Kenting

Taipeista lähdimme kohti etelää. Japani tulisi olemaan kaupunkikeskeistä reissaamista ja jo Taipein jälkeen tuntui, että kaupungissa on oltu tarpeeksi.

Ensimmäinen etappi oli junamatka lähes koko Taiwanin halki Kaohsiungiin. Valittiin tämä hidas juna (30€/aikuinen), sillä luotijuna olisi maksanut tuplat. Matkan kesto vajaat viisi tuntia.

Neljännen vaunun neljännellä paikalla ei istunut kukaan koko matkan aikana.

Kaohsiungissa vaihdettiin bussiin. Bussiaseman ystävällinen mies antoi meille kaksi pakettia keksejä matkaevääksi. Kaohsiung on Taiwanin raskaan teollisuuden keskus (Taichung kuluttajatuotteiden). Ikkunasta näkyikin paljon kontteja ja tuotantolaitoksia. Mitä kauemmaksi kaupungista edettiin, sitä enemmän alkoi näkyä peltoja, ankkatarhoja ja kala-altaita. Luontoa ei ollut jäljellä enää lainkaan.

Yövyttiin muutama kilometri Kentingin keskustasta etelään. Tämä on turistirysä, joka on nyt todella hiljainen mannerkiinalaisten puuttuessa. Alueemme ainut aukinainen "ravintola" oli tuo 7 eleven, josta saatiin mikroaterioita.

Kaupassa näkyi Sakura. Siiderin ja sipsin lisäksi teema näkyi muunmuassa limsassa, suklaassa, karkeissa ja kaljassa.

Koronaa oli! Jääkaapissa. Paikka vaikutti paljon Taipeita tai Kaohsiungia rennommalta viruksen suhteen. Kasvomaskeja näkyi huomattavasti vähemmän. Tapauksia ei käsittääkseni ole ollut lainkaan täällä etelässä.

Olimme myöhään perillä, joten olin tehnyt varauksen tuohon oikeanpuoleiseen hotelliin. Tuo Gaudivaikutteinen olisi ollu paljon päheempi valinta. Hotelleja oli vierivieressä. Monessa oli lappu ovessa, jossa luki Check in ja puhelinnumero, ei jakseta päivystää. Taiwanissa walk in hinnat vaikuttavat olevan kalliimpia, kuin netissä tehdyt varaukset.

Huoneemme Bethlehem B&B:ssa oli iso ja kaunis. (30€/yö aamiaisella) Viivyimme täällä yhteensä neljä yötä. Merinäköalaa ei ollut, mutta omasta parvekkeesta iso plussa.

Hotellimme edessä oli Sail rock, jonka pitäisi olla yksi alueen parhaista snorklauspaikoista.

Hotellin rannasta ei uskaltanut mennä snorklaamaan, sen verran teräviä olivat kivet, mutta tuolla kauempana näkyvältä hiekkarannalta oli helppo päästä mereen. Rannalla heilui punainen lippu. Googletin mitä se tarkoittaa ja ikäväkseni totesin sen tarkoittavan uimiskielto sakon uhalla. Meri vaikutti tyyneltä, joten kävin kysymässä asiasta meidän respan pojalta. Hän piti asiaa outona, meri vaikutti tyyneltä. Hän sanoi, ettei ongelmaa pitäisi olla, jos minulla on omat varusteet. Ulkomaalaisia ei juurikaan hätyytetä, vaan paikallisia. Taiwanilaiset eivät juurikaan osaa uida. Uimiskiellot johtuvat hukkumisista. Alueella kannattaa hyvänkin uijan olla varovainen, sillä virtaukset voivat olla voimakkaita.

Alkuun mietin, että onkohan täällä koralleja lainkaan. Sen verran kuolleelta ja hiekkaiselta näytti. Filippiineihin verrattuna vesi oli viileää, mutta kylmä ei ollut.

Nämä seeprapyrstöiset kalat olivat ensimmäinen jännä asia mitä tuli vastaan.

Lähellä isoa kiveä alkoi koralliloiste. Upean näköistä ja näkyvyys erittäin hyvä.

Muutaman kilpikonnankin näin.

Nemoja asuu täällä, kuten myös hummereita. Hummereista näkyi vain viikset, niistä päätellen melko kookkaita yksilöitä. Virtausta ei juurikaan ollut. Välillä tuli isompi aalto, joten ihan lähellä koralleja ei kannattanut olla.

Sukeltamassa en käynyt. Kaksi venesukellusta olisi maksanut 120€. Täältä on ennen tehty erittäin vaativia sukelluksia vasarapäähaiden keskelle, mutta nuo sukellukset on lopetettu. Vasarapäähait ovat kadonneet.