Kahden temppelipaivan jalkeen yritin lahtea katsomaan Popaa, mutta sinne suoraan meneva kyyti oli jo ehtinyt menna. Kolmen temppelipaivan jalkeen olin ajoissa liikkella, respan mies kuitenkin tarkisti puhelimella meneehan sina paivana kyyteja ja tulos oli, etta minun pitaa ensin menna toiseen kylaan ja siella voin vaihtaa kulkuneuvoa ja jatkaa Popalle, han voisi myos yrittaa hommata minulle paikan jaetusta taksista joka menee suoraan Popalle. Halusin pitaa valipaivan temppeleista ja taksi on yleensa se huonoin vaihtoehto, koska silloin jaa matka kokematta ja nakee vain kohteen, joten lahdin linja-autoasemaa kohti. Samalla pick-upilla Popalle oli menossa myos jenkki, joka asuu Bangkokissa ja hanen thaimaalainen tyttoystavansa. Matka Kyauk Pa Daungiin oli hieman epamiellyttava 2 tuntinen, silla autosta naki kyyristelematta ainoastaan taaksepain. Bill koitti kysya paasisiko katolle, mutta rahastaja ei innostunut ajatuksesta, paikalliset kylla kipusivat sinne ilman ongelmia. Kyaukissa meille tarjottiin ensin mopokyytia, mutta onneksi jatimme sen ottamatta ja hieman kyseltyamme he neuvoivat meille pick-upin, jonka rahastajalle ei ollut ongelma paastaa meita katolle, tytto puisteli paataan "no way" ja meni sisalle. Nyt matkanteko muuttui nautinnolliseksi, silla joka suuntaan naki ja tilaa oli hyvin. Puolessa matkassa pariskunta otti puheeksi, etta ovat menossa Popa mountain resorttiin. Selvittelyn paatteeksi he maksoivat yhteensa 15000k, jotta kaytyamme Popalla pick-up muuttuu taksiksi ja he paasevat silla resorttiin, mina maksoin menopaluusta 4000k. Vuorelta oli upeat nakymat ja vietimmekin siella sovitut 2 tuntia (sisaltaa 777 askelman kipuamisen). Popalta oli ehka muutama kilometri resortille, joten kuskit jaivat saatamaan paluukyytia pariskunnan kanssa, uuden hyvan tienestin toivossa. Tama vei aikaa, silla ensin piti selvitella bussiaikatauluja ja tarkistaa bungalowi. Mina kavin odottaessa ihailemassa uima-altaan maisemaa, josta nakyi Popa vuori. Koko paluumatka sujui mukavasti katolla.
Mina ja Bill
Popa nakyy jo.
Ensimmainen resort saatotuokio, josta piti jatkaa kalliimmalle ravintolalle, silla nama eivat tienneet resortista mitaan, ilmeisesti luxusresorttiin harvemmin yritetaan menna julkisilla kulkuneuvoilla.
Popa on vulkaanista kivimassaa ja sen takia erottuu niin hyvin muusta vuorenrinteesta. Vauhdissa en saanut parempaa lahikuvaa.
Kipuamisen alkumatka oli taynna apinoita, tama sai satkyn kun otin siita kuvan ja alkoi kirkua ja juosta ympari villiten samalla muut. Yksi koitti penkoa Billin taskuja ja melkein polli kameran. Sama kamera oli havita jo aikaisemmin, kun Bill unohti sen ensimmaiseen kyytiin. Kuski oli kuitenkin loytanyt sen ja toi takaisin juuri kun sita alettiin etsia. Rehellinen mies, jota Bill kiitti antamalla 5$ palkkion.
Popan paalla olleelta temppelilta oli upeat maisemat.
Resortin uima-allas. Pariskunta maksoi yhdesta yosta 60$, joka oli jonkin matkatoimiston kautta hankittu alehinta.
Puolessavalissa Kyaukista Nyaungiin (kyla jossa majapaikkani on, n.5km vanhasta Baganista), katolle lastattiin tomaatteja ja se kavi vahan ahtaammaksi. Kapealla tiella oli saanto, etta pienempi vaistaa.
(Päivitti Siina _ilmeisesti_viimeistä_kertaa_ (!), Tuukalla ongelmia käyttää maassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Sähköposti kuitenkin kulkee.)
2 kommenttia:
No melekonen Popa. Miksi 777? Tulee vaan taivashommat ja onnennumerot mieleen.
Kuskin rehellisyys kyllä teki vaikutuksen. Tosin tuolla meiningillä se kamera lienee muisto vaan jossain vaiheessa...
On kyllä luostarilla ja resortilla komia paikka. Ei ihme, että näytät niin rentoutuneelta ja tyytyväiseltä kuvissa. Rakentajilla silloin aikoinaan on varmaan ollut vähemmän kivaa tarvikkeita raahatessa.
Lähetä kommentti