tiistai 31. tammikuuta 2017

Uda Walawe National Park

Eläimet kiinnostavat, joten päätettiin lähteä safarille Uda Walawen kansallispuistoon. Ana ja nettilähteet kertoivat, että täällä on enemmän eläimiä, kuin turisteja, eikä jeeppirallia esiinny.

Buddhabussi.

Matka Mirissasta vaati neljä tuntia istumista ja kaksi bussin vaihtoa. Ensin Mataraan, sieltä Embilipitiyaan ja lopuksi Uda Walaween. Oltiin varattu majapaikka, mutta bussissa tarkistin mailin ja hoksasin, että majapaikka oli perunut varauksen. Uda Walawessa satoi, joten luovuttiin b-suunnitelmasta etsiä majapaikka kävellen ja lähdettiin häslärin mukaan.


Perillä odotti hyvä mökki omalla kylpyhuoneella. Oltiin hieman tingattu häslärin kanssa, joten hintaa yölle tuli 1500r/10€.


Sateen tauottua istahdin läheiselle joenpenkereelle harrastamaan lintubongausta.



Riikinkukko korkealla puussa.

Metrin mittainen vesilisko.



Tukaaneja.

Sammakko lavuaarissa. Kuvan ottamisen jälkeen pelasti sen ja ohjasin ystävällisesti ulos. Illallisbuffetin (600r/4€/hlö) jälkeen maksettiin seuraavan päivän 4 tunnin safari. Hintaa tuli kaikkineen henkeä kohti 4850r/33€. Jakaisimme safariauton ranskalaispariskunnan kanssa.

Safari alkoi 5.40 majapaikalta.

Jo matkalla nähtiin ensimmäinen norsu norsuaidan vieressä.

Puisto avautui kuudelta ja lipunmyynnissä oli ruuhkaa. Tässä vaiheessa näytti pahalta. Ainakin 30 safariautoa odotti sisäänpääsyä. Autot kuitenkin levisivät rauhallisesti ympäri puistoa.

Humalassa koiran syöttäminen leopardille kielletty, varsinkin jos heittää remmin metsään ja sytyttää laulaen savukkeen.



Linnunpesiä



Riikinkukkoja oli paljon joka puolella.

Norsut ovat tämän puiston ykkösjuttu ja niitä nähtiin parikymmentä.


Mehiläisensyöjälintuja

Mangustista sain kuvan, sakaali oli liian nopea.

Pikkulisko

Ison liskon poikanen kurkistamassa kotikolosta.

Kotka pesässä

Toisessa meidän paikan autossa safaroi kaksi perhettä. Lapset olivat innoissaan.

Krokotiilinpoikanen

ja apinanpoikanen


Kuningaskalastaja


Riikinkukkouros pitämässä näytöstä.


Reissu oli oikein antoisa. Kuski ajoi hyvin rauhallisesti ja sammutti auton aina, kun pysähdyttiin. Hän toimi myös oppaana, sillä virallisia oppaita ei riitä kaikkiin autoihin näin korkean sesongin aikana. Leopardeja ei nähty, vaikka niitäkin täällä on. Kuskimme oli nähnyt yhteensä 30 leopardia parin vuoden aikana.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Mirissa

Oltiin suunniteltu käyvämme Wilpattun kansallispuistossa ja Polonnaruwassa, mutta viimeisenä päivänä satoi paljon, eikä sääennuste luvannut parempaa, joten lähdettiin etelään etsimään aurinkoa.

Palawista Colomboon matka taittui hindubussissa (237r/1,5€/hlö). Yleisiä busseja, mutta koristeltu ilmeisesti sen mukaan mihin jumalaan kuski luottaa kaahatessaan pitkin kapeita teitä. Matkalla näytettiin Bollywood elokuvia ja musiikkivideoita. Elokuvien välitanssikohtaukset jäivät mieleen, taitavia tanssioita ovat. Tiedä sitten kuinka hyvin tanssit elokuvaan sopivat.

Colombosta Weligamaan päätettiin jatkaa junalla, joten Colombossa oli pari tuntia aikaa pyöriä kaupungilla. Rinkat saatiin rautatieaseman säilöön 200 rupialla (1,3€).

Torilla. Täältä ostin uuden lompakon. Valitsin kojun kalleimman (10€) ja siitä hajosi setelitaskun vetoketju kahdessa tunnissa.

Polkkakarkkitalo? Ei... Moskeija

7up sopii myös hedelmätöntä ruokavaliota noudattaville.

Saarnaaja tai mielelenosoitus rautatieaseman edessä.

Rautatieasemalla

Juna oli täyteen ammuttu, eikä ollut puhettakaan, että mahtuisimme istumaan. Seisoskellessa mietin, että ehkä olisi pitänyt ottaa juna tai tuktuk kyyti junan lähtöpisteeseen. Puolessa matkassa hoksasin istua rinkan päälle, mikä teki matkanteosta heti paljon leppoisampaa. Matkasnäkiksi maisteltiin uppopaistettuja papupalloja. Niitä on tullut myöhemminkin syötyä ja aina, kun kaupustelija huutaa wadia, tarkistetaan kuinka pyöreitä pallot ovat. Mitä pyöreämpi, sitä herkullisempi.

Loppumatkasta mahduttiin jo istumaankin ja Weligamasta ajeltiin tuktukilla Mirissaan (300r/2€), josta oltiin varattu huone Marina resortista, joka oli homestay. Näytti, että lähes kaikki vähän isommat talot oli muutettu majapaikoiksi.

Tuohon yksittäiseen sänkyyn koskeminen oli kiellettyä (oltiin varattu parisängyllinen huone). Muutenkin paikan emäntä oli melko tiukka. Vaikutti, että olimme enemmän vierailulle saapuneita lapsia, kuin hotellin asiakkaita. Viimeisenä aamuna rouva huusi kahdeksalta yksinäisen reissumiehen lähtemään, sillä huone piti saada tyhjäksi, ennen hänen kaupunkiin lähtöä. Me oltiin ilmoitettu edellisenä iltana, että kasi ei sovi, vaan lähdemme vasta yhdeksältä. Rouva oli menossa oikeuteen, koska joku oli juonut huoneessa olutta ja hänellä ei ole anniskeluoikeuksia.

Mirissan ranta oli kaunis. Paikka oli kuitenkin aika tyypillinen pakettilomakohde. Muistutti enemmän siirtokuntaa kuin Sri Lankaa. Turisteja ja paikallisia oli aikalailla saman verran. Loistava paikka viikon lomalle, varsinkin lasten kanssa. Meille tämä oli kahden yön välietappi.


Rantataidetta.

Rannan itäreunalla on kukkula, jonne kiipeäminen tavallaan kielletään kyltissä. Varmaankin ettei tule sanomista, jos joku tippuu tuolta kapealta kaistaleelta alas. Kukkula on kuitenkin erittäin suosittu näköalapaikka, joten mekin kiivettiin sille.

Mirissan ranta. Säät eivät suosineet täällä etelässäkään, sateista oli.

Kuva toiseen suuntaan. Tuolla käytiin snorklaamassa.

Nähtiin muutama kilpikonna

Paljon merimakkaroita

Ja jonkin verran värikkäitä kaloja. Korallit olivat melko pitkälti kuolleet. Ei tätä voi verrata parhaimpiin paikkoihin, joita olemme nähneet, mutta kiva täälläkin oli snorklailla.

Jatkettuamme itään

Näimme hieman erilaisia kalastusveneitä. Tulee Filippiinit mieleen.

Luonnontaidetta

Melkoisen täys rahtilaiva. Yritin bongailla rannasta hyvän zoomini avulla valaita, mutten onnistunut.


Valasretkeä olin jo menossa varaamaan, sillä isojen valaiden näkeminen on unelmien joukossa. Käännyin kuitenkin viime hetkellä takaisin. Vaikka täällä varaisi matkan hyvämaineiselta firmalta, ei se silti tunnu hyvältä olla kymmenen veneen joukossa, jotka jahtaavat muutamaa paikalle sattunutta valasta taistellen siitä kuka pääsee lähimmäksi. Homma toimii, kuin Yalan kansallispuistossa, jossa jeeppikolonnat jahtaavat leopardeja sillä tuloksella, että viime vuonna 7 leopardia jäi auton alle. Täällä valaat ovat häiriintyneet niin pahasti, että ne ovat joidenkin tutkimuksien mukaan alkaneet muuttaa vaellusreittejään. Sri Lankan luonto on upea, mutta nopeasti kasvavan massaturismin vaikutuksia pitäisi säädellä paremmin.

Rantaravintolan kalatarjonta. Kysyntä ei ollut kovin suurta, joten mahapöpöjen pelossa mentiin päätien toiselle puolelle syömään.


Paistettua riisiä kanalla ja banaanipannukakkuja suklaalla. Aivan, kuin olisi taas K-Aasiassa.