinkin oikean talon eraan toisen munkin opastuksella, naytettyani hanelle lapun, johon uudet tuttavani olivat kirjoittaneet osoitteensa. Minut pyydettiin iloisesti sisaan ja istuimme ylakerran lattialle. Juttelimme vajaan tunnin ja he tarjosivat minulle kahvia. Toinen munkeista oli ollut munkki jo 10 vuotta, vaikka oli vasta minun ikaiseni, toinen oli pari vuotta nuorempi. Myos pari muuta talon asukasta liittyi seuraamme. Kahden aikoihin lahdimme kohti paikkaa missa he opiskelevat englantia, matkalla kavimme temppelin museossa joka oli ollut kiinni viime kaynnillani. Opintoryhmaan kuului n. 10 munkkia ja kaksi tyttoa, opettaja oli pari vuotta minua vanhempi munkki. He olivat opiskelleet englantia 5kk ja olin ensimmainen joka vieraili heidan tunnillaan, joten 1,5 tunnin ajan he kyselivat minulta kaikenlaista, tunnelma oli hyvin leppoinen. Sain taas selventaa uskonnottomuuttani ja tasta sikisikin ihan hyva keskustelu, sain vastata hieman hankalampiinkin kysymyksiin, kuten mista tiedan miten elaa oikein. Puhuimme myos heidan uskonnostaan ja mm. meditoinnista. Eras munkki kysyi kuka sponsoroi matkustamistani. Sanoin, etta maksan matkani itse. He eivat tuntuneet uskovan tata, joten selitin, etta Suomessa hyvin simppeleistakin toista maksetaan n.15$ tunnissa, toki hintatasokin on aivan eri. Munkki kertoi, etta taalla jotkin tienaavat 15$ kuukaudessa. Yhdessa vaiheessa opettaja kysyi voisinko hieman viihdyttaa heita ja laulaa laulun. Mulla on varmaankin jotain vikaa paassa, silla olen todella huono muistamaan mitaan ulkoa. Hetken paa loikin tyhjaa, juuri kun olin aikeissa vain keksia jotain paastani, lapsuudesta kumpusivat Klamydian viikko pieleen kappaleen sanat. Oli todennakoisesti oudoin paikka missa kyseinen kappale on koskaan esitetty.

Tunnin jalkeen toinen tytoista kutsui minut vanhempiensa ravintolaan syomaan, joten lahdimme sinne ennestaan tuttujen munkkien ja toisen tyon kanssa. He tarjosivat minulle burmalaista currykanaa ja istuskelimme pihalla. Jonkinajan kuluttua alkoi kuulua musiikkia ja hitaasti pitka kulkue ohitti meidat. Tytto kertoi, etta seuraavana paivana hanenkin perheensa osallistuu samanlaiseen juhlakulkueeseen. Toinenkin tytoista halusi kutsua minut kotiinsa, joten lahdimme sinne. He omistivat paikallisen "baarin". Istuskelimme pihalla ja juttelimme kaikenlaista, kun kavin sisalla vessassa paikalliset miehet tarjosivat minulle isoja paistettuja heinasirkkoja (etusormenpituisia) ja huikan paikallista pontikkaa. Kun paasin takaisin pihalle tytto toi minulle oman lautasellisen heinasirkkoja ja lautasellisen jotain tunnistamatonta, mutta ihan hyvaa ruokaa. Syomisen jalkeen pelasin paikallisten miesten kanssa eran biljardin sukuista pelia, jonka saantoja en aivan tajunnut, joten tipahdin ensimmaisena. Vahan jalkeen seitseman munkit lahtivat saattamaan minua tielle, josta paasisin suoraan takaisin keskustaan. Matkalla pysahdyimme eraaseen taloon, jonka asukkaat pyysivat ilmeisesti neuvoa, silla he olivat lahjoittamassa patsasta temppeliin. En tietenkaan aivan tajunnut mita tapahtui, mutta koko talon vaki oli paikalla ja he istuivat lattialla. Munkit tutkivat poydan alapuolta isannan kanssa, joka myos naytti, etta poytaliina oli ilmeisesti aina marka. Paatin etta asia saattaa olla aika monimutkainen, joten en kysynyt tapahtumista sen enempaa lahdettyamme talosta. Monimutkaisista uskontoon liittyvista asiosta munkkien oli hankala kertoa, silla he tietenkin tiesivat paljon naista asioista, mutta englanniksi selittaminen ei ollut helppoa, varsinkaan ulkomaalaiselle toisesta kulttuurisista tulleelle. Paastyamme oikealle tielle kiitin hienosta paivasta ja he sanoivat, etta olen aina tervetullut heidan luostariinsa. Sovimmekin, etta tulen kaymaan kun palaan Hsipawista. Palattuani majapaikkaan oli jo myoha joten en saanut hankittua enaa bussilippua seuraavaksi aamuksi, kuten oli tarkoitus. Piti siis viettaa viela yksi paiva Mandalayssa, vaikka mieli teki jo rentouttavaan pikkukaupunkiin.

Sunnuntai-iltana loysin Nepalilaisen kasvisravintolan, jossa paatin poiketa. Jos taalla kaipaa vaihtelua burmalaiseen ruokaan niin vaihtoehtoja loytyy, varsinkin intialaista. Nepalilainen sapuska oli hyvaa, eika lihaa kaivannut lainkaan. Syotyani jatkoin matkaa ja nain elokuvateatterin, jonka seinalla oli iso G.I. Joen mainos. Pysahduin miettimaan pitaisiko menna leffaan, jolloin vartija/poliisi tuli luokseni ja kertoi, etta naytos on juuri alkamassa. Marssinkin sisaan ja ostin lipun 1500k hintaan. Elokuvateatteri oli samaa tasoa, kuin suomalaiset ja sipsipussit rapisevat taallakin. Elokuvaa ei ollut dupattu ja hieman yllattaen siina ei ollut edes burmankielista tekstitysta. Pari kertaa leffa katkesi sahkokatkoksen vuoksi, joita taalla on paljon. Leffan jalkeen kavelin iltatorin kautta takaisin majapaikkaani ja nyt pitaisi laittaa nukkumaan, silla bussi lahtee jo 5.30.


Juhlakulkue


Punapaitaisen tyton kotona


Nepalilaista sapuskaa


(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää maassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Sähköposti kuitenkin kulkee.)