perjantai 27. marraskuuta 2009

Chumphon - Ko Phangan

Viimeksi kun olin Chumphonissa kuulin baarin omistajalta, että kaupungissa on todella paljon burmalaisia. Tämän huomasi, kun puin päälleni paidan jossa on tekstiä burmaksi. Kävin muutamassa kaupassa ja jokaisen myyjä kertoi syntyneensä Burmassa. Chumphonista Phanganille olisi päässyt ainoastaan kalleimmalla katamaraanilla (850b), joten päätin mennä linja-autolla Surat Thaniin ja ottaa sieltä lautan. Chumphonissa ei ole kunnollista linja-autoasemaa, vaan matkatoimistoilla on omat pienet asemansa. Tämä aiheutti vähän päänvaivaa, kun piti selvittää mistä löydän oikean bussin. Turisti-infosta sain kartan johon ystävällinen mies merkitsi paikallisbussin lähtöpaikan. Kävin paikalla ja sain kuulla mopotaksikuskeilta, että viimeinen bussi lähtee yhdeltätoista. Seuraavana aamuna saavuin paikalle ennen yhtätoista, mutta erit mopotaksikuskit kertoivat, että viimeinen bussi oli jo mennyt. Paikallinen mies tuli vastaan kävellessäni rautatieasemaa kohti ja kysyi mihin olen menossa. Mies sanoi, että seuraava juna menee vasta kolmelta, mutta paikallisbussi lähtee jonnekkin (en muista kylän nimeä) 11.40, jossa voin vaihtaa toiseen bussiin jolla pääsen Surat Thaniin. Bussi pysähteli paljon ja olin perillä vasta puoli viiden aikoihin. Olin katsellut aikaisemmin aikatauluja ja lähteestä riippuen viimeisen lautan pitäisi lähteä kuudelta tai seitsemältä, joten alkoi olla kiire, sillä matkaa oli vielä reilut 50km Don Sakiin, josta lautta lähtee. Ananaskauppias neuvoi minut oikeaan Songthaewiin, jolla pääsin lauttarantaan kymmentä vaille kuusi. Lipunmyyntitiskillä sain kuulla, että olen väärässä paikassa ja heiltä ei mene veneitä Phanganille vaan ainoastaan Samuille. Ulos päästyäni tuli hieman kirottua suomeksi, mutta sen jälkeen päätin palata sisään ja kysyä miten pääsen sen toisen firman satamaan. Ovella vastaan tuli kuitenkin mies joka kysyi mihin olen menossa, kerrottuani, että Phanganille hän vilkaisi kelloaan ja sanoi, että nyt on kiire, sillä viimeinen lautta menee reilun viiden minuutin kuluttua ja ohjasi minut nopeasti autoonsa, toiseen satamaan oli onneksi lyhyt matka. Mies pysähtyi lipunmyyntikojun kohdalla ja pyysi antamaan 300b ja kävi juoksemassa minulle lipun, tämän jälkeen kaahasimme lautalle, joka oli juuri lähdössä. Lauttamatka kesti muutaman tunnin ja Haad Riniin saavuin lopulta kymmenen jälkeen. Kävelin suoraan Leela bungaloweille, joka oli kuitenkin jo kiinni, eikä ketään näkynyt missään. Sain huomata, että monet muutkin halvemmat paikat olivat jo kiinni, joten tyydyin maksamaan 350b huoneesta Same Samestä. Nopea suihku ja ravintolan kautta bailurannalle, jossa oli satoja ihmistä, vaikkei mitään erikoispippaloita ollutkaan. Kävin ostamassa ämpärin 200 bahtilla (3dl thaiviskiä, pieni pullo paikallista Red Bullia ja tölkillinen kokista) ja liityin joukkon. Seuraava päivä meni samassa paikaassa, päivän makasin rannalla ja yöllä juhlin. Nyt kolmantena päivänä pitää keräillä voimia ja pitää vapaapäivä juhlista, vaikka Ban Taissa olisikin Shiva Moonit. Huomenna vaihdan bungalowiin, jonka terssilta näkee FMP-rannalle. Hinta olisi ollut näin lähellä Full mooneja 500b, mutta ensimmäisenä päivänä rannalla tapaamani Joy tiesi omistajan, joten hänen avullaan sain Bungalowin 350 bahtilla. Tarkoitus oli vaihtaa jo ensimmäisenä aamuna bungalowiin, mutta juhlien jälkeisinä aamuina on ollut yllättävän vaikea saada itseään ylös niin, että ehtisi ulos ennen 11.00 olevaa check out aikaa.


Selkeä varoitus


Satama jää taakse


Ämpärikojuja

maanantai 23. marraskuuta 2009

Saaren vaihto

Chang oli erittäin rentouttava paikka, mutta aivan kuten viime vuonna tähän samaan aikaan, on aika etsia maan kovimmat pippalot. Suuntaankin ylihuomenna Ko Phanganille, jossa aletaan jo valmistautua viikon päästä keskiviikkona pidettäviin Full Moon Partyihin lukuisilla prepartyilla. Full Mooneista pyrin toipumaan 5.12. mennessä, sillä silloin on kunkun synttärit, joita mun on tarkoitus juhlistaa joko Bangkokissa tai Khon Kaenissa. Nyt olen Chumphonissa.

Ko Chang (Andaman)


Saaren pisin hiekkaranta. Mun bungalowi oli pohjoispaassa, josta kuva on otettu. Taalla vietin 8 paivaa lahinna lohoten riippumatossa. Valilla kavin uimassa ja syomassa, taydellinen rentoutumispaikka.


Mun bungalowi (200b)


Nakyma riippumatosta


Bungalowissa majaili nuori kissa. Ensimmaisen yon se vietti pihalla, mutta toisesta yosta lahtien se kiipesi yolla sisaan ja nukkui riippuen siita kuinka huolellisesti olin laittanut hyttysverkon, joko mun vieressa tai sangyn kulmalla verkon ulkopuolella. Viimeisina paivina se uskaltautui jo hyppäämään riippumattoon ja lösähtämään kirjan paalle huomion varmistamiseksi. Ruokaa naytti olevan riittavasti ja se söikin liskoja, hiiria ja kerran nain sen jopa kantavan suussaan isoa rantarapua.


Naita taitaa loytya nykyaan kaikilta Andamanmeren puolisilta saarilta


Saaren paatie. Kuvastaa hyvin saaren rauhallisuutta, varmasti jotain mita esimerkiksi Tao oli reilut 10 vuotta sitten.


Taman nain hyttysverkon paalla heratessani. Yleensa pidan kaikista otuksista, jotka syo hyttysia, mutta taman myrkkyhampaiden kohdalla tein poikkeuksen ja suihkutin sen kuoliaaksi hyttysmyrkylla, nayttaa olevan tehokasta ainetta.

Taalla on nakynyt muitakin otuksia. Aamulla loysin kylpyhuoneen seinalta pienen skorppionin ja uimassa ollessani huomasin yli metrin mittaisen ruskea/valkoraitaisen kaarmeen uivan minua karkuun. Yhtena iltana nain kuinka iso ayriainen taapersi bungalowin ohi, selassaan silla oli lahes kahden nyrkin kokoinen kilpi ja otus oli jotain mita en ollut koskaan nahnyt. Epamaarainen moykky jossa oli silmat, joiden alta lahtivat jalat joilla se paasi hyvin hitaasti liikkumaan. Omituista etta se oli tulossa metsasta pain, oon aina luullut etteivat nama oleile kovinkaan paljoa kuivalla maalla.


Auringonlasku riippumatosta.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Suu puhtaaksi

Myanmarissa en halunnut arvostella junttaa, joten jatin kertomatta ikavista asioista ja keskityin kirjoittamaan vain matkakertomusta. Tapasin kuitenkin useita ihmisia, jotka kertoivat maan poliittisesta tilasta ja vaaryyksista. Nama ihmiset olen jattanyt aikaisemmin taysin pois paivityksistani. Ensin kuitenkin pari esimerkkia vallan vaarinkaytosta.

Ensiksi rahasta. Nykyaan 1000k setelit ovat lahes aina ehjia ja sileita, sen sijaan pienemmat setelit ovat teipattuja, repaleisia ja niista on pulaa. Tama johtuu yksinkertaisesti siita, etta laiska juntta painaa lahes ainoastaan uusia 1000k seteleita, kun tarvitaan uutta rahaa. Kuukausi sitten on julkaistu 5000k seteli, mutta naita en nahnyt kuin kerran lapinakyvassa lahjoituskipossa (1kpl). Vuoden 1987 rahauudistus oli aivan kasittamaton. 25k, 35k, ja 75k setelit ilmoitettiin ilman mitaan siirtymaaikaa arvottomiksi, tama tarkoitti 75% kaikesta liikkeella olevasta rahasta. 35k ja 75k setelit olivat vain 2 vuotta vanhoja, 75k oli julkaistu Ne Winin 75-vuotispaivan kunniaksi. Samalla julkaistiin uudet 45k ja 90k setelit, perustuen Ne Winin onnennumeroon 9. Yksi dollari vastaa virallisesti 6 Kyattia, mutta laittomilla markkinoilla 1$ on tallahetkella n. 1000k. Dollarin arvo tuli kuukaudessa 10% alaspain, huhun mukaan siksi, etta Myanmarin hyva ystava Kiina on vahentanyt dollareiden kayttoa.

Sitten netista. Monet sahkopostit, Bloggeri, uutissivustot ja monet muut on blokattu. Mandalayssa koitin selainpohjaisia proxyja, mutta kaikki englanninkieliset oli blokattu, proxyt.net kuitenkin toimi, mutta eipa toiminut enaa seuraavana paivan, pelottavan tehokasta toimintaa, ilmeisesti sivustoa ei oltu aikaisemmin kaytetty. Nettikahviloilla on proxyohjelmat, mutta yleensa ne olivat todella hitaita, joten Bloggerin kaytto oli lahes mahdotonta. Sahkopostiohjelmat ovat kiellettyja, silla juntta haluaa, etta ihmiset kayttaisivat paikallisia sahkoposteja, joita se tietenkin valvoo. Oikean Sim-kortin hankkimiseksi tarvitsee ison kasan rahaa ja ostoluvan, nain juntta haluaa vaikeutta tiedonkulkua vaarien ihmisten parissa. 20$ voi ostaa simin joka toimii kuukauden, mutta silla ei voi soittaa kuulemma kuin pari minuuttia paivassa.

Juttelin pitkaan eraan miehen kanssa, joka oli toiminut aikaisemmin hyvassa virassa. Han oli joutunut lopettamaan nama tyot mielipiteidensa vuoksi. Nykyaan hanen lapsensa eivat paase edes opaskouluun isansa takia. Mies ei ole mikaan opposition johtaja, vaan tavallinen koulutettu mies jolla on mielipiteita. Han sanoi, etta haluasi tehda enemman, mutta jos han joutuu vankilaan tai teloitetaan kuka huolehtii perheesta. Hanen ystaviaan on joutunut vankilaan ja suurimmasta osasta ei ole sen jalkeen kuulunut mitaan, ehka osa on teloitettu. Han kertoi myos, etta jos han pakenisi johonkin toiseen maahan, poliisi tulisi ja teloittaisi hanen poikansa. Mies kertoi myos Kiinan otteesta maassa ja pelkasi Tiibetin kohtaloa. Pohjoisessa on kuulemma jopa Kiinalaisia sotilaita. Kiinalaisia ja kiinalaista rahaa virtaa rajan yli voidellun juntan avustuksella. Lahes koko pohjoinen on muulle maailmalle taysin pimennossa, joten siella voi tapahtua mita tahansa, kukaan ei tieda esimerkiksi paljonko ihmisia kaytetaan orjina. Turisteille vapailla alueillakin kaytetaan orjatyota mm. Mandalayn uusi palatsi on rakennettu pakottamalla ihmisia valiaikaisiksi orjiksi. Taman takia minakaan en paikassa vieraillut. Lisaksi olisin joutunut ostamaan Mandalay lipun joka kattaa suurimman osan paanahtavyyksista Mandalayssa. Tama 10$ menee suoraan juntan taskuun, joten paikallisetkin kannustavat turisteja valttamaan sen ostamista. Esimerkiksi motokuskini tiesi miten paasin muinaisiin kaupunkeihin ilman paasymaksua.

Toinen mies jonka kanssa juttelin oli lahtenyt eurooppalaisen naisen oppaaksi syklonin tehtyja todella pahoja tuhoja reilu vuosi sitten. Juntta kieltaytyi jopa talloin paastamaan avustustyontekijoita maahan (arviot vaihtelevat mutta todennakoisesti yli 100 000 ihmista kuoli, yli miljoona joutui kodittomiksi ja monien riisiviljelmat ja elinkeino tuhoutui taysin). Naisella oli rahaa ja halu auttaa muttei tiennyt miten taman tekisi, jotta rahaa ei mene juntalle vaan oikeasti niille jotka tarvitsevat apua. Oppaalle oli eraassa kylassa annettu lista niista perheista jotka tarvitsevat eniten apua. Taman jalkeen han oli kysellyt erikseen muutamalta juopolta pitaako lista paikkaansa (juopot tietavat paljon kylan asioista ja auttavat mielellaan, kunhan tarjoaa pari olutta), kaikki antoivat saman vastauksen, lista on muuten paikkaansapitava, mutta kylapaalikon suvun jokainen jasen on merkitty omaksi apua tarvitsevaksi perheeksi. He saivat naisen avun nain perille, mutta oppaan lahtiessa kotimatkalle hanesta tuntui kuin hanta seurattaisiin, joten han otti taksin sattuman varaiseen teepaikkaan ja alkoi etsia vakijoukosta samoja ihmisia kuin edellisessa paikassa ja loysikin useita samoja miehia. Han paasi pakenemaan takaovesta, muttei enaa uskalla menna kyseiselle alueelle. Suuttunut paallikko oli ilmeisesti antanut hanesta tappokaskyn. Myos han kertoi haluavansa liittya tukemaan oppositiota, mutta hankin pelkaa perheensa puolesta.

Kaikki tama tapahtuu tassa upeassa maassa, josta olen aikaisemmin kertonut. Minkaanlaista uhkaa ei huomaa. Poliisitkin ovat tervehtineet joskus iloisesti ja pari on jopa tullut juttelemaan muutan sanan, kun olen kavellyt tiella. Ei mielestani tiedonhakumielessa, vaan samanlaisesta mielenkiinnosta kuin muutkin ihmiset. Luulempa, etta juntta ei juurikaan kyttaa turisteja vaan paljon enemman paikallisia, joista on todellista uhkaa tyrannialle. Nama samat poliisit todennakoisesti raahaavat kaskyn tullessa toisinajattelijat vankilaan, ajatellen, etta se on vain tyota, joka pitaa hoitaa, jotta saa riisia poytaan. Hirveyksien toimeenpanijathan ovat lahes aina tavallisia ihmiset, jotka "vain" tottelevat kaskyja.

Saa nahda mita tapahtuu ensi vuonna, kun jarjestetaan vaalit, niiden aikaan poliittisella toiminnalla on aina tapana aktivoitua. Munkit eivat muuten saa aanestaa. Ilmeisesti, koska juntta tietaa kuinka he aanestaisivat. Munkit ovat olleet viimeisimpien suurien mielenosoitusten alullepanijoita ja naytelleet aina suurta roolia alueen historiassa.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Yangon

Viimeinen paiva Myanmarissa. Tanne on tultava takaisin, niin paljon jai nakematta ja nahtyihin paikkoihin tekee mieli palata. Ehdottomasti paras maa missa olen vieraillut. Osittain aikamatka menneisyyteen, mutta toisaalta matka omalaatuiseen kulttuuriin, jossa on vaikutteita Intiasta, Kiinasta ja K-Aasiasta. Baganissa tapaamani sveitsilainen mies ennusti, etta turismi tulee rajahtamaan kasista muutamien vuosien kuluessa, tahan uskon itsekkin, silla maalla on todella paljon potenttiaalia. Mies oli reissanut jo 25 vuotta sitten ja kaynyt siihen aikaan mm. Ko Samuilla, jolloin paikka oli todellinen paratiisi, toisin kuin nykyaan. Thaimaassa ja sen Itanaapureissa olen jo melko keskiverto reissaaja ja tapaan paljon ihmisia, jotka ovat reissanneet vahemman, kuin mina. Taalla sen sijaan ei paljoa tapaa ensikertalaisia. Esimerkiksi eilen poydassa istui reilun vuoden kestavalla maailman ymparysmatkalla oleva Irlantilainen, saksalainen, joka pyrkii ottamaan vastaan mainosprojekteja joita voi tehda etatyona, jotta voi asua puolet vuodesta Thaimaassa ja reissaa pyoransa kanssa muuallakin, pyora on taallakin mukana. Han pyrkii myos joka vuosi kaymaan vuorilla, pari vuotta sitten aija oli melkein kuollut 7000m korkeudessa vuoristotautiin. Han ja Italialainen kertoivat lahella kuolemaa kaymisesta ja siita kuinka heidan elamansa on muuttunut taman johdosta enemman hetkessa elamiseksi, ensi vuottahan ei enaa valttamatta tule.

Eilinen Viski aiheutti talle aamulle armottoman paansaryn, joten tulin makoilemaan takaisin huoneeseeni aamiaisen jalkeen. Huoneessa oli todella kuuma vaikka ikkuna oli auki ja kattorupeli pyori taysilla. Sarkylaaketta kaivaessa sain paahani mitata kuumeen vaikkei oikeasti sairas olo ollutkaan. Minulla on vanhanaikainen malli, joten heilautin sita jotta elohopea laskisi, ensimmaisella ja toisella kerralla ei tapahtunut mitaan, mutta kolmannella kerralla elohopea laski 36 asteeseen, mutta lahti samantien nousemaan takaisin 37 asteeseen. Talloin tajusin, etta huoneessa on todella 37 astetta lamminta. Iltapaivalla kavin viela kaupungilla kavelemassa ja bongasin piraattileffoja myyvasta kojusta mm. Prison Breakin 7 tuotantokauden. Thaimaassa on tarkoitus suunnata suoraan etelaan ja pienelle Ko Changille, silla tanne tultuani tuli pakonomainen halu paasta rannalle. Jostain luin, etta Changilla on vain generaattoreilla tuotettua sahkoa (tuskin siis nettipiuhaakaan tai netti on ainakin hidas ja kallis), joten voi olla, etta paivityksiin tulee taas pitempi tauko. Voin kuitenkin ennustaa tulevaisuudekseni paljon riippumatossa lohoilya, uimista ja yleista rentoutumista paratiisisaarella, jonka sanotaan olevan kuin Ko Tao 10 vuotta sitten.


Tama rakennus kiinnosti jo 4 viikkoa sitten, nyt tulkitsin huonoa karttaa siten, etta siella sijaitsee Ministerien toimistot. Melko ransistynyt rakennus nayttaa kylla enemman vanhalta vankilalta, ehka tassa tarkoitetaankin niita vaaleilla valittuja ministereja.


Isosta koostaan huolimatta hyvia heinasirkkoja.


Mikkohan se siina.


Korealaisessa (?) ravintolassa (1500k)





Muutama sivu paikallisesta lehdesta. Suomikin on "paassyt" uutisiin.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Mt Popa

Kahden temppelipaivan jalkeen yritin lahtea katsomaan Popaa, mutta sinne suoraan meneva kyyti oli jo ehtinyt menna. Kolmen temppelipaivan jalkeen olin ajoissa liikkella, respan mies kuitenkin tarkisti puhelimella meneehan sina paivana kyyteja ja tulos oli, etta minun pitaa ensin menna toiseen kylaan ja siella voin vaihtaa kulkuneuvoa ja jatkaa Popalle, han voisi myos yrittaa hommata minulle paikan jaetusta taksista joka menee suoraan Popalle. Halusin pitaa valipaivan temppeleista ja taksi on yleensa se huonoin vaihtoehto, koska silloin jaa matka kokematta ja nakee vain kohteen, joten lahdin linja-autoasemaa kohti. Samalla pick-upilla Popalle oli menossa myos jenkki, joka asuu Bangkokissa ja hanen thaimaalainen tyttoystavansa. Matka Kyauk Pa Daungiin oli hieman epamiellyttava 2 tuntinen, silla autosta naki kyyristelematta ainoastaan taaksepain. Bill koitti kysya paasisiko katolle, mutta rahastaja ei innostunut ajatuksesta, paikalliset kylla kipusivat sinne ilman ongelmia. Kyaukissa meille tarjottiin ensin mopokyytia, mutta onneksi jatimme sen ottamatta ja hieman kyseltyamme he neuvoivat meille pick-upin, jonka rahastajalle ei ollut ongelma paastaa meita katolle, tytto puisteli paataan "no way" ja meni sisalle. Nyt matkanteko muuttui nautinnolliseksi, silla joka suuntaan naki ja tilaa oli hyvin. Puolessa matkassa pariskunta otti puheeksi, etta ovat menossa Popa mountain resorttiin. Selvittelyn paatteeksi he maksoivat yhteensa 15000k, jotta kaytyamme Popalla pick-up muuttuu taksiksi ja he paasevat silla resorttiin, mina maksoin menopaluusta 4000k. Vuorelta oli upeat nakymat ja vietimmekin siella sovitut 2 tuntia (sisaltaa 777 askelman kipuamisen). Popalta oli ehka muutama kilometri resortille, joten kuskit jaivat saatamaan paluukyytia pariskunnan kanssa, uuden hyvan tienestin toivossa. Tama vei aikaa, silla ensin piti selvitella bussiaikatauluja ja tarkistaa bungalowi. Mina kavin odottaessa ihailemassa uima-altaan maisemaa, josta nakyi Popa vuori. Koko paluumatka sujui mukavasti katolla.


Mina ja Bill


Popa nakyy jo.


Ensimmainen resort saatotuokio, josta piti jatkaa kalliimmalle ravintolalle, silla nama eivat tienneet resortista mitaan, ilmeisesti luxusresorttiin harvemmin yritetaan menna julkisilla kulkuneuvoilla.


Popa on vulkaanista kivimassaa ja sen takia erottuu niin hyvin muusta vuorenrinteesta. Vauhdissa en saanut parempaa lahikuvaa.


Kipuamisen alkumatka oli taynna apinoita, tama sai satkyn kun otin siita kuvan ja alkoi kirkua ja juosta ympari villiten samalla muut. Yksi koitti penkoa Billin taskuja ja melkein polli kameran. Sama kamera oli havita jo aikaisemmin, kun Bill unohti sen ensimmaiseen kyytiin. Kuski oli kuitenkin loytanyt sen ja toi takaisin juuri kun sita alettiin etsia. Rehellinen mies, jota Bill kiitti antamalla 5$ palkkion.


Popan paalla olleelta temppelilta oli upeat maisemat.


Resortin uima-allas. Pariskunta maksoi yhdesta yosta 60$, joka oli jonkin matkatoimiston kautta hankittu alehinta.


Puolessavalissa Kyaukista Nyaungiin (kyla jossa majapaikkani on, n.5km vanhasta Baganista), katolle lastattiin tomaatteja ja se kavi vahan ahtaammaksi. Kapealla tiella oli saanto, etta pienempi vaistaa.


(Päivitti Siina _ilmeisesti_viimeistä_kertaa_ (!), Tuukalla ongelmia käyttää maassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Sähköposti kuitenkin kulkee.)

Bagan


Shwezigon Paya.


Maalaus/veistos Shwezigon Payalta


Yleensa temppeleista loytyy 4 Buddhapatsasta (yksi jokaiseen ilmansuuntaan), tama ei ole laheskaan suurimmasta paasta. Olin siina kasityksessa, etta Buddhan kaikki sormet ja varpaat ovat samanpituisia, mutta esimerkiksi talla sormet eivat ole, koitin kysya asiasta parilta paikalliselta, mutten saanut kunnollista vastausta.


Rayangazu temppeliryhman temppelista loytyi harvinaisia kankaan paalle tehtyja maalauksia. Vierailijat ovat repineet suikaleita irti, joten nykyaan ovi on lukossa, mutta temppelin vieressa asuvalta tytolta loytyi avain ja han esitteli paikan.


Baganin paras paikka nahda auringonlasku (olen tehnyt tutkimusta), Oak-kyaung-gyi. Tama ei ole temppeli vaan ikivanha luostari. Paikalla oli auringonlaskun aikaan vain 3 muuta turistia ja pari maalausten myyjaa.


Kaikki temppelit eivat ole suurensuuria, esimerkkina tama melko sympaattinen pikkutemppeli.


Mahabodi Pagoda. Seinamat ovat taynna pienia Buddhapatsaita.


N. 10$ voi vuokrata hevoskarryt paivaksi, naita on taalla todella paljon.


Bu Paya. Taalla nain parikymppisen lansimaalaisen tyton, jolla oli paalla toppi ja microshortsit, joista nakyi puolet pakaroista. Ihan kivan nakoinen helleasuste, mutta "hieman" epakunnioittava temppelikierroksella. Bagan on Myanmarin ykkosturistikohde, joten taalla nakee ison rahan pakettimatkalaisia, jotka tulevat katsomaan eksoottisia maita, mutteivat ymmarra paikallisen kulttuurin paalle mitaan. Tai koska he ovat rikkaita (parempia ihmisia), heidan ei tarvi valittaa.


Menin kaymaan yhdella temppelilla, joka oli suljettu ja jota vartioi koira. Koira haukkui kuin piru, kun kavelin sita kohti, mutta vaistyi tieltani, kun menin kaymaan aidan luona. Sinne mennessa ja sielta tullessa piti kaantya aina valilla ympari, silla kun koiralle kaansi selan se lahti tulemaan kohti, mutta pysahtyi/peraantyi kun sita katsoi. Pyorailin seuraavalle temppelille, kun saikahdin haukuntaa aivan takanani. Koira oli hommannut pari kaveria ja halusi ilmeisesti nayttaa, etta takaisin ei ole tulemista, nama kuitenkin luikkivat karkuun hitaasti kun pysahdyin ja kaansin katseeni niihin.


Vanhoja seinamaalauksia temppelin sisalta. Taman paikan lahelta ostin 3 Japanin hallituksen painamaa paikallista setelia 2. maailmansodan ajalta, melko historiallista rahaa (1500k). Vanhoja seteleita on joissain kojuissa myynnissa, mutta naita japanilaisia olen nahnyt vain parissa paikassa.


Ilmeisesti vanhanaikaisiin (?) juhla-asuihin puettuja patsaita eraassa temppelissa.


Aikaisemmin olen nahnyt ainoastaan vanhojen naisten pureskelevan ja syljeskelevan jotain mika varjaa koko suun punaiseksi. Taalla varsinkin miehet pureskelevat hyvin yleisesti naita lehteen kaarittyja siemenia (?). Mielenkiintoista puhua ihmiselle jonka koko purukalusto on punaisen maskin peittama. Testasin itsekkin tata Hsipawssa, maistui muistaakseni vahan kaardemummalle. Minuutin pureskelun jalkeen syljin epamiellyttavan tohnan pois suustani.


Gawdaw Palin temppeli ennen ja jalkeen maanjaristyksen, seka nykypaivana.


Kaktuspuu


Auringonlasku Sulamanin takaa 4. ja viimeisena temppelipaivana.


Auringonlasku Oak-kyaung-gyilta


(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää maassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Sähköposti kuitenkin kulkee.)

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Bagan


Parasta Baganissa (en mina, vaan maisemat temppelien paalta).


Thatbyinnyu-temppeli


1975 voimakas maanjaristys teki pahoja tuhoja Baganissa. Monista temppeleista sortui vahintaan ylaosa, osa temppeleista sortui kokonaan, sisalla monista Buddhapatsaista irtosi vahintaan paa, seinamaalauksia rapisi pois ja kattoon tulleista reijista virtaava vesi tuhosi lisaa. Nykyaan suuri osa temppeleista on korjattu ja osa kokonaan sortuneista on rakennettu uudestaan. Patsaita on korjattu, mutta seinamaalauksia on temppeleissa edelleen hyvin vahan.


Gawdaw Palin temppeli


Ananda-temppeli


Patsas temppelin sisalta, sivulla nakyy hieman uusia maalauksia.


Koriste temppelin kulmassa


Dhammayazika Zedi


Yhden temppelin vieressa olevassa talossa ollut asetelma


Taustalla nakyy 3 vuotta sitten rakennettu nakoalatorni, aluksi sinne oli 10$ paasymaksu, nyt se on 5$, mutta edelleen turistit boikotoivat sita ja hyva niin, silla kaikkialle nakyva uusi torni ei sovi maisemaan.


Alkuperaisia maalauksia yhdessa temppelissa


Taalla on paljon piikkipensaita, toisena paivana pyorastani puhkesi kumi kaksi kertaa (auttais, jos malttais pysya poissa pikkupoluilta). Annoin talle korjaajalle revenneen 500k setelin lahjaksi (han voi teipata sen) ja 1000k setelin palkkioksi, han lahjoitti minulle hiekkamaalauksen taman jalkeen, joten palkkio oli ilmeisesti mieluisa. Paikka on nakoalatornin vieressa ja siella olleesta temppelista oli upeat maisemat lanteen (suoraan vanhaa Bagania kohti), paatinkin tulla uudestaan auringonlaskun aikaan. Ikava kylla pilvet tulivat auringon eteen, mutta juttelin paikallisen arkeologin kanssa (hanen poikansa paikkasi aikaisemmin paivalla renkaan). Mies kertoi, etta han tienaa 25000k kuukaudessa (+asunto), mutta pitaa tyostaan. Han kiertelee temppeleita ja raportoi korjaustarpeista toimistoonsa, ainoastaan 19 miesta tekee tata tyota, joten 4000 temppelissa riittaa tyota.


Maisema Dhammayazika Zedilta


Toinen kuva samasta paikasta. Klikkaamalla saa kuvat isommaksi, olen pienentanyt varsinkin maisemakuvia vahemman, kuin normaalisti.


Temppeli, joka nakyi monesta paikasta, mutten oikein osannut laittaa sita kartalle. Toisena iltapaivana ajoin paikalle ja loysin ylhaalta lauman turisteja odottamassa auringonlaskua, lahdin kuitenkin polkemaan kohti aikaisemmin nakemaani pienta temppelia.


Ensimmaisena paivana olin katsomassa auringonlaskua Lonely Planetinkin suosittelemassa paikassa muutaman kymmenen muun turistin kanssa (Shwesandaw).


(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää maassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Sähköposti kuitenkin kulkee.)