Monza - Aika-ajot

Jo Monzan kyltti nosti fiilistä ja väsymys kaikkosi.

Rautatieasemalla oli selkeät kyltit jatkobussikyyditykselle radalle. Tai itseasiassa bussi jätti lastinsa puistoon, josta sai kävellä arviolta pari kilometriä radalle. Myöhemmin kuulin sisilialaiselta huonekaveriltani, että olisi kannattanut käyttää normaalia paikallisbussia, se on hieman halvempi ja mikä tärkeintä sillä pääsee melkein radan portille.

Tästäkin oli vielä matkaa

Mutta hienoja autoja näkyi jo.

Alueelle päästyäni vain pyörähdin markkina-alueella. Aika-ajojen alkuun oli vain reilu tunti, eikä minulla ollut mitään käsitystä alueesta, eikä siitä missä on paras paikka seurata tapahtumia general admission lipulla (100€/viikonloppu).

Jo Variente Ascarin jälkeen näytti hyvältä, mutta päätin jatkaa kohti Parabolicaa.

Snäkin kautta. 7€ sämpylä ja 6€ olut.

Ennen Parabolicaa oli yleisiä istumapaikkoja, mutta jatkoin vielä tämän ja lisämaksullisen katsomon toiselle puolelle.

Päätyen kurviin. Paikka oli erittäin hyvä, sillä

näköyhteys kahdelle screenille oli varsin hyvä. Usein katse olikin radan sijaan kuvaruudulla.

Ferrareiden ajaessa ohi yleisö villiintyi ja (lähes) kaikki katseet kääntyivät radalle. Tunnelma oli yleisesti hyvä, mutta seuraavalle päivälle odotin parempaa karnevaalia.

Varsinkin, kun Kimi Lähtee kakkosruudusta! Forza Kimi, Forza Ferrari!

Aika-Ajojen jälkeen lähdin tiedustelemaan parasta kisankatselupaikkaa.

Alkumatkasta huomasin tämän väenpaljouden varikonportilla.

Muutama musta auto ajeli ohi, mutten kymmenessä minuutissa, jonka jaksoin seisoskella bongannut ketään tv:stä tuttua.

Renkaita, en ole varma ovatko nämä juuri ykkösten, täällähän kisasi myös GP2, GP3 ja Porschet. Myöhemmin näin useilla ihmisillä renkaita painavina matkamuistoina (kuvan renkaat ovat verkkoaidan takana).

Kakkosia katselin sen aikaa lähellä Variante Ascaria, että näin yhden ulosajon.

Sanaa VIP käytetään usein väärin, mutta täällä se oli todellista. Ihmiset kyyditettiin korvanappimiesten vartioimalle helikopterikentälle, josta matka jatkui Paddock Club kassit heiluen ilmateitse.

Minun matkani jatkui polkua pitkin metsään.

Hetken käveltyäni saavuin vanhalle ovaaliradalle, joka oli hieno nähdä, mutta jouduin kävelemään melkoisen lenkin päästäkseni takaisin nykyisen radan varteen ja polulle kohti Lesmoa.

Sillalta näki aika hyvin ohi kiitäviä kilpureita, mutta mieli teki mutkaan.

Lesmoon päästyäni tiesin minne tulen katsomaan kisaa. Pieni suora ja Lesmo kakkosen alku näkyi hyvin vapaille istumapaikoille. Täällä tapasin ranskalaisen formulafanin, joka oli käynyt katsomassa viime kisankin. Täällä hän oli päässyt kaverikuvaan usean tähden (mm. Massa ja Grosjean) kanssa radalla ja hotellin edessä. Katselin hänen kanssaan GP kolmoset. Harmiksemme ranskalainen ei voittanut. Uudella tuttavallani oli kuulemma kyseisen miehen numero ja hän oli sopinut, että soittaa tälle kisan jälkeen ja vähän analysoi miten meni.

GP3 kisan jälkeen jatkoin matkaa tarkoituksena jatkaa radan ympäri. Päädyin kuitenkin rata-alueen ulkopuolelle ja jouduin sellaiselle lenkille, etten enää jaksanut radalle palata, kun huomasin, että seuraava sisäänkäynti on lähes radan toisessa päässä. Matkalla näin virallisen F1-leirintäalueen, joka voisi olla hyvin varteenotettava paikka, jos lähtisi matkaan isommalla festarihenkisellä porukalla.

Etsiessäni bussipysäkkiä näin pienen kisakylän, olut näytti maistuvan monessa paikkaa. Minua väsytti niin etten jaksanut jäädä tutustelemaan, varsinkin, kun tiesin seuraavana aamuna olevan aikainen herätys. Parhaat paikat viedään aikaisin.

Suomalaisia näkyi paljon. Osa käyttäytyi hyvin, useat olivat umpijurrissa ja fiksuin kuseskeli puskan "takana" kadun varteen.

Olin ollut aikeissa kävellä Monzan kylään, mutta päädyin kuitenkin bussipysäkille. Paikallisbussin saavuttua kuski ei ottanut rahaa vastaan, puhui vain italiaa ja minä päätin sittenkin kävellä, ei vain jaksanut selvittää asiaa... Myöhemmin kuulin, että bussilippuja saa bussin ulkopuolelta joltain.

Kävely kannatti, sillä päädyin paikalliselle fiestalle, jolla oli erittäin lämmin tunnelma, eikä muita turisteja (ei ainakaan ketään formulapaitaista).

Päätin jäädä maukkaan italialaisen punkkulasin verran katselemaan elämänmenoa.

Jatkettuani matkaa Monzan kauniissa kaupungissa, päädyin alueelle, jossa oli Formula-aiheista tapahtumaa ja pitkä rivi Ferrareita.

Renkaidenvaihtokisaakin oli tarjolla. Tänne harkitsin hetken jääväni, mutta jatkoin rautatieasemalle, seuraavana päivänä olisi iso päivä.

Hostellille palattuani juttelin jo aiemmin mainitun sisilialaisen kanssa ja hän suositteli kotisaareltaan kolmea paikkaa.

San Vito Lo Capo - Kuin Hawaii
Marina Di Ragusa - Kuin Miami
Scala Dei Turchi - Kuin... Sisilia.

Milanoon

Suomesta poistuminen tapahtui uusien lippujen vuoksi Lufthansan sijasta Swiss airilla, vaihto Zurichissa.

Portilla olin ensi kertaa kärkkymässä...

Lentolehden pääaihe oli Helsinki. Mielenkiintoinen lohiohje löytyi jutun lopusta. Perinteistä suomalaista lohta luovalla vadelmavoi vivahteella. Täytyy testata.

Ruoka meni lentokonesafkojen podiumpaikalle. Lohta, moussea ja hyvää leipää, punaviinin kera tietenkin.

Ja mitä parasta sitä sai kysymättä lisää! Lentoemo kiersi ja kyseli haluaako joku lisää, kun menevät kuulemma muuten haaskuuseen, loistavaa toimintaa. Ekstrajälkiruoksi jaettiin sveitsiläistä suklaata. Vieressä istuneet rouvat löivät omat suklaansa pöydälleni, kiitin.

Zurichin lentokenttä oli erittäin moderni ja EU-alueelta poistumisen myötä tupakkamainoksia alkoi taas näkyä.

Penkit olivat muodoillut, mutta löysin suljetusta Starbuckista hyvän yöpaikan (alkoi olla semikoditon fiilis). Aamulento Milanoon oli lyhyt, eikä alppeja näkynyt, joten siltä lennolta ei jäänyt paljoa kerrottavaa, paitsi, että sveitsiläistä suklaata tarjoiltiin jälleen. Huomasin että joku otti useamman ja kysyin vähän nälissään, että sopisiko ottaa kaksi. Stuertti nyökkäsi, että toki ja otettuani kaksi, hän antoi vielä kourallisen lisää.

Ensimmäinen kahvini italiassa. Automaatista, mutta silti hyvää, Saattoi johtua kahvihampaan kolotuksesta...

Milanon rautatieasemalle päästyäni kiirehdin hostelliini (Milano Hostel 28€/vrk/sänky), jossa kerrottiin, että saan vuodepaikkani vasta parin tunnin päästä. Kerroin, että minulla on kiire aika-ajoihin ja olisin iloinen, jos voisin käyttää suihkua. Tämä onnistui ja sisäänkirjautumisen voisin hoitaa vasta illalla.

Aamiaiseksi kävin hakemassa palan tuota oikeanpuolimmaista, ei ollut hääviä, mutta pahin nälkä lähti (4€).

Monza sijaitsee 15 kilometrin päässä Milanosta ja kätevimmin sinne pääsi junalla. Automaatissa oli hirveästi vaihtoehtoja, mutta sain sen sylkäisemään lipun, jossa luki Monza, kelpasi...

Helsinki

Olen jo pitkään haaveillut formulamatkasta Eurooppaan. Malesian kisat oli hieno nähdä, mutta ei siellä samanlaista formulakulttuuria ole, kuin esimerkiksi Italiassa, Englannissa tai Saksassa. Aiemmin kesäreissun tekeminen on ollut hankalaa, sillä rahaa on pitänyt kasata talven reissua varten. Nyt olen kuitenkin vaihtanut uuteen työhön ja vastannut kyllä, päällikölle työhaastattelussa, kun hän kysyi, että ymmärränhän tämän olevan ympärivuotinen työ. Reissukuumeen hillitsemiseksi päätin toteuttaa formulaunelman ja kohteeksi valitsin legendaarisen Monzan.

Torstai-iltapäivänä suuntasin Oulun lentokentälle ja matkasin Norwegianilla Helsinkiin. Vaihto oli tunnin mittainen ja lentokin näytti olevan myöhässä, joten kävin espressolla, pitäähän se testata suomalaista, ennen todelliseen espressomaahan siirtymistä.

Aikaa oli naamakirjapäivitykseen.

Olin katsonut taulusta, että lento lähtee varttia vaille, joten kahtakymmentä vaille kävelin kahvilasta 50 metriä lähtöportille, jossa luki, että portti on suljettu! Olin sekoittanut boarding ajan ja lähtöajan kohtalokkaasti. Syyksi epäilen jälkikäteen pientä väsymystä ja sitä, että yleensä teen lähtöselvityksen automaatissa ja lapussa lukee boarding aika, nyt olin tehnyt tämän netissä ja lipussa lukikin lähtöaika. Kylmien väreiden kulkiessa pitkin kehoa, tein vielä epätoivoisen soiton Swiss airlinesille, jolla paluulento oli, että voisinko käyttää edelleen paluulennon. Tuloksena oli ainoastaan 10€ ulkomaanpuhelu ja kielteinen vastaus.

Pienen kännykkäsurffailun (olisipa ollut läppäri mukana) jälkeen totesin, että 300 eurolla saisin uudet lennot seuraavalle päivälle ja paluun ensi tiistaille. Reissubudjetin nousu hirvitti aluksi, mutta olinhan ollut valmis maksamaan melkein saman hinnan aiemminkin, miksen siis nyt. Tilanne oli kuin pokeripöydän rebuy-turnauksessa, rebuy kannattaa tehdä, jos alunperin turnaukseen lähtö oli järkevä idea. Soitin vielä työnjohtajalle ja kysyin, voisinko saada tiistainkin vapaaksi, tilanteesta johtuen sain vihreää valoa. Seuraava soitto oli Siinalle. Pankkitunnuksia en ollut ottanut mukaan ja OP depit vaatii lippujen oston yhteydessä varmennuksen. Siina hoiti liput ja minä aloin unille.

Ensin nojatuolissa, sitten ikkunan vieressä, josta penkeille ja takaisin ikkunan viereen, jossa lopulta sain muutaman tunnin torkahdettua.

Aamulla ajelin bussilla keskustaan. Päivä oli aurinkoinen ja lentoni lähti vasta illalla. Päätin tutustua turistityyliin pääkaupunkiimme. Ensimmäisenä piti saada aamiaista. Fazerin kahvila oli saanut hyvät nettiarvostelut, sinne siis.

Buffetti oli helposti 13 euron arvoinen, tuli syöytyä sen verran, ettei loppupäivänä enää ollutkaan nälkä. Juustoille ja jälkiruokakakuille erityismaininta, kun eivät kuvissa näy.

Maha pyöreänä kävelin seuraavaksi Esplanaadille katselemaan ihmisiä. Kuvassa englantia puhuvat herrasmiehet tekevät videota, jossa näytti sikari olevan tärkeässä osassa.

Seuraava hauska bongaus olivat turisteja haastattelevat opiskelijat, niin tuttua monesta paikkaa ympäri maailman. Turisteista sen verran lisää, että oli mielenkiintoista nähdä, kuinka ulkomaalainen nainen painautui poikaystäväänsä päin ja antoi reilusti tilaa, kun vastaan käveli sarkatakkinen suomalainen majuri.

Verkkokaupassa piipahdin ostamassa lisää muistia, jottei muisti lopu kännykästä. Samalla näin hienoa taidetta. Eikös tuonkin toimituksen sakkoa nostettu ihan vasta, kai joku on tehnyt tutkintapyynnön rikokseen yllytyksestä?

En ole aiemmin käynyt stadionin tornissa (muistaakseni), joten seuraavaksi sinne (5€).

Näkymät olivat komiat. Näyttäis, että seuraavaks täällä pelataan futista.

Todella helsinkiläisen näköistä.

Rannankin bongasin ja sain idean Hietaniemen hautausmaasta.

Akku alkoi olla vähissä, mutta lehdistöaitiosta löytyi kivasti pistorasioita...

Hautausmaalla ensimmäiseksi Suomen marsalkan muistoa kunnioittamaan.

Tässä Suomen tykistön "isän" Ville Nenosen hauta.

Ja tässä aito helsinkiläinen citykani.

Risto Ryti.

Väinö Tanner.

Urho Kekkonen.

Ja Kalevi Sorsa, muutamia suomen historian tärkeimpiä poliitikkoja mainitakseni. Aika ei ihan riittänyt taiteilijainmäen näkemiseen, mutta Helsinki tuntuu paikalta, johon tulen vielä palaamaan...

Oivallisen HERE Transitin avulla selvitin, että helpoiten lentokentälle pääsisi ratikan ja bussin yhdistelmällä.

Vaihto oli Kalliossa, joten päätin päättää hienon päivän lonkeroon.