Täällä on aika kuuma, joten snorklaamaan teki mieli. Ranta löytyy toki kivikaupungistakin, mutta siellä ei taida olla mitään mielenkiintoista pinnan alla.
Changulle siis. Britit rakensivat saarelle 1800-luvulla vankilan, mutteivat koskaan avanneet sitä. Tästä huolimatta saarta kutsutaan edelleen vankilasaareksi. Sen sijaan saarta on käytetty esimerkiksi keltakuumekaranteenipaikkana ja nykyään saarella on hotelli, jonka vieraille suurin osa saaresta on varattu.
Pakattuani reppuun snorklausvälineet ja kameran kävelin Big tree rannalle, josta tiesin kyytien lähtevän. Paras tarjous privaattireissusta oli 50ks (20€). Kerroin, että olisin kiinnostunut jakamaan kyydin ja kustannukset. Ensin tämä oli mahdotonta mutta sitten pyydettiin odottamaan. Kohta mies toi paikalle venäläismiehen, joka ei puhunut sanaakaan englantia ja kertoi, että tämä haluaa jakaa kyydin, hinta on 40ks per naama. Kun puhutaan pelkästä kyydistä 50ks jaettuna kahdella on mielestäni 25ks. Aloin selittää tätä miehelle. Tässä vaiheessa keskustelusta mitään ymmärtämätön venäläinen häipyi. Jäin vielä odottamaan hetkeksi. Kohta paikalle pyyhälsi joku täysin outo tyyppi ja sanoi, että kyydin jakajat ovat jo veneessä, sinne äkkiä. Olin vähän yllättynyt, mutta kun sain väännettyä hinnaksi 30ks ja sovittua kahdesta tunnista saarella kävelin veneeseen, jossa odotti 6 venäläistä.
Veneessä jo matkalla saarelle minulle sanottiin, että saarella ollaan maksimissaan tunti. Asia kunnossa, rantamies siis valehteli? Kyllä vastasi venemies. Hitto näitä häsläreitä, mutta pääsenpähän snorklaamaan. Rannassa kysyin venemieheltä, missä on hyvä snorklata. Hän vastasi, että nyt ei ole oikea aika snorklata, pitää tulla iltapäivällä uudestaan snorklausreissulle. Näytti kuitenkin suunnan rannan pohjoispuolelle.
Saaren vetonaula ovat nämä jättiläiskilpikonnat, jotka Seychelles lahjoitti vuonna 1919. Kilpikonnia olisi päässyt ruokkimaan neljällä eurolla mutta skippasin tämän.
"Vankila"
Nyt oli pakolliset maanpäälliset nähty, joten kävelin takaisin rannalle ja hyppäsin veteen. Tai no ei sitä hyppäämiseksi voinut sanoa. Vesi oli matalalla, joten laskeuduin sääriveteen ja lähdin varovasti uimaan syvemmälle.
Aluksi näkyi vain merisiilejä ja meritähtiä.
Päästyäni riutan reunalle, olin tyytyväinen. Kauniita hyväkuntoisia koralleja ja hieman kaloja. Isoja vonkaleita en odottanutkaan. Täällä ei ole lainkaan suojelualueita ja kalastus on runsasta.
Hummeri
Nemokaloja
Ranta mereltäpäin kuvattuna.
Olin ollut saarella noin tunnin palattuani vedestä, joten menin kallioiden varjoon ottamaan rennosti ja odottamaan muita. Kun reilu kaksi tuntia oli kulunut venemies tuli luokseni ja käski olla paikallaan, hän etsii muut ja lähdemme pois. Löydettyään ryhmän, hän vei koko porukan veden rajaan puolenpäivän polttavan auringon alle ja seisoimme tovin siinä. Sitten hän lähti huitomaan veneen kapteenille, että tuo se vene nyt tänne. Hyvä reissu, mutta tähän venemieheen en ollut tyytyväinen.
Paluu pääsaarelle.
Olin kuiva, joten kävin lounastamassa matkalla suihkuun. Vilkaisin listaa, mutta näytin sitten paikallisen miehen annosta ja sanoin haluavani samanlaisen. Banaania kalakastikkeella siis (2€). Banaanit muistuttivat enemmän suomalaisia perunoita, kuin Suomesta löytyviä banaaneja. Oikein hyvä sapuska. Oikein hyvä virkistäytyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti