Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

tiistai 13. tammikuuta 2015

Santa Marta

Letician lentokentällä. Normaaleiden pyssyjen ja kranaattien lisäksi myös puhallusputket ja jouskarit olivat kiellettyjä käsimatkatavaroissa.

Ensimmäinen koneemme. Molemmat lyhyet lennot menivät ihan kivasti. Ensimmäisellä saatiin sämpylä, kahvia ja mehua/limsaa, toisella vain juotavaa. Ei ollut tullut ajateltua, että Bogota, jossa konetta piti vaihtaa on 2500 metrin korkeudessa. Lentokentällä oli illalla vähän viileä shortseissa ja t-paidassa.

Koneessa oli hyvä valikoima sarjoja, joten oli jopa vähän harmillista, että lennot olivat niin lyhyitä, ehti katsoa vain kuusi jaksoa miehen puolikkaita. Perillä Santa Martassa oltiin vasta yhdeksältä illalla, joten oltiin varattu pari yötä Drop Bear hostellista. Taksi hostellille kustansi 28kp.


Drop Bear hostelli on kokaiinikartellin vanhassa talossa, joka on muutaman kilometrin päässä keskustasta. Uima-altaalla istuskellessa tuli mietittyä, että millaisiahan juhlia täällä on vietetty. Osataan täällä vieläkin juhlia. Väkeä makoili vielä puolen päivän jälkeenkin krapulaisina sängyissä. Sänkypaikka kustansi 28kp/hlö. Paikka oli hyvin viihtyisä riippumattokujineen ja peli/tv-huoneineen. Viihtyisin hostelli jossa olen ollut.

Lehtiöttiäinen.

Kahden yön jälkeen vaihdettiin keskustan legendaariseen Miramar hostelliin hyvän kirjanvaihtopisteen toivossa. Löydettiinkin melko pieni ja vaihdettiin muutama kirja. Tänne jäi Gringo Trail kirja, josta olin lukenut tästä Santa Martan vanhimmasta hostellista. Kirja oli ihan hyvä, suosittelen jos aiot matkustaa E-Amerikkaan.

Miramarista oltiin varattu dormipaikat (20kp/hlö), mutta heillä oli myös privahuoneita, joten vaihdettiin samaan hintaan sellaiseen.

Tainnut (toivottavasti) itse valita kilpensä.

Santa Martan rannalla. Täältä saa termareita kantavilta katumyyjiltä hyvää kahvia, johon on lisätty vain vähän sokeria.

E-Amerikan vapauttaja (alkuperäisasukkaat arvostavat varmaankin yhtä paljon, kuin P-Amerikan inkkarit Washingtonia) Simon Bolivar. Hän kuoli täällä vallasta syrjäytettynä tuberkuloosiin, vaikka oli vain joitain vuosia sitten ollut isoin peluri espanjalaisten pois ajamisessa ja Suur-Kolumbian presidentti vain vuosi aiemmin. Bolivia on nimetty hänen mukaansa, vaikka ei hän siellä ollut, kuin pari viikkoa. Toisaalta Kolumbia on nimetty Kolumbuksen mukaan vaikkei hän täällä koskaan käynyt. Alkuperäisessä Kolumbiassa kyllä, kun Panama kuului Kolumbiaan. Tämän pienen kanavamaan itsenäistyminen on mielenkiintoinen. Vain muutamat miehet julistivat maan itsenäiseksi, eikä Kolumbia voinut tehdä mitään, sillä USA:n lentotukialus oli ajettu vähän matkan päähän rannikosta.

Oltiin menossa Bolivarin kuolintaloon, mutta olivat korottaneet pääsymaksun kahteenkymmeneen tuhanteen pesoon, joten jätettiin menemättä. Vierestä löytyi iso ostoskeskus, josta Minna osti (200kp) laadukkaan maski/snorkkeli/räpyläsetin. Nyt kelpaa etsiä merihevosia, toivottavasti jo seuraavassa kohteessa Tagangassa.

Pyöräpoliisit, mopopoliisit ja ratsupoliisit ymmärrän, mutta nää on naurettavia. Eihän noilla vempaimilla pääse kuin kävelyvauhtia.

Vähän travelleripropagandaa loppuun.

5 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Drop Bear, oliko siellä niinku ne sänkypaikat pitkin käytäviä ja huoneita? Nyt näyttää sadekausi olevan vain muisto, ihmisiä pikku rantakaistaleella ihan kamalasti! Mä en edes tiedä nuiden menopelien nimeä. Kertokaa, niin voisin anoa töihin pitkien käytävien kulkemista varten, kun tuo ikä alkaa painaa:)

Siina kirjoitti...

Punakorvainen Shrek!

Et oo vaan perillä segway-muodista.

Siina kirjoitti...

Äiti, et saa segwayta, niiden keksijä kuoli ajaessaan tuommosella.

mutteri kirjoitti...

20km/h, ihan hyvä vauhti, toimii akkuvoimalla, ei siis pakokaasuja, ei saastuta, hauska peli, kiitos Siina. Ja töissä meillä ei ole jyrkänteitä!

Tuukka kirjoitti...

Huoneissa oli sangyt. Me oltiin 10 hengen huoneessa (kerrossankyja), mutta oli myos 6 ja 8 hengen.

Ehka tuomittin ton laitteen liian pian, on tuo 20km/h jo ihan ok vauhti. Kiva, etta annoin mutterille ostosidean :)