perjantai 23. tammikuuta 2015

Cartagena

Cartagenan bussiasemalta päästiin paikallisbussilla reilut 10km historialliseen keskustaan. Cartagena oli 1500-luvulta lähtien espanjalaisten vahvimpia linnoituksia.

Tänne muurien sisään mekin turvallisesti majoituimme. (Eikö joulukuuset pitäis jo poistaa). Muurit ovat olleet vahvat. Sir Francis Drake onnistui murtautumaan linnoituksen 1533, 1300 miehen avulla. 1697 raskalaisnen paroni epäonnistui samassa, vaikka hänellä oli 10 000 miestä. Sir Edward Vernon epäonnistui myöskin 1741, vaikka hänellä oli 27 000 miestä ja 3000 tykkiä.

Tässä meidän huoneemme Hospedaje Siboneyssa. 50kp:lla saatiin oma pesuhuone ja ilmastointi, mutta ei ikkunaa. Paikka oli paljon edullisempi, kuin ne muut mistä käytiin kyselemässä.

Ensimmäinen päivä lähinnä käveltiin ympäri vanhaa kaupunkia, hyvin eurooppalaiset fibat.

Välillä kuljettin kapeita katuja pitkin.

Ja välillä pitkin linnoituksen muureja. Muurin vanhat osat näyttivät olevan tehty kuolleesta korallista.

Iguaani, joka nähtiin puistossa. Isompi nähtiin Tagangassa, mutta siitä en saanut kuvaa.

Keskustassa oli kymmenien katukauppiaiden lisäksi paljon merkkiliikkeitä. Tämä Desigualin outletti oli kuulemma löytö, vaikka mitään ei tarttunutkaan mukaan.

Plaza de Santo Domingo. Täältä sai hyvää kahvia. Tuo taideteos on Fernando Boteron tekemä (Kuuluisa kolumbialainen taiteilija).

Sisällä ei käyty, joten minulla ei edelleenkään ole yhtään Hard Rock Cafe t-paitaa.

Pojat pelaamassa jalkapalloa Trinidadin puistossa.

Turistialueen lisäksi käytiin tekemässä pieni retki normaalin kaupungin puolelle, josta löydettiin Minnalle uudet bikinit. Ne tulevat tarpeeseen, sillä lauantaina alkaa yksi reissun kohokohdista, purjehdus Panamaan. Matka kestää kuusi päivää, joista kolme vietetään San Blasin saarilla. Matka kustansi 495$/hlö, mikä ei ole karibian risteilyksi paljon. Jos paatti kiinnostaa, niin lisätiedot TÄÄLTÄ. Linkin matkatoimistoa voin myös suositella, saatiin erittäin hyvää, rehellisen kuuloista infoa ja hinnat olivat edullisemmat, kuin muilla.

Postissakin käytiin ja pääsin eroon niistä matkamuistoista, jotka ostin Leticiasta.

Pakettien hinnat olivat samat, kuin Leticiassa, mutta täällä oli esillä myös pienien pakettien hinnat. 30kp oli maksettavissa oleva summa pakettikuluineen. Lämpimän kelin kamppeista en päässyt eroon edellekään, pitänee kiivetä jollekkin +3000m nyppylälle, jotta tulevat edes vähän vielä tarpeeseen.

Kolumbia oli erittäin miellyttävä maa, vaikkakin se sattui vähän välimaastoon reissua. Leticia oli osa Amazonian seikkailu, jolla suurin osa oli jo nähty ja pohjoinen Kolumbia taas rantalomailun aloittelua, tiedetään, että K-Amerikasta löytyy parempia rantoja, joten ajatukset olivat jo vähän niissä. Lopuksi on hyvä kehua ystävällisiä kolumbialaisia, olivat brasilialaisten jälkeen toiseksi mukavimpia ihmisiä E-Amerikassa.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Taganga

Tagangassa vierähti mukavat kuusi lomapäivää. Snorklaamassa käytiin pari kertaa. Korallit eivät olleet kovin hyvässä kunnossa, mutta kaloja oli jonkin verran. Myös sellaisia mitä en ole koskaan nähnyt. Esimerkkinä kala jolla oli keskievät kuin siivet ja etuevät olivat kuin kädet, joilla se kaiveli hiekkaa. Nähtiin oikeastaan liikaakin... Ensimmäisellä kerralla, Minna näki pitkän raidallisen merikäärmeen, josta johtuen ei snorklailtu enää niin paljoa. Näkyvyys alle 10m.

Sukelluskerta oli oikein kiva. Kuvia ei ikävä kyllä ole, sillä patterit olivat kuivahtaneet 10kk aikana ja latauksesta huolimatta, ne olivat tyhjänä parin kuvan jälken. Divemasterimme otti kuvia, mutta hän ei ole lähettänyt niihin linkkiä vielä. Paikka oli todella ammattimainen ja palvelu hyvä. Heti, kun olin ottanut kameran esiin, divemasterimme pyysi sen itselleen ja sanoi, että tiivisteen välissä on likaa ja se täytyy putsata, ettei vettä vain mene sisään.

Vene oli lastattu lähes täyteen, n. 10 sukeltajaa. Ihan varma en ollut ketkä olivat henkilökuntaa ja ketkä asiakkaita, sen verran rento oli meininki. Ensimmäinen sukellus oli vähän tylsässä paikassa, mutta pari hummeria nähtiin ja paljon kaloja, ok kuntosia koralleja myös. Sukellus kesti 45 minuuttia (max. 21 m.) ja ilmaa minulla oli jäljellä 80baria lopussa. Ihan hyvin 10kk tauon jälkeen varsinkin, kun alussa divemasterimme luuli minua ilman suurkuluttajaksi, hankalan laskeutumisen aikana (hengästyin hieman ja ilman pitäminen poissa keuhkoista laskeutumisen aikana oli hankalaa, pitikin uida alas).

Ensimmäisen sukelluksen jälkeen oli sämpylätauko rannalla. Sukelluksemme ja taukopaikkamme oli kansallispuiston sisällä, mutta näemmä sukeltajien ei tarvi maksaa puistomaksua.

Lounaan jälkeen lähdettiin tekemään driftwalldive, eli liuttiin hitaasti seinämän vieressä. Pohja oli jossain monen kymmenen metrin syvyydessä. Tämä toinen sukellus oli kaikin puolin parempi. Yhdessä kohdassa virtaus oli vähän kovempi, joten annettiin sen viedä meitä kielekkeelle, jossa käännettiin toiselle puolelle, jonka jälkeen virtausta ei enää ollut ja jatkettiin toiseen suuntaan, erittäin hauskaa. Yksi lionfish nähtiin. Divemasterimme näytti ampumiseleen kalaa kohti. Nämä Aasiasta ja Egyptistä tutut hienot ja erittäin myrkylliset kalat eivät kuulu tänne, vaan ovat karanneet akvaarioista ja levinneet ilman luontaisia vihollisia. Lionfishit koitetaankin hävittää täältä.

Collektiivin kyydissä. Santa Marta on hyvin lähellä, joten näillä pääsee sinne helposti (1400p/hlö). Kävinkin ostamassa halvan snorklaussetin (55kp), jotta sain räpylät. Kun on tottunut niihin, ilman on liian omituista, vaikka täällä pärjää ilmankin. Pitää lahjoittaa tai myydä maski ja snorkkeli.

Paluumatkalla jäätiin pois kyydistä vähän ennen kylää maisemien takia.

Rannalla oli mukavaa. Väkeä oli paljon, mutta se ei haitannut. Tämä rytmiryhmä esiintyi lähes vieressämme. Loistavaa musiikkia.

Nähtiin myöhemmin samat heput, kun oltiin rannalla hollantilaispariskunnan kanssa parilla oluella ja saatiin uusintaesitys.

Rommin lisäksi täällä juodaan tätä anisviinaa. Turkissa ja Kreikassa tehdään parempaa, mutta menetteli tämäkin (0,7l/28kp). Jäitä saa kaupasta 200p-3000p hintaan.

Rannalla toimi tarjoilu. Sai kahvia, juotavaa ja syötävää. Tämä katkarapukoktail oli kalleimmasta päästä (7kp), mutta ehdottomasti hintansa väärti.

Pizzaa piti testata yhtenä iltana. Oikein maittava ja sopivan kokoinen (12kp).

Sunnuntaina käytiin vähän matkan päässä olevalla toisella rannalla, mutta se oli aivan liian täynnä, joten palattiin omalle lyhyen vierailun jälkeen.

Uimassa kävin ja heti paikka oli viety...

Loppuun vielä hyviä suunnittelu-uutisia. Kylästä löytyi loistava kirjanvaihtokauppa, jossa vaihdoin Perun ja Bolivian LP:T Nicaraguaan ja Hondurakseen, myös yksi suomenkielinen kirja vaihdettiin toiseen suomenkieliseen, Suomi-valikoimaa oli viiden kirjan verran. Varsinkin tuosta Nicaraguasta olen hyvin tyytyväinen, Keski-Amerikan opuksessa on tietoa hyvin suppeasti, jos haluaa poiketa pääkohteilta. (vaihtomaksu 4kp/kpl).

Seuraavaksi jatkettiin Cartagenaan bussilla (25kp/hlö).

1€=2,6kp.

PS. Kuvat sukellukselta olivat tulleet, joten laitetaan tähän loppuun muutama.





perjantai 16. tammikuuta 2015

Rannan etsintää

Päätettiin Tagangan sijaan lähteä hieman kauemmas paremman rannan toivossa. Tayronanin Kansallispuisto on alueen kauneinta, mutta sisäänpääsymaksu on kallis, kuten myös ruoka ja asuminen siellä. Retkeily olisi mahdollista, mutta Riippumattomajoitus oli neuvottelujen jälkeen pois suljettu vaihtoehto. Suunnatiin siis Palominoon, jota sveitsiläinen jokilaivassa oli suositellut. Kuulemma mukava pieni kylä ja upea ranta, jolta näkyy Kolumbian korkeimman vuoren (5800m) lumipeitteinen huippu.

Palominoon pääsi kahdessa tunnissa bussilla. Minna eli jännittäviä hetkiä bussissa istuen, kun kuski oli jo startannut, mutta minua ei näkynyt takaisin eväidenhakureissulta, saavuin kuitenkin juuri ajoissa ja päästiin matkaan, bussi täyttyi yllättävän nopeasti. Perillä käveltiin n. 30min rantaan, josta löytyikin paljon majoitusta ja suureksi osaksi nuoria kolumbialaisia. Lomakausi on edelleen päällä. Tämä tarkoittaa täysiä majoituspaikkoja ja korkeampia hintoja kaikkialla. Hetken aikaa yhdessä majoitusta etsittyämme, jätin Minnan vartioimaan rinkkoja ja lähdin yksin tarpomaan rantaa pitkin.

Ranta oli kaunis, kuulemma viisi kilometriä pitkä. Edullista majoitusta en ikävä kyllä löytänyt vajaan tunnin kierroksella. Halvin löytyi heti rannalle päästyämme, 80kp. Pidemmältä löysin yhden paikan 100 000 pesolla. Toinen suht halvan näköinen veloitti 180kp/hlö, sisältäen ateriat. Lähdettiinkin kävelemään takaisin kylään. Matkalla näimme sen lumihuippuisen vuoren, vaikka oli vähän pilvistä. Enpä ole ennen rannalta moista nähnyt näillä leveyspiireillä.

Lopulta löydettiin myös majoitus, halvin oli 60kp päätien tuntumassa. Koitettin vielä aamulla tingata yhtä kivan näköistä paikkaa rannan ja kylän puolessa välissä viikkovuokralle, mutta hinta ei tippunut, kuin 65kp:hen/vrk. Ranta ei ollut kovien virtausten takia kovinkaan uintikelpoinen, joten päätettiin näillä hinnoilla lähteä takaisin Santa Martaan ja kokeilla sittenkin Tagangaa, vaikka oltiin se jo hylätty huonojen arvostelujen ja very high seasonin takia.

Tagangaan ei ollut, kuin vartin paikallisbussimatka ja paikka vaikutti heti hyvältä. Kylä oli pieni ja rannalla. Ensimmäisessä paikassa, josta kysyttin oli vapaana vain 70kp huone, mutta sanottuamme, että se on vähän liian kallis, ranskalainen paikanpitäjä opasti meidät läheiselle tielle, sieltä voisi löytyä n.50kp hintaluokkaa.

Saatiinkin tästä hostellista oma huone, omalla kylpyhuoneella ja ilmastoinnilla 40kp:lla. Ilmastoinnista ei yleensä välitetä, mutta ikkunattomissa kopeissa se on erittäin tervetullut viilentäjä.

Kun kyselin sukelluksia rannasta, kuultiin, että täällä ei ole virtauksia ja snorklailtavaa löytyy rannan vasemmasta reunasta. Paikka osoittautui loistavaksi rantalomakohteeksi budjettireissaajalle, jopa tammikussa. Ollaankin täällä luultavimmin viikon verran. Kahden sukelluksen reissun ostin 120kp:lla, sisältäen kaiken.

Sukeltaja päivällistä kyselemässä.

Me maisteltiin vaihteeksi merikalaa (Mojarra), oikein maukasta. Alkukeitto, tämä ja hedelmämehu 10kp.

Auringonlasku rantabaarista.


1€=2600p=2,6kp (kurssi pankkikulujen jälkeen)

tiistai 13. tammikuuta 2015

Santa Marta

Letician lentokentällä. Normaaleiden pyssyjen ja kranaattien lisäksi myös puhallusputket ja jouskarit olivat kiellettyjä käsimatkatavaroissa.

Ensimmäinen koneemme. Molemmat lyhyet lennot menivät ihan kivasti. Ensimmäisellä saatiin sämpylä, kahvia ja mehua/limsaa, toisella vain juotavaa. Ei ollut tullut ajateltua, että Bogota, jossa konetta piti vaihtaa on 2500 metrin korkeudessa. Lentokentällä oli illalla vähän viileä shortseissa ja t-paidassa.

Koneessa oli hyvä valikoima sarjoja, joten oli jopa vähän harmillista, että lennot olivat niin lyhyitä, ehti katsoa vain kuusi jaksoa miehen puolikkaita. Perillä Santa Martassa oltiin vasta yhdeksältä illalla, joten oltiin varattu pari yötä Drop Bear hostellista. Taksi hostellille kustansi 28kp.


Drop Bear hostelli on kokaiinikartellin vanhassa talossa, joka on muutaman kilometrin päässä keskustasta. Uima-altaalla istuskellessa tuli mietittyä, että millaisiahan juhlia täällä on vietetty. Osataan täällä vieläkin juhlia. Väkeä makoili vielä puolen päivän jälkeenkin krapulaisina sängyissä. Sänkypaikka kustansi 28kp/hlö. Paikka oli hyvin viihtyisä riippumattokujineen ja peli/tv-huoneineen. Viihtyisin hostelli jossa olen ollut.

Lehtiöttiäinen.

Kahden yön jälkeen vaihdettiin keskustan legendaariseen Miramar hostelliin hyvän kirjanvaihtopisteen toivossa. Löydettiinkin melko pieni ja vaihdettiin muutama kirja. Tänne jäi Gringo Trail kirja, josta olin lukenut tästä Santa Martan vanhimmasta hostellista. Kirja oli ihan hyvä, suosittelen jos aiot matkustaa E-Amerikkaan.

Miramarista oltiin varattu dormipaikat (20kp/hlö), mutta heillä oli myös privahuoneita, joten vaihdettiin samaan hintaan sellaiseen.

Tainnut (toivottavasti) itse valita kilpensä.

Santa Martan rannalla. Täältä saa termareita kantavilta katumyyjiltä hyvää kahvia, johon on lisätty vain vähän sokeria.

E-Amerikan vapauttaja (alkuperäisasukkaat arvostavat varmaankin yhtä paljon, kuin P-Amerikan inkkarit Washingtonia) Simon Bolivar. Hän kuoli täällä vallasta syrjäytettynä tuberkuloosiin, vaikka oli vain joitain vuosia sitten ollut isoin peluri espanjalaisten pois ajamisessa ja Suur-Kolumbian presidentti vain vuosi aiemmin. Bolivia on nimetty hänen mukaansa, vaikka ei hän siellä ollut, kuin pari viikkoa. Toisaalta Kolumbia on nimetty Kolumbuksen mukaan vaikkei hän täällä koskaan käynyt. Alkuperäisessä Kolumbiassa kyllä, kun Panama kuului Kolumbiaan. Tämän pienen kanavamaan itsenäistyminen on mielenkiintoinen. Vain muutamat miehet julistivat maan itsenäiseksi, eikä Kolumbia voinut tehdä mitään, sillä USA:n lentotukialus oli ajettu vähän matkan päähän rannikosta.

Oltiin menossa Bolivarin kuolintaloon, mutta olivat korottaneet pääsymaksun kahteenkymmeneen tuhanteen pesoon, joten jätettiin menemättä. Vierestä löytyi iso ostoskeskus, josta Minna osti (200kp) laadukkaan maski/snorkkeli/räpyläsetin. Nyt kelpaa etsiä merihevosia, toivottavasti jo seuraavassa kohteessa Tagangassa.

Pyöräpoliisit, mopopoliisit ja ratsupoliisit ymmärrän, mutta nää on naurettavia. Eihän noilla vempaimilla pääse kuin kävelyvauhtia.

Vähän travelleripropagandaa loppuun.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Leticia

Hostellissamme oli keittiö, jossa kahvinkeitin, joten joka aamuiseksi rutiiniksi tuli itse tehty aamiainen. Leipää leipomosta (1kp/kpl), hedelmiä torilta (5 mangoa 2kp), jugurttia, maitoa ja munia kaupasta.

Yhtenä aamuna päätin testata tätä ennennäkemätöntä hedelmää. Avattuani sen huomasin, että tämä soveltuu huonosti hedelmäsalaattiin, mutta lusikalla sain kaiveltua hedelmää (ei kovin maukas) kunnes siivoja tuli kertomaan, ettei tätä hedelmää kuulu syödä, vaan siitä tehdään mehua, syöminen voi aiheuttaa vatsanväänteitä. Kiitin neuvoista ja päätin pysytellä seuraavana aamuna vain tutuissa hedelmissä.

Leticiassa olin ajatellut mennä taas viidakkoon, mutta iso kansallispuisto on suljettu turisteilta, vuoden 2012 tulvien tuhottua fasiliteetteja. Joen toisella puolella perun puolella on pieni kansallispuisto, johon harkitsin menemistä. Hintaa kahden päivän reissulla olisi ollut 250 tuhatta pesoa.

Osaksi näiden mainosten takia päätin olla menemättä. Ei vaikuttanut kovin eläinystävällisesltä reissulta, eläimet kuuluvat luontoon, eivätkä kesytettyinä/(huumattuina) turistien syliin. Mitään uuttakaan tämä reissu ei olisi tarjonnut, lupailivat lintuja, apinoita, delfiinejä ja kaimaaneja. Viidakkoja löytyy myöhemminkin Keski-Amerikasta.

Letician kaupunki oli hyvin miellyttävä ja melko moderni, eikä liian iso. Melkein joka päivä satoi ainakin jonkinverran, joten Minna alkoi laskea kuran keskellä päiviä siihen, että lento lähtee ja sadekausi jää taakse. Vaikka minä pidän meistä enemmän viidakosta, niin kieltämättä melko sateeton karibian rannikko kuulostaa hyvältä.

Tämä grilli oli loistava löytö. Herkullinen makkara-annos 4kp ja kana-ateria 5kp. Makkarat ovat täällä yleensäkin hyviä, melko lihaisia, eivätkä tasaista mössömassaa.

Hieman erikoisempaa grilliherkkua tuossa oikealla. Banaaninviillossa on juustoa. Jännä yhdistelmä, suosittelen kokeilemaan siellä kotosuomessakin. Keskellä on maissikakkusia juustolla, Minnan suosikkeja.

Tämä kala pitää vielä mainita, aivan loistavan makuinen.

Tänne puistoon kannatti tulla auringon laskiessa, kun tuhannet papukaijat saapuivat puihin nukkumaan. Koskaan missään en ole nähnyt niin paljon lintuja, kuin täällä.

Kolumbialainen olut (n. 2kp) ei ole kovin hyvää, parempi maistella erinomaista rommia. Täällä nainen saa aina lasin tilatessaan oluen, mies ei koskaan, jännä tapa.

Brasilia on lyhyen kävelymatkan päässä, joten käytiin pari kertaa sielläkin. Parasta antia oli aito, alkuperäinen ja paras guaranajuoma, löydettiin tätä myöhemmin myös Kolumbian puolelta. Raja on avoin ja brasilian puolella käyvät myös pesot. Rajalla kaupunki muuttu yllättävän paljon, ihmiset näyttävät todella brasilialaisilta ja muutenkin brasilian puoli on täysin brasilialainen.

Löydettiin Brasiliasta myös posti ja todettuamme sen paljon kolumbialaista halvemmaksi (5kg Suomeen 35€ kolumbiassa sama 100€) päätin lähettää mm. vaelluskengät ja takin Suomeen. Päätin samalla käyttää tilaisuuden hyväksi ja ostin muistoksi puhallusputken ja täytetyn piraijan. Hankalia kuljettaa mukana, mutteivat paina juuri mitään.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti. Mentyämme takaisin postiin perjantaina meille kerrottiin, että tarvimme jonkun lapun sairaalasta. Ei tajuttu oikein miksi, ehkä siellä on sivutoimisto jolla on lappuja, jotka heiltä ovat loppuneet. Lähdettiinkin etsimään paikkaa. Kyseltiin tietä ja aina saatiin suunta, muttei löydetty paikkaa. Palattuamme postiin toinen nainen kertoi, että etsimämme paikka on mennyt kiinni jo muutama tunti sitten. En luovuttanut vaan ajattelin vaikka lahjoa itselleni sen lapun. Lopulta löysinkin (märkänä oli alkanut sataa) ministeriön jonka seinässä luki se mitä luulimme etsivämme sairaalasta. Meidän pitikin siis saada joku lupa viranomaisilta lähettää ulkomaille paketti. Paikassa oli vartija joka kertoi, että paikalla ei ole enää ketään ja seuraavan kerran avaavat ovensa maanantaina. Meidän lentomme oli seuraavana päivänä, joten minulla on nyt sitten täytetty piraija matkakumppanina ja rinkka aivan liian täynnä...

Paluumatkalta löytyi reissun paras biljardisali, joten pelattiin muutama erä (5kp/h). Minna vei ja minä koitin olla vikisemättä. Tähän väliin on hyvä mainita, että vein 500-korttipelin Perun mestaruuden äärimmäisen tiukalla erolla. Matkalla Bretañaan tuli pelattua viimeinen peli, joka jäi kesken ruokakellon soidessa. Minna johti tuota peliä, jota ei koskaan pelattu loppuun, voitot olivat minun edukseni 10-9.

Yhtenä päivänä ajeltiin bussilla 7 kilometriä tänne Parque ecolocico mundo Amazonicolle. Paikka on tutkimuslaitos, jota rahoitetaan turistituloilla. Valittavana oli 4 eri reittiä, jokainen kestää 45 minuuttia ja maksaa 10kp/hlö. Me päätettiin tehdä vain ensimmäinen, joka sisälsi yleisesittelyn ja tutustumisen kasveihin. Esitteliänä oli paikan pitäjä, joka oli varmaankin ainut englannikielinen opas. Kuvassa sääasema. Täällä oli 2010 40 vuoteen pahin kuivuus ja 2012 erittäin pahoja tulvia. Tänä vuonna oli erittäin kylmä jakso. Ilmastonmuutos jyllää.

Opettavainen havaintokuva maaperästä. Täällä tuo multakerros on vain 20cm syvä, kun se viljelyskelpoisemmilla alueilla voi olla monta metriä, tämän jälkeen on vain erilaista savea. Tämän takia esimerkiksi puiden juuret kulkevat osaksi maan pinnalla. Maaperä ei myöskään sovellu perinteiseen yhden lajin viljelyyn, vaan ainoastaan monen laijin viljely samalla alueella on mahdollista pikällä aikavälillä.

Tässä on havaintorakennus siitä miten muovia saataisiin kierrätettyä. Pulloihin mahtuu uskomaton määrä muovipusseja ja täys pullo on kova kuin tiili. Keskus yrittää saada mallin yleistymään, sillä muovi on iso ongelma.

Herkullinen guarana. Erilaisia lääkekasveja oli paljon ja kaikkiin vaivoihin löytyy luonnosta lääke.

Yage eli yksi Ayawascaan käytettävistä kasveista. Ayawasca on voimakkaita hallusinaatioita aiheuttava huume, jota shamaanit käyttävät amazonilla ja joka kuuluu tiettyihin rituaaleihin. Ennen huumeen ottamista tulee pidättäytyä tietyistä asioista viikon ajan. Tietyt ruokaaineet ja seksi ovat kiellettyjä. Tietenkin aineen ympärille on kehittynyt huumeturismia. Turistit harvoin asioivat oikean shamaanin luona ja vielä harvemmin he noudattavat oikeaa ruokavaliota ennen seremoniaa. Tämä voi olla hyvin vaarallista, kuukausi sitten englantilainen kuoli täällä juotuaan energiajuomia ja otettuaan sen jälkeen osaa ayawascarituaaliin.


Lopuksi juotiin vielä teet ja lähdettiin kävelemään takaisin Leticiaan, oikein opettavainen ja hyvä paikka. Ajattelin palatakkin, muttei sitten tullut mentyä, kun postihässäkässä kesti niin kauan.

PS. Leticiassa tavattiin ensimmäiset suomalaiset. Kaksi meitä vanhempaa miestä, jotka olivat jatkamassa seuraavana päivänä Manaukseen.