Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Bretaña

Joen mutkan takaa löydettiin Bretañan kylä. Heti joen törmällä oli Marcosiksi itsensä esitellyt mies, joka näytti meille ystävänsä majapaikan ja kertoi olevansa myös opas, jos haluamme vierailla kansallispuistossa. Huone oli ok 20s hinnalla. Yhteinen pesutila oli todella alkeellinen. Peltiseinien keskellä muutama iso tynnyri, joihin sadevesi valui, ovena toimi muovipressu.

Koitimme kysellä Cesaria, josta Jesus oli puhunut, mutta saatiin myöhemmin tietää, että hän työskentelee Pucallpan ja Iquitoksen välillä, kai turistien parissa. Päätin siis lähteä viidakkoon Marcosin kanssa. Sovittiin kolmen päivän ja kahden yön reissusta kansallispuistoon. Hinta oli 410s+20$ puistomaksua. Myöhemmin tosin Marcos tuli hyvin pahoillaan kertomaan, että pomot ovat lomailemassa puistosta, joten sinne ei pääse ennen 10. tammikuuta. Hänellä oli kuitenkin ehdotus, että tekisimmekin kahden päivän reissun järvelle kansallispuiston ulkopuolelle, lähes samanlaista sielläkin olisi. Tämä sopi minulle, hinnaksi tingin 210s.

Bretaña on kaksi kilometriä pitkä tien pätkä, jonka varrella on taloja. Tie ei johda mihinkään muualle, tähän nähden täällä oli valtavasti mopotakseja ja moottoripyöriä.

Futis/koripallokenttä, joita oli useita.

Sairaala, erillinen hammaslääkärikin löytyi.

Tuo vihreä oli majapaikkamme, sähköt täällä on yleensä seitsemästä yhdeksään illalla.

Satama, täällä kävin uimassa yhtenä päivänä. Pohja oli hyvin mutainen.

Miehet sähköhommissa.

Tien toisesta päästä löytyi öljyfirma. Paikalliset eivät pidä tästä lainkaan. Tuhoaa luonnon, eikä rahaa taatusti jää yhtään tälle seudulle. Alueella on kuulemma paljon öljyä, mikä näkyi varustelussa, kaksi helikopteria pörräsi jatkuvasti tämän ja 10 kilometrin päässä olevan toisen aseman välillä. pikaveneitä rannassa oli useita ja turvallisuudesta vastasi G4S. Täällä on myös Bretañan varsinainen satama, jossa isommatkin laivat voivat pysähtyä, kylän satama on liian matala.

Keskusaukion laidalla oleva kirkko.

Majapaikkamme pitäjä esitteli meille lemmikkikilpikonnansa ja

juuri pesulla käyneen papukaijan.


Luontoa löytyi myös kylän toisen majatalon vessasta lähes joka käynnillä. Istuskeltiin muutaman oluen verran täällä Jamesin ja hänen viimeisillä olevan vaimonsa kanssa tapaninpäivänä. Jamesillä on suunnitelmissa hankkia opasluvat ja pyrkiä lisäämään turistien määrää huomattavsti täällä markkinoimalla paikkaa Iquitoksessa, johon hänellä on suhteita entisien työpaikkojen kautta. Tänne hän on tullut vajaa vuosi sitten vaimon perässä. Toivottavasti saavat bisneksen pyörimään, viimeksi täällä on kuulemma ollut helmikuussa gringoja. Jamesin paikan nimi on Amazonian Giant Monkey Frog.

Palattuani viidakkoreissulta, josta kerron seuraavassa päivityksessä. Minna oli vaihtanut tähän Jamesin paikkaan, mikä olikin hyvä idea. Huone oli mukavavampi ja täältä löytyi suihku. Minna oli edellisenä päivänä käynyt Eliaksen (12v.) kanssa kalalla, kun tämä oli pelännyt, että Minnalla tulee tylsää. Nyt sovittiin, että mennän myös kolmisin seuraavana päivänä. Tämä Elias (jonka oikea nimi oli liian vaikea muistettavaksi ja James kutsui poikaa Eliakseksi) oli todella ystävällinen muutenkin ja kantoi meille usein ruokaakin kotoaan, kuten myös kookospähkinöitä.

Tässä oli yksinkertainen onkemme.

Ja tässä kalapaikkamme. Kaloja perranneilta pojilta saatiin syötiksi kalansuolia. Kalastaminen oli yksinkertaista, sen kun heitti koukun ja syötin veteen ja odotti, että kala nappaa, kohoa ei käytetty.

Elias ja puolen tunnin jälkeinen saaliimme. Riittävästi, joten palattiin kylään. Kaloja saimme maistaa vähän myöhemmin, kun Eliaksen äiti paistoi ne meille. Oikein maittavia. Viimeisenä päivänä annoin Eliakselle pienen laser/taskulamppuni lahjaksi, sillä hän oli yrittänyt aiemmin ostaa sen. Elias aikoi tulla käymään luonamme Suomessa, kunhan pääsee lentäjäksi.

Krokotiilejäkin täällä näemmä saalistetaan.

Oltiin jo satamassa kertaalleen lähtövalmiina muutaman muun kanssa, mutta sitten tuli ilmoitus, että laiva meneekin vasta yöllä, joten palattiin Jamesille ja päätettiin mennä vasta seuraavana päivänä. Yö sataman katoksessa ei houkutellut, varsinkaan sen jälkeen, kun nähtiin lähellä yli kaksi metrinen käärme, joka meni vinhaa vauhtia tien yli.

Tällaisella pikaveneellä pääsisi 7 tunnissa Nautaan (80s/hlö) ja sieltä parissa tunnissa tietä pitkin Iquitosiin. Iso vene on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi ja halvempi (30s), joten tätä ei varsinaisesti harkittu, Minna kyllä ilmoitti, että mennään tällä, jos seuraavanakaan päivänä ei mene laivoja.

Uudenvuoden aattona tämä näkymä satamasta tuli tutuksi.

Tämä valtava yöperhonen nähtiin laivanodotuskatoksessa.

Laiva oli muutaman tunnin myöhässä, mutta tuli lopulta ja päästiin kyytiin. Laivan täytyi kääntyä ja tulla vastavirtaan, jotta se pääsi kovassa virrassa rantaan.

Bretaña oli todella positiivinen paikka. Ihmiset olivat ystävällisempiä, kuin missään muualla ja luonto oli lähellä. Ehdottomasti minulle yksi reissun kohokohdista.

1 kommentti:

Siina kirjoitti...

Minikilppareita! Oooi!

Melkonen gentlemanni tämä Elias.