Yangon

Viimeinen paiva Myanmarissa. Tanne on tultava takaisin, niin paljon jai nakematta ja nahtyihin paikkoihin tekee mieli palata. Ehdottomasti paras maa missa olen vieraillut. Osittain aikamatka menneisyyteen, mutta toisaalta matka omalaatuiseen kulttuuriin, jossa on vaikutteita Intiasta, Kiinasta ja K-Aasiasta. Baganissa tapaamani sveitsilainen mies ennusti, etta turismi tulee rajahtamaan kasista muutamien vuosien kuluessa, tahan uskon itsekkin, silla maalla on todella paljon potenttiaalia. Mies oli reissanut jo 25 vuotta sitten ja kaynyt siihen aikaan mm. Ko Samuilla, jolloin paikka oli todellinen paratiisi, toisin kuin nykyaan. Thaimaassa ja sen Itanaapureissa olen jo melko keskiverto reissaaja ja tapaan paljon ihmisia, jotka ovat reissanneet vahemman, kuin mina. Taalla sen sijaan ei paljoa tapaa ensikertalaisia. Esimerkiksi eilen poydassa istui reilun vuoden kestavalla maailman ymparysmatkalla oleva Irlantilainen, saksalainen, joka pyrkii ottamaan vastaan mainosprojekteja joita voi tehda etatyona, jotta voi asua puolet vuodesta Thaimaassa ja reissaa pyoransa kanssa muuallakin, pyora on taallakin mukana. Han pyrkii myos joka vuosi kaymaan vuorilla, pari vuotta sitten aija oli melkein kuollut 7000m korkeudessa vuoristotautiin. Han ja Italialainen kertoivat lahella kuolemaa kaymisesta ja siita kuinka heidan elamansa on muuttunut taman johdosta enemman hetkessa elamiseksi, ensi vuottahan ei enaa valttamatta tule.

Eilinen Viski aiheutti talle aamulle armottoman paansaryn, joten tulin makoilemaan takaisin huoneeseeni aamiaisen jalkeen. Huoneessa oli todella kuuma vaikka ikkuna oli auki ja kattorupeli pyori taysilla. Sarkylaaketta kaivaessa sain paahani mitata kuumeen vaikkei oikeasti sairas olo ollutkaan. Minulla on vanhanaikainen malli, joten heilautin sita jotta elohopea laskisi, ensimmaisella ja toisella kerralla ei tapahtunut mitaan, mutta kolmannella kerralla elohopea laski 36 asteeseen, mutta lahti samantien nousemaan takaisin 37 asteeseen. Talloin tajusin, etta huoneessa on todella 37 astetta lamminta. Iltapaivalla kavin viela kaupungilla kavelemassa ja bongasin piraattileffoja myyvasta kojusta mm. Prison Breakin 7 tuotantokauden. Thaimaassa on tarkoitus suunnata suoraan etelaan ja pienelle Ko Changille, silla tanne tultuani tuli pakonomainen halu paasta rannalle. Jostain luin, etta Changilla on vain generaattoreilla tuotettua sahkoa (tuskin siis nettipiuhaakaan tai netti on ainakin hidas ja kallis), joten voi olla, etta paivityksiin tulee taas pitempi tauko. Voin kuitenkin ennustaa tulevaisuudekseni paljon riippumatossa lohoilya, uimista ja yleista rentoutumista paratiisisaarella, jonka sanotaan olevan kuin Ko Tao 10 vuotta sitten.


Tama rakennus kiinnosti jo 4 viikkoa sitten, nyt tulkitsin huonoa karttaa siten, etta siella sijaitsee Ministerien toimistot. Melko ransistynyt rakennus nayttaa kylla enemman vanhalta vankilalta, ehka tassa tarkoitetaankin niita vaaleilla valittuja ministereja.


Isosta koostaan huolimatta hyvia heinasirkkoja.


Mikkohan se siina.


Korealaisessa (?) ravintolassa (1500k)





Muutama sivu paikallisesta lehdesta. Suomikin on "paassyt" uutisiin.