Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (93) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (43) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Borneo (12) Australia (11) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

perjantai 9. joulukuuta 2022

Kevään reissu nippuun

 


Kirjoittamiseen tuli tauko ja Kolumbiaan päästyäni minulta varastettiin puhelin (en ollut ottanut kuvista varmuuskopioita pariin viikkoon), joten kirjoittaminen jäi. Cristobalilla kävin vielä Kicker rockilla sukeltamassa ja jatkoin sen jälkeen Kolumbiaan. Postikortteja pyrin lähettämään, mutta matkamuistomyymälässä kuulin, että presidentti oli lakkauttanut postilaitoksen. 

Bogota ja Medellin olivat yllättävänkin miellyttäviä kaupunkeja ja kahvi hyvää. Kahviin tutustuin enemmän Salentossa, joka oli kaunis turistikylä. Suurin osa turisteista oli kolumbialaisia, joten vähän kuin kiinassa, paikka ei tuntunut niin rysämäiseltä, kuin se todellisuudessa oli. Finca Momotaan tein kahvifarmivierailun. Todella mielekiintoinen monimuotofarmi, joka näytti enemmän viidakolta, kuin perinteiseltä viljelmältä. Myös kahvi oli aivan erinomaista.

Sisämaan jälkeen suuntasin edelliseltä Kolumbian reissulta tuttuun Tagangaan. Olin päättänyt suorittaa rescue diver kurssin ehkäpä maailman parhaassa sukelluskeskuksessa Reef Shepherdilla. 

Hyvin menneen kurssin jälkeen päätin tehdä vielä pari sukellusta, sillä olin päässyt 99 sukellukseen ja kaikkihan tietävät, miten 100 sukellus kuuluu tehdä oikein.. au naturel... Ehkä parempi tehdä se tutussa paikassa, kuin jättää ensimmäiseksi sukellukseksi ensi reissulle. 

Ennen suurta päivää käytiin pitkällä dinnerillä Sarahin kanssa, joka oli ensimmäinen ja ainut suomalainen, jonka tällä reissulla tapasin. Ravintolasta lähdettyämme käännyttiin rantabulevardilta pois ja PAM, tai noi ei pam, mutta kommandopipoon sonnustautunut mies juoksi luoksemme, osoitti pistoolilla ja ilmoitti dinero telefone! Siinä sitten tyhjenneltiin taskut ja hetken päästä todettiin, että olimme tulleet ryöstetyksi aseella uhaten. Uusi ja toivottavasti ainutkertainen kokemus. 

Peruin seuraavan päivän sukelluksen sähköpostitse jo yöllä, sillä päätimme mennä aamulla poliisilaitokselle. Hotellissani majaillut paikallinen mies avusti meitä. Lisäksi olin jäljittänyt puhelimeni erääseen taloon. Poliisi näytti kuvaa nuorukaisesta, jonka kertoi asuvan talossa ja olevan narkkari. Jos teemme varman tunnistuksen ja menemme Santa Martan poliisiasemalle, sieltä voidaan lähettää iskuryhmä. Emme voineet antaa varmaa tunnistusta, joten homma kuivui kasaan. 

Myöhemmin päivällä kävin kävelemässä narkkitalon ohi. Musiikki raikasi muurien sisältä, joka oli ilmeisesti kesken jäänyt raksa. Teinitytöt molemmissa päissä tonttia selkeästi vahdissa. Aika leffamainen asetelma. Myöhemmin kuulin paikalliselta mieheltä, jonka kanssa viestittelin vielä Suomesta, että ryöstäjä oli kaverinsa kanssa tehnyt pian uuden ryöstön ja tällä kertaa päättänyt hakata uhrin. Tämä oli kuitenkin napannut aseen ryöstäjän kädestä mukiloinnin lomassa ja ryöstäjät olivat juosseet karkuun. Ase oli oikea ja paikalliset tavalliset ihmiset olivat päättäneet, että nyt riittää. Turistien ryöstely tekee huonoa bisneksille turistikylässä ja narkeilla oli ainakin yksi ase vähemmän. He olivatkin hyökänneet taloon. Ampuneet yhtä ja hakanneet toisen. Kukaan ei ollut kuollut, mutta ryöstäjät ovat ainakin jonkin aikaa poissa pelistä.

Sukeltamaan en enää ehtinyt.

Tänä vuonna olen käynyt myös Montenegrossa hyvän ystäväni viinitilalla, viettänyt juhannuksen Latviassa ja teinpä vielä syntymäpäiväretken Yhdysvaltoihin ja Kolumbiaan. Lisäksi Suomea olen nähnyt asunto-autolla enemmän, kuin koskaan. Olen instaan (vapaataival) jonkinverran laittanut kuvia, mutta kirjoittelemaan en ole ehtinyt.

 Latvia oli kyllä upea maa. Juhannus (tai siis Jāņi) oli todella mielenkiintoinen kokemus pienillä maaseutufestareilla, joilla tehtiin seppeleitä ja meno oli muutenkin ihanan perinteistä. Kuin suomalaisissa mustavalkofilmeissä. 

Tulevaisuudesta sen verran, että olen jo ostanut lennon Riadiin ja sieltä Kuala Lumpuriin. Tarkoitus on tutustua maailman tärkeinpään ja suurimpaan muslimivaltioon. Saudiviisumi oli kallein koskaan hankkimani viisumi 140€. Onneksi se on multientry ja voimassa vuoden. 


maanantai 4. huhtikuuta 2022

San Cristobalille

 

Liskot päiväunilla

Olin sovitusti varttia vaille kolme satamassa. Yksi vene lähti samaan aikaan kohti pohjoista. Olin joitain tunteja sitten lähettänyt matkatoimiston miehelle viestin ja kysynyt veneen nimeä, sillä niitä näytti olevan useita kylän edustalla. Vastausta ei tullut. Vartin yli kolme satamaan saapui muutama muu turisti ja olin helpottunut. Porukan paikallinen, joka osoittautui kapteeniksi kysyi nimeäni. Se ei ollut listalla, mutta näytettyäni matkatoimistolta saamaani lippua hän otti numeron ylös ja pyysi minua astumaan taksiveneeseen. 

Varsinaisessa veneessä odoteltiin tovi ecuadorilaisen pariskunnan kanssa (perällä vasemmassa laidassa). Sain hyviä vinkkejä San Cristobalille. Esimerkiksi surffaajien suosima Puerto Chino on hyvä paikka myös snorklata. Heti rannassa on pieniä mustatäplähaita ja syvemmällä isompia haita. Mieleeni muistui Paulinan mietteet uskaltaako hän surffata Isabelalla. Keskimäärin parin vuoden välein alueella majailevista tiikerihaista joku luulee surffaria hylkeeksi ja iskee. Edellisestä hyökkäyksestä on pari vuotta. Puerto Chinon rannalle voi pyöräillä, mutta helpommalla pääsee, kun ottaa taksin vuoren päälle, laskettelee rantaan ja palaa taas taksilla vuoren päälle ja laskettelee takaisin pää"kaupunkiin". 

Vähän ennen neljää veneen loput matkustajat eli iso päiväretkiryhmä saapui ja päästiin matkaan. Vähän ihmettelin miksi lähdimme rannan myötäisesti kohti Post Office Baytä.

Opas oli pyytänyt kapteenia poikkeamaan paikassa, jossa saaren pingviinit yleensä majailevat. Näimme viisi rantakivillä. Jos oikein muistan opas taisi sanoa, että koko saarella elää vain 14 pingviiniä. Mukava lisä reittimatkalle. Satamassa olin saanut viestin matkatoimiston häsläriltä (Wittmerien wifi oli todella voimakas). Hän kertoi kadottaneensa puhelimensa...

Puerto Ayorassa kävelin ensimmäiseltä yöltä tuttuun Darwin hostelliin ja sain huoneen 20 dollarilla. Pyysin samalla miestä varaamaan minulle paikan huomiseen aamuveneeseen San Cristobalille. Mies soitti ensimmäiseen firmaan, kaikki veneet olivat täynnä, sama toisen ja kolmannen pienemmän firman kanssa. No mennään sitten iltapäivällä. Uusi soittokierros, kaikki täynnä... Mies sanoi, että kannattaa mennä aamukuudelta satamaan, veneissä on usein peruutuksia tai he saattavat ottaa ekstramatkustajia. 

Menin aamulla satamaan, ei mitään mahdollisuutta, kaikki firmat sanoivat olevansa täynnä. Kävelin takaisin hostellille ja pyysin josko mies koittaisi saada minut seuraavan päivän veneeseen. Eka firma taas täynnä, mutta toisessa tärppäsi. Maksoin lipun ja toisen yön hostellissa. Alkaa saaret täyttyä. Tämän totesi myös majatalon mies. So so many people now... 

Kylillä kuljaillessani kysyin huvikseni sisältääkö tuo 8 päivän (1600$) Darwin+Wolf risteily sukellukset. Mies sanoi ei... Se on hinta tavalliselle risteilylle, sukellusristeilyjen hinnat ovat tällä hetkellä 3500$-10000$. Laskeskelin, että reilun tonnin päivässä, ei ole halpaa se. 

Kengän korjauttaminen sen sijaan oli. Itse en suutaria löytänyt, mutta torin hedelmäkauppias laittoi poikansa minulle oppaaksi ja tämä vei minut suutarinaisen luokse (tippasin). Sain sandaalin korjattua kolmella dollarilla (+1$ tippiä). Sandaalit alkoivat olla jo sen verran loppu, että olisin voinut ostaa uudetkin, mutta täältä ei kunnollisia löydy. 

Simpsonit on hyvä sarja ja viikon papupatakuurin jälkeen teki mieli hampurilaista. Tavallinen hamppari kustansi 10 dollaria, mikä tuntui kalliilta. Tupla 12$. Listan 15 dollarin monsteri alkoi tuntua hyvältä diililtä.
Mielummin överit, kuin vajarit. Sämpylä vähän kuiva, mutta muuten erittäin oivallinen burgeri. 
Rauhallista rinnakkaiseloa.
Kaupasta löytyi myös Galapagoksen viinaa. Oli perjantai, joten otin testiin. Jonossa takanani ollut paikallinen mies kehui valintaani ja totesi, että tuo on oikeasti tällä saarella tehtyä. Hyvin pontikkamainen, lievän sokeriruokoinen maku.
Aamulla satamassa. Merileijonat ei juurikaan välittäneet ihmismassoista. Matkatavaroiden läpivalaisussa vaaditaan maskia, jonka jälkeen suuri osa riisuu sen tai siirtää leukavaipaksi.
Isot on myllyt. Tuo ei ollut minun veneeni, mutta jätettiin sinne pari asiakasta tästä taksista. Minun veneeseen oli jo kivunnut yksi lasti, joten jouduin sisälle. Ihan ok näkymät sieltäkin oli. Ohitettiin Santa Fe aika läheltä. Lintuja näytti olevan melko paljon. Veneessä vastapäätä minua oli saksalainen pariskunta ja heidän noin parikymppinen tyttönsä. Isämiehen mielestä paikallinen nuori mies oli liian lähellä hänen tytärtään ja näytti, että siirrytkö vähän. Tyttö vähän nolona selitti, että ei tässä mitään ja hän kyllä mahtuu oikein hyvin istumaan. Jutullehan tästä avauksesta nuoret alkoivat ja paikallinen kitaristin alku sai saksalaisnaisen numeronkin. 
Cristobal on kuuluisa suuresta merileijonapopulaatiosta.
Hieman oudosti meidät tuotiin ensin laiturille ja vasta sitten merirosvotaksi kävi hakemassa laukut. Kieltämättä olin Puerto Ayorassa katsellut laukkupinoja taksien keulassa ja miettinyt, että montakohan on tippunut mereen.
Puerto Baquerizo Moreno. Galapagossaarten pääkaupunki, asukasluku vuonna 2015 6500 ihmistä. Olin katsonut pari hostellinimistä edullista majapaikkaa valmiiksi, mutta ne olivat täynnä.
Sitten näin tämän hotellin. Paikka ei löydy tällä hetkellä varauskoneista ja se vaikuttikin melko tyhjältä.

Sain tämän huoneen 20 dollarilla. Oma parveke oli kiva lisä, varsinkin koska... Jo ensimmäisenä päivänä oli vähän heikko olo, mutta ajattelin sen johtuvan siitä, että olin nukkunut huonosti. Seuraavana päivänä nokka alkoi vähän vuotaa, päätä särki ja nousi pieni lämpö. Ärsyttävää päänsärkyä ja heikotusta jatkui muutaman päivän, hyvin lievä nokan vuotaminen muuttui pieneksi kurkkukivuksi. Täsmälleen samat oireet, kuin alkureissusta Sosualla. Uteliaisuuttani kävin kysymässä apteekista covidtestiä, mutta täällä tehdään ainoastaan labratestejä. Ilmeisesti lähinnä niille jotka sitä matkustuksen takia tarvitsevat. Niin paljoa ei kiinnostanut, että olisin labraan lähtenyt. 


Hoitosuunnitelma oli joka tapauksessa se, että mähöttäisin lähinnä huoneessa ja partsilla kunnes oireet katoaisivat + yksi päivä. Vastapäätä hotellia oli kauppa ja take away kanapaikka. Aamiaisella ja lounaalla kävin väljässä semituristiravintolassa, jossa oli iso terassi ja vähän asiakkaita.  Maski päässä ulkona kävely tuntui taas hassulta, mutta nyt se oli mielestäni järkevää.


lauantai 2. huhtikuuta 2022

Post Office Bay

Oleskeluni alussa kyselin Erikalta pyörää, jolla pääsisin Post Office Baylle, mutta hän kertoi, että polkua pääsee kulkemaan vain jalan ja kysyi, että onhan minulla kunnolliset kengät? Ei sinne sandaaleilla voi kävellä, ei ainakaan rikkinäisillä. Kerroin, että sandaaleilla pääsee melkein minne vain. Ihmisillä on ympäri maapalloa todella paljon ennakkoluuloja sandaaleja kohtaan.
Jaksoin lopulta herätä vasta viimeisenä aamuna kuudeksi tienlaitaan, vaikka olin saarella kokonaisen viikon. Taivas näytti huonolta, mutten halunnut perääntyä. Automatkalla ripotteli vähän vettä. 
Tänne polun alkuun olisi voinut kävelläkin 4,5 kilometriä, mutta päätin vähän helpottaa reissua autokyydillä. Edestakainen matka rannalle olisi kuitenkin yhteensä 15 kilometriä ja todennäköisesti kävelisin myös koko matkan takaisin kylään.

Polku oli yllättän vaihteleva. Onkohan joku purnannut käskyistä, kun on joutunut laittelemaan kiviä näien polkujen pieliin?
Kylän edustalla oli rannikkovartioston laiva ankkurissa ja sotalaivastoa näkyy muutenkin paljon näillä saarilla.
Lähellä rantaa näin Evolutionin
ja Treasure of Galapagos ensimmäisen.

Risteilyporukka oli postilaatikon ympärillä, joten päätin tutustua siihen hieman myöhemmin. 
Ranta oli tyhjä
Istuskelin hetken kivillä ja katselin lintuja ja merileijonia
Taitaa olla laavalokki
Rantaa eteenpäin näytti jatkuvan polku, joten lähdin seuraamaan sitä. Isot laavakasat muistuttivat lantakasoja.
Mökin rauniot.
Majakka
Reilun kilometrin jälkeen saavuin näköalapaikalle
Täällä olisi voinut snorklailla, mutta olin päättänyt jättää välineet suosiolla pois. Veneeni Purto Ayoraan lähtisi jo kolmelta.
Kolmas risteilyalus Anahi näkyi Devils Crown saaren edustalla. Tuo paikka on saaren kuuluisin sukellus ja snorklauspaikka, mutta ilman venettä se on vähän turhan kaukana, alueella on virtauksia.
Risteilyporukka oli aloittanut futispelin Post Office Bayllä.
Jotain porukkaa oli jo lähdössäkin. 
Minä menin katsomaan kuuluisaa postilaatikkoa. 1700-luvun lopulla koti-ikävää potevat valaanpyytäjät jättivät tälle rannalle tyhjän viskitynnyrin postilaatikoksi. Homma toimi jätä tai ota periaatteella. Jos tynnyristä löytyi kirje, joka oli osoitettu samaan suuntaan mihin merimies oli menossa, hän poimi sen kyytiin ja toimitti perille.
Kortteja oli risteilyvieraiden ansiosta loota täynnä ja ne kaikki näyttivät olevan tältä vuodelta. Raumalle ja Lahteen löysin nopealla selauksella pari korttia, mutten ole niille suunnille menossa, joten jätin kortit postilaatikkoon ja lisäsin sinne itseltäni yhden.
Postilaatikon takaa lähti vielä yksi polku, jonka päästä löysin laavaluolan suuaukon.
Portaita vartioi punaposkilisko
Lamppua ei ollut mukana, joten sisään en lähtenyt ryömimään. Kuva on otettu superzoomin salamalla. Noin hyvin sisälle ei oikeasti nähnyt.
Portaat olivat jämäkät
Tämä lintu ei ole tainnut aikaisemmin esiintyä täällä.

Aurinko paahtoi paluumatkalla ja vettä olisi saanut olla enemmänkin, kuin 3,5 litraa mukana.
Tielle päästyäni olin erittäin tyytyväinen, kun paikallinen mies pysähtyi ja tarjosi kyydin takaisin kylään. Aikaa oli mukavasti vielä pienelle meressä rentoutumiselle. Jaloissa tuntui, että olin kävellyt ja itseasiassa merivesi alkoi sen verran kirvellä sisäreisiä, että kovin kauaa en kelluskellut. Todella hyvää arkiliikuntaa tarjonnut retki.

torstai 31. maaliskuuta 2022

Vedenalainen Floreana

Snorklailin tietenkin paljon. Mustalla rannalla ja siitä etelään olevalla niemellä. Kertaalleen uin koko matkan edestakaisin.

Tuolla reissulla katselin tovin oikealle ja kun käänsin katseeni vasemmalle säikähdin vireeni tullutta isoa kotkarauskua. Säpsähdin sen verran, että rauskukin pelästyi minua ja syöksähti kauemmaksi. 
Näkyvyys oli erinomainen, mutta toisena päivänä harmikseni ilmestyi näitä. Olivat myrkyllisen värisiä ja niitä oli niin paljon, ettei väleistä mahtunut uimaan. Palasinkin rantaan ja Siina selvitti, että nämä ovat ilmeisesti forskalia edwarseja, joiden ei pitäisi olla ihmiselle vaarallisia.
Seuraavana päivänä pintaomistuisuuksia ei enää riittänyt parviksi asti, vaan juuri sopivasti.
Tämä oli jännä otus. Läpinäkyvän ulkopussin sisällä oli ilmeisesti sisäelimet.


Erilaisia pieniä ja isoja kaloja näkyi paljon.
Tämän ison parven keskelle oli hauska sukeltaa. Kalat väistyivät, mutta jäivät tiiviiksi muuriksi ympärilleni. 

Kilpikonnia näkyi usein
Muutamia tällaisia näkyi ympäri lahtea. Verkonrepijöitä? Piti kysyä joltain, mutta unohdin.
Liike paljasti, muuten olisi tämä littana leopard flounder jäänyt huomaamatta

PS. Kuten varmasti huomaatte, olen muokannut blogin teemaa, joka on varsinkin mobiilin puolella hyvin erinäköinen. Mitä tykkäätte?