Boliviaan
Rajalle päästiin hotellimme edessä olevalta pysäkiltä. Brasilian puolella jono oli lyhyt Bolivian suuntaan, mutta Bolivian puolella jouduttiin jonottamaan n. tunti. Miellyttävän selkeä raja joka tapauksessa. Jonottaessa kävin vaihtamassa parikymmentä dollaria hyvällä 6,9 kurssilla.
Saatuamme leimat otimme minibussin Puerto Suareziin (5b/hlö), jossa oli tarkoitus viipyä muutama yö ja koittaa tehdä parin päivän veneretki. Käveltyämme ympäri koko pienen kaupungin totesimme, että ainoat vaihtoehtomme ovat bolivialaisittain kalliit hotellit (>180b) tai yöpyminen 80b paikassa, joka oli varattu seuraavasta päivästä lähtien. Valittiin halpa paikka seuraavaksi yöksi, mutta lähdettiin huomattuamme, että muutenkin epämiellyttävässä paikassa oven lukko ei toimi. Tuumattiin tilannetta pirtelön verran ja päätettiin lähteä Santa Cruziin yöjunalla tai bussilla, siispä takaisin Quijarroon (rajakaupunkiin) minibussilla. Juna olisi kustantanut 235b/hlö, joten valittiin 70b/hlö bussi.
Aikaa oli tapettavaksi, sillä bussi lähtisi vasta seitsemältä illalla, lähdinkin rajalle vaihtamaan lisää rahaa. Dollareita on vähän liikaa, kun luultiin Argentiinaa kalliimmaksi, joten nyt on hyvä keventää varakäteisvarantoa. Muutaman kilometrin menomatka meni mukavasti kävellen, mutta paluumatkalla alkoi ripsiä vettä. Otin äkkiä mopotaksin (5b) bussiasemalle, mutta sade yltyi niin, ettei mopolla voinut enää ajaa. Turvaan myrskyä päästiin kohdalla olleen talon eteiseen. Vettä tuli niin, että tiestä tuli joki ja oksat lentelivät puista, myös pieniä rakeita kopisi tielle ja kattoon. Sateen loputtua jatkettiin bussiasemalle.
Bussiasemalla juoksi paljon koiria, joten kissa haki tarkkailupaikan taatusti turvallisesta paikasta...
Matka Santa Cruziin meni leppoisasti ja perillä oltiin aamulla. Tänne Bolivian suurimpaan kaupunkiin ei ollut tarkoitus jäädä, joten ajeltiin taksilla (20b) paikkaan, josta lähti jaettuja takseja Samaipataan (30b/hlö).
Tuli vähän L-Afrikka mieleen kun odotettiin tähän taksiin lisää väkeä. Yhteensä kyytiin otettiin vain 5 matkustajaa, eteen kaksi ja taakse kolme, meillä oli siis takapenkillä tilavaa (afrikassa ahtoivat taakse vähinttän neljä). Maisemat ylängölle noustessa olivat komeita ja muutaman tunnin kuluttua oltiin perillä mukavan viileässä Samaipatassa (1650m). Aamukahvien jälkeen käytiin läpi muutama hotelli.
Mutta päädyttiin lopulta jo aiemmin hyvältä kuulostaneeseen El Jardiniin, jossa olisi hyvä loikoilla riippumatossa vielä muutama päivä ennen kylmään vuoristoon siirtymistä. Vaikka täällä onkin Corumban jälkeen vilpoisaa, niin lämpötila nousee n. 25 asteeseen päivällä.
Huoneeksemme saatiin tämä 70 boliviaanolla.
Minnalla oli jo riippumatto, mutta minulle piti sellainen hankkia. Löydettiinkin pienen etsinnän jälkeen oikein mukava (130b). Kissa tykkäsi nukkua pari kertaa allani, muttei onneksi sillä kerralla kun hamppuköysi meni poikki, kannatti kantaa Suomesta mukana... Pitää hommata uudet köydet, kun seuraavan kerran ollaan riippumatolle otollisessa paikassa.
Kissojen lisäksi täällä on paljon koiria, tämä on paras kamumme.
Täältä saa paljon kasvisruokaa gringoille suunnatuista ruokapaikoista, mutta Minnan syötyä kehnon ja mauttoman 35b vegesafkan suosituimmassa ravintolassa, päätyi hänkin tänne toriruokalaan ja minä sain pienen kanankoiven annokseni kylkeen (10b/annos).
Katon huolto on jäänyt vähän huonolle tolalle, kun on alkanut jo kaktuksia kasvamaan... Sähkölangoissa on paljon tuollaisia hyvin pieniä puskia, mikä lie erittäin sinnikäs kasvi.
Hankittiin molemmille liittymät yhteensä 30 boliviaanolla.
Minna: +591 757 43 750
Tuukka: +591 757 43 810
1€=8,8b
11 kommenttia:
Yks reissuajan tärkeä ominaisuus on varmaan joustokyky. Että suunnitelma pittää olla mutta jos se ei toimi tai tulee kovin kalliiksi tai jotain, niin ei jää jurnuttamaan ja puhisemaan pettyneenä, vaan löytää jonkun muun jutskan. Iloisen uteliaisuuden jatkoa toivottelen. Boliviastakin varmaan kohta tietää jotain muutakin kuin sen, että Chen siellä tappoivat.
Voi kisua!
Onpas hieno riippumatto tuo sinun uusi. Ja hyvä kun Minnan matto toimiipi!
PS. Sattuu silmiin että blogin nimen fontti on Comic Sans.
Nyt oon taas ajantasalla teidän reissusta kun olin viikon pimennossa :) Kaikista paras on tuo Minttiksen kalastuskuva, eri hauska! :D
Siellähän tuntuu kisulimisulit olevan kovilla kun yksi joutuu nousemaan katon rajaan piiloon ja toinen tuurilla pelastuu litistymiseltä :) Ihana seurailla teidän touhuja <3
Chen tappoivat ja nykyään pitävät sankarina, kun tekivät vallankumouksen kymmenisen vuotta sitten.
Miten sattuu silmiin?
Minnasta saa paljon hyviä kuvia, kisut ei oo niin kovilla kuin vois ymmärtää, monesi hengaavat koiran kanssa.
Noku ei se oo nätti.
Mikä olisi parempi? Parannusehdotukset ovat aina tervetulleita.
No oikiastaan mikä vaan! Joku vähä kulmikkaampi fontti.
Tää väittää Arialiks, mutta ei se taida se olla, kun kävin tekstin muokkauksessa. Ainakaan nyt en löydä mistä fontin vois muutta, lisäasetuksissa väittää että blogin otsikkoa lukuunottamatta kaikki ois arialina.
Etelä-Amerikka ei oo tosiaan mikään vegeparatiisi... Turistirafloista löytyy vegeä, mutta paikallisista ei juurikaan. Mä olin 17-vuotta kasvissyöjä ennen Ecuadoriin muuttoa, täällä mukavuuden halu vei voiton ja syön nykyään kaikkea. Ihan kotonakin kokkaan jo näppärästi lihapullat.
Juuri näin mekin ollaan todettu ja Minnallakin on ollut välillä usko koetuksella, mutta ainakin vielä kanakin on lihaa...
Lähetä kommentti