Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (74) Filippiinit (58) Suomi (44) Snorklaus (42) Kiina (39) Malesia (38) Tansania (36) Egypti (33) Sukellus (32) Intia (31) Ecuador (29) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Laos (20) Galapagos (19) Maluku (19) Sri Lanka (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Sumatra (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (12) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Oman (9) Kolumbia (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

tiistai 26. tammikuuta 2021

Arusha

 Reissussa suunnitelmat muuttuvat usein. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun muutin niitä halvan lennon takia. Alunperin oli tarkoitus mennä maitse ja meritse  Kilimanjaron juurelle yhdellä tai useammalla pysähdyksellä. Löydettyäni kuitenkin lennon Arushaan suoraan Sansibarilta 41 eurolla, päätin jatkaa suoraan safarikaupunkiin. Käydään sitten paluumatkalla katsomassa sitä Kilimanjaroa. 


Sami oli kertonut, että lentokenttä on pieni ja sitä se todellakin oli, varsinkin tämä kotimaanterminaali. Läpivalaisulaite oli rikki, joten turvatarkastaja avasi rinkan ja tutki vähän päälimmäisiä tavaroita.

Maskia edellytettiin ja sellainen löytyikin rinkasta. Ensimmäistä kertaa noin pieneen koneeseen.

Matkustajille oli paikkoja 12.

Tai oikeastaan 13, kun yksi venäläisistä istui apukuskin paikalla.

Sansibar jää taakse. 

Matka oli todella leppoinen hieman pilvien yläpuolella, tässä ollaan jo laskeuduttu hieman. Kapteeni näytti matkalla suunnan, jossa näkyi Kilimanjaron huippu pilvien yläpuolella. Aamulla ei yleensä ole pilviä ja maisema on upea, hän kertoi. Lento muistutti enemmän minibussimatkaa, kuin lentokonematkaa. Näki joka suuntaan. Seuraavalla kerralla pitää yrittää etupenkille.

Arushan lentokentällä huomasin korvieni menneen niin lukkoon, etten saanut niitä avattua. Kuulin todella huonosti ja taksikuskien kanssa olikin ärsyttävä säätää kyytiä. Varsinkin kun pyynti lähti 30 eurosta. Matkaa oli 7,5 kilsaa, joten tarjosin 2 euroa. Täysin mahdotonta oli vastaus. Päätin kävellä tielle. Saattajaksi lähti yksi kuskeista, jolle sanoin, että voin maksaa kymppitonnin eli 4 euroa. Tähän hän suostui hetken käveltyämme.


Olin päättänyt yöpyä keskustassa, joten pyysin kuskia ajamaan Nutron Palaceen. Katsottuani huoneet läpi, otin deluxen, joka tarkoitti parvekkeellista huonetta. Hintaa oli 20€ ja aamiainen sisältyi hintaan. Halvin huone olisi maksanut 4 euroa vähemmän, mutta päätin, että parveke on sen arvoinen. Ovessa on myös hyttysverkko erikseen, joten oven saattoi jättää hieman auki, jolloin oli mukavan viileä nukkua. Olen nukkunut vähän huonosti, mikä saattoi johtua  Sansibarin kuumuudesta. Arusha on 1400 metrin korkeudessa, joten täällä on yöllä vain vähän alle kaksikymmentä astetta.


Pari kuvaa parvekkeelta, markkina-alue ja bussiasema ovat aivan vieressä. Yleensä kaduilla oli enemmän vilinää. 

Mangoja ja omenamangoja, tuo satsi maksoi vajaat pari euroa. Parvekkeella on hyvä kuoria ja syödä hedelmiä. Ilman parveketta ja alakerroksissa en niitä välttämättä uskaltaisi ostaa. Yhden torakan olen täälläkin nähnyt, mutta viskattuani sen alas parvekkeelta en ole enää toista nähnyt. Omenamangot olivat jännän makuisia, koostumus oli mangon, mutta mausta löytyi myös omenaa.

Tätä kuvaa ottaessani kuulin takaani huudon: Mene kotimaahasi ottamaan kuvia! Huutaja oli tuttu flycatcher, johon olin törmännyt edellisenä päivänä. Flycatchereiksi sanotaan lähes joka kadunkulmasta löytyviä häsläreitä. Tämä oli yksi ensimmäisistä, jonka tapasin. Safariahan hän olisi kovasti yrittänyt myydä ja käsittääkseni törkyhintaan ja isolla komissiolla. Näistä olen kuullut varoituksia. No vastasinkin ei ja pääsin parin korttelin jälkeen hänestä eroon, mutta sitten hän oli kohta taas vierelläni höpisemässä, ei ei ei ja ei taas, koitin olla ystävällinen. Kun hän taas häipyi ja parin korttelin jälkeen ilmestyi, sanoin, että voisiko hän olla seuraamatta minua? Hän ilmoitti tämän olevan hänen maansa ja hän tekee mitä haluaa. Minä taas olen itsekäs paskiainen joka loukkaa ystävällisiä tansanialaisia. Okei, no tämän jälkeen hän häipyi sadatellen. Tuon edellä mainitun huudon lisäksi olen nähnyt hänet kertaalleen keskisormi pystyssä. 

Hänen jälkeensä en ole jutellut häsläreille muutamaa sanaa enempää, olen myös opetellut hapana asanten, joka tarkoittaa ei kiitos. Tämä on auttanut ja Arusha on alkanut tuntua päivä päivältä miellyttävämmältä. Voihan se toki olla, että pahimmat flycatcherit ovat jo oppineet tunnistamaan ja jättäneet rauhaan. Sinänsä toiminta on ymmärrettävää. Varsinkin normaalioloissa tänne virtaa turisteja tuhansien dollareiden safareille ja monet tansanialaiset tulevat toimeen muutamalla dollarilla päivässä. Jokainen turisti on siis mieletön mahdollisuus, välittäjäksi pääseminen tai varsinkin hölmön höynäyttäminen on lottovoitto. 

Olin tutkinut safarien arvosteluja netissä ja päätynyt aluksi kahteen vaihtoehtoon. Tourist innin safariin tai Meru Slopesin safariin. Jälkimmäinen oli lähempänä, joten kävelin ensin sinne. En kuitenkaan löytänyt toimistoa, joten soitin ja mies tuli hakemaan minut kadun kulmasta. Kävelimme Tourist Inniin, sama firma siis. 

Kerroin olevani kiinnostunut jaetusta telttasafarista. Mies kertoi, että 3 päivän safari voisi järjestyä jo parin päivän päähän tiistaiksi toisen firman kanssa. Nyt on sen verran vähän turisteja, että he tekevät yhteistyötä. Kerroin olevani kiinnostunut hieman pidemmästä reissusta, sillä Serengetiin on matkaa ja mielellään heidän kanssaan. Torstaina olisi heillä lähtö. Viiden päivän telttasafari, johon on jo viisi asiakasta. Täydellistä.


Tällaiseen autoon otetaan maksimissaan kuusi turistia, jotta kaikille on ikkunapaikka. Kuva on kadulta räpsäisty, mutta Meru Slopesin auto on saman tyyppinen. Katon saa auki. Reitti olisi seuraava: Ensin Manyara tai Tarangire, sitten Serengetissä kaksi yötä ja lopuksi Ngorongoro. Hintaa tällä viiden päivän ja neljän yön retkellä olisi 900 dollaria. Koitin tingata vähän ja kerroin netissä olevan halvemmalla 6 päivän safari. Hän sanoi, että joo mutta se on oikeasti neljän päivän. Nuo firmat vähän huijaavat ja laskevat safariöiksi kaksi yötä Arushassa. Totta. Pääsimme lopulta 700 euron diiliin, joka sisältäisi myös huoneen ennen safaria ja safarin jälkeen. Luottokortilla maksaminen toi vielä 30 euroa lisäkuluja. Puolet piti maksaa heti. En lähtenyt tekemään enempää vertailua, sillä tämän firman arvostelut olivat hyviä ja hinta ei tuosta voi merkittävästi laskea. Pelkkiin sisäänpääsymaksuihin menee yli kolmasosa hinnasta. 

Jokapuolella Arushaa on käytettyjä vaatteita ja kenkiä myynnissä. Lienevät niitä mitä kerätään avustuksina länsimaista. Hyvä, että vaatteet käytetään loppuun ja ihmiset saavat apua, mutta avustukset myös pitävät Afrikan oman vaateteollisuuden erittäin pienenä. Asiat ovat usein monimutkaisia. 

Luen norsuja tiellä! Vuosi Tansaniassa kirjaa Olli Marttilalta. Kirja on julkaistu 2002. Mies käsittääkseni asuu edelleen täällä ja toimii safaribisneksessä. Kirja kertoo hänen ensimmäisestä vuodestaan Tansaniassa ja heti kirjan alussa hän tulee puukon kanssa ryöstetyksi joen varressa Arushassa keskellä päivää. Täällä ei kovin montaa ojaa kulje, joten lienee tuo. Kieltämättä houkuttelevan vehreä virkistyspolku. Hänen ystävänsä haukkui miehen hulluksi, joen varressahan metsästetään ihmisiä. 

Tykkään käydä isoissa kaupoissa ulkomailla, niistä voi usein löytyä jänniä juttuja. Tuolta ei, mutta Pizza Hutin takana oli valkoisten ravintola-alue. Pienen alueen ympärikävelyllä näin enemmän valkoisia, kuin koko aikana keskustassa.

Lopetetaan hyvään maksa-ateriaan. Puoltoista euroa kustansi juoman kera ja oli hyvää.


Ei kommentteja: