Paluu Suomeen

Pitkä paluumatka alkoi aamun ensimmäisellä lautalla mantereelle. Terminaalissa oli aikaa, joten käytiin syömässä intialaista ja

Pistettiin pennit jonoon. Ylimääräiseen limppariin taisivat riittää ruoan lisäksi.

Taksin lentokentälle sai kojusta, jota ei voinut olla huomaamatta, hinta oli kaikille sama 25$. Kuski höpötteli paljon matkalla ja esitteli kaupunkiaan, tippi jätettiin kuitenkin antamatta, sillä hinta oli mielestämme jo tarpeeksi kova ilmankin. Kuski oli tästä hieman hämillään ja jälkeen päin mietitytti, että ehkä se olisi kuulunut asiaan.

Koneemme Amerikan Yhdysvaltoihin. Minnalle ilmoitettiin check inissä, että hän joutuu erityisturvatarkastukseen. Mitä tämä tarkoitti ei tiedetty vasta, kuin boardingin aikaan, kun Minna ja kaksi muuta naista pyydettiin tarkempaan tutkimukseen, jossa käytiin läpi kassin sisältö ja tehtiin pintapuolinen ruumiintarkastus, ei sen kummempaa.

Atlantassa mentiin ensin ulkomaalaisten ESTA-jonoon, mutta parin mutkan kautta päädyttiinkin (pidempään) jenkkijonoon, sillä olimme jo käyneet Atlantassa ESTA:mme kanssa.

Jonotettuamme pääsimme automaateille, joissa piti antaa tietonsa ja kuvansa, minusta jäi arkistoihin näin komea otos.

Atlanta-Amsterdam oli paluumatkamme pisin lento, mutta leffoja oli riittävästi ja punaviinitarjoilu toimi. Kyseinen viini oli erittäin hyvää, suosittelen.

Amsterdamissa oli aikaa monta tuntia, joten ajeltiin metrolla keskustaan syömään Falafeliä ja kebabbia. Saa nähdä milloin seuraavan kerran saan aitoa kebabbia. Oulusta ei käsittääkseni saa tällä hetkellä, kuin jauhelihaversiota, jota ei kebabiksi saisi mielestäni kutsua.

Lakuja! Paljon lakuja!

Jälkiruoksi vielä aito haring. Hetki piti etsiä tiskiä mistä näitä sai vielä myöhään iltapäivällä.

Amterdamista oli lyhyt iltalento köpikseen, jossa vietettiin yö. Minna oli fiksusti ostanut torkkupeitteen Amsterdamista, joten hän sai nukuttua makoiset unet. Minun unenlahjani ovat heikommat ja oli kylmä, joten tuli valvottua lähes koko yö.

Aamulla tutkailin aamiaismahdollisuuksia, mutta kallista oli. Kuvassa halvin aamiainen.

Päätettiin odottaa lentokone-evästä ja Helsingin Alepaa. Lentokonemätöt tuunailin tällä oivallisella chilisoosilla, jonka hankin Belizestä.

Helsingissä meitä oli vastassa Suomen cheerleading maajoukkue. Komeita torneja rakentelivat matkustajien iloksi, olivat varmaan itsekkin matkalla joihinkin kisoihin. Helsinki-Vantaan turvatarkastaja löysi jotain epäilyttävää repustani. Liian pitkän ruuvimeisselin, joka oli kulkenut kenenkään kyselemättä Amerikan ja Euroopan läpi, muttei läpäissyt Suomen seulaa. Onneksi ei enää tarvinnut läppäriä aukoa.

Oulu ja Liminganlahti, jossa pitää ehdottomasti tänä kesänä käydä. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ole paikassa vielä koskaan vieraillut. Taitaa olla liian lähellä...

Oulun lentokentällä oli vastassa tuttuja naamoja ja aitoa känkkyä.

Tähän päätty tämä reissukertomus, kiitokset kuluneesta kaudesta.

Caye Caulker

Reissun viimeiset päivitykset muutaman kuukauden viiveellä...

Ensimmäisenä päivänä vähän kartoitettiin retkimahdollisuuksia. Sukeltaminen oli kamalan kallista. Lähisukellukset kustansivat 125US$/2 tankkia ja Blue Holen reissusta olisi saanut maksaa 300 US$. Snorklausreissut olivat myöskin kalliita (4-5 tuntia 120B$/hlö), joten nekin päätettiin jättää väliin, olimmehan snorklailleet juuri aivan upeassa paikassa. Lisäksi retket eivät oikein toimineet luonnon ehdoilla. Retkellä pysähdytään mm. shark/stringraypointilla, jossa syötetään kesyjä haita ja rauskuja, toinen viidestä pysähdyksestä olisi ollut kesyjen tarpoonien syöttämistä.

Tässä oli saaren paras uimaranta, saaren pohjoispäässä.

Tässä viereinen Lizard bar Splitillä. Uitiin tuonne toiselle puolelle etsimään merihevosia. Virta oli keskipäivällä kova, joten pienten otusten etsiminen oli haastavaa, lisäksi krokotiilimahdollisuus sai meidät palaamaan pian takaisin. Suoraan ei pystynyt uimaan, vaan piti taistella virtaa vastaa, ettei mennyt laiturista ohi. Minnan pahin virtauskokemus, enää ei mene liplattavaan veteen.

Splitillä kannattikin keskittyä näihin erittäin herkullisiin kookosmojitoihin (15B$) tai edullisempiin rommikoliin (5B$).

Tuukka was here.

Päivällä väkeä oli paljon liikkeellä, mutta illalla oli melko hiljaista.

Tässä ensimmäinen päivällinen yhden hotellin ravintolassa. Hyvää oli, mutta seuraavana päivänä sai ravata pitkästä aikaa vessassa. Vanha totuus pätee siis täälläkin, turisteille voi syöttää vähän vanhentunuttakin, eivät he täällä kuitenkaan kauaa ole...

Tämä buffet oli loistava, varsinkin grillikylki, jota ei ikävä kyllä tainnut riittää kaikille ja santsikierroksella lähes kaikki muukin oli loppu. Aikakäsite oli tässä paikassa hyvin afrikkalainen. Buffetin piti alkaa kuudelta, mutta se alkoikin vasta kahdeksalta.

Merihevosjahtia jatkoin saaremme länsirannalla. Sykkiviä meduusoja ja tarpooneja kummempaa en kuitenkaan nähnyt. Myöhemmin saatiin vinkki laiturista, jolta voi nähdä merihevosen, jos käy tuuri. Mentiinkin laiturille ja löydettiin

Tämä! Merihevonen piti hännällään kiinni vanhasta köydestä ja ui välillä muutaman sentin (ei ollut mikään vauhtihirmu). Varsinkin Minna oli mielissään. Kuva on kännykkäkameralla laiturilta otettu.

500-korttipelimestaruus Keski-Amerikan osalta saatiin ratkaistua vasta viimeisenä iltapäivänä. Minna oli pitkään johdossa, jopa viidellä pisteellä, mutta viimeisten päivien aikana käänsin tilanteen. El Salvadorissa paikalliset ostelivat halpoja pokaaleja ihan vai koristeiksi, ikävä ettei täältä löytynyt mitään vastaavaa, Cuscosta ostetun mitalin seuraksi.

Caye Caulker oli kiva lomapaikka ja nimenomaan isolla lomabudjetilla täällä viihtyisi vielä paremmin. Me ei raaskittu täysin heittäytyä reissunlopetuslomalle, mutta silti täällä meni noin 50USD/päivä/hlö. Loppureissu on muutenkin mennyt reilusti yli budjetin. Hieman yllättäen Costa Rica taisi olla viimeinen maa, jossa pysyttiin molemmat 25€/pv budjetissa. Vaikka Keski-Amerikka on hinnakkaampi, kuin aiemmat kohteeni, budjetin ylitys selittyy myös kovalla vauhdilla ja turistikohteisiin keskittymisellä.

Caye Caulkerille

Tobacco Cayellä oloaikana tuntui enemmän ja enemmän, että vietetään loppureissu täällä. Tavattiin kuitenkin itävaltalainen pariskunta, jotka kertoivat, että Caye Caulkerilla voisi takuuvarmasti nähdä merihevosia. Merihevoset ovat jo pitkään olleet Minnan unelmissa, joten kahdeksan Tobacco Caye yön jälkeen otettiin vene mantereelle. Suomella oli puolierämatsi Tsekkiä vastaan, joten jäätiin yhdeksi yöksi Dangrigaan, jotta nähdään matsi.

Huone otettiin Central hotellista (50B$), jossa oli wifin lisäksi kaapeli-tv. Telkusta näkyi saapuessamme Kanadan ja V-Venäjän matsi, mutta Suomen pelin aikana tärkeämpää oli näyttää autojen huutokauppaa. Piti siis tyytyä taas striimiin, joka ei ollut juurikaan parempi, kuin saarella, loppu missattiin täysin ja pettymys oli suuri. Oltiin jo valmiiksi kyselty nettiyhteyksistä Caye Caulkerilla ja oltiin kuultu, että saarelta löytyy jopa sporttibaari. Nyt pitää keksiä loppureissulle muuta tekemistä, kuin jääkiekon katsominen...

Syömässä käytiin kiinalaisessa. Taitaa kokilla olla liian kauan viimeisimmästä Kiinanreissusta, jos tämä on kiinalainen sweet and sour fish (15B$). Hyvää toki oli.

Aamulla hypättiin Belize Cityn bussiin (12B$/hlö). Satuttiin express bussiin, jossa piti olla jopa wifi, mutta se ei kuitenkaan toiminut.

Harvinaisen hieno tölli nähtiin matkanvarrella.

Brittiläistä intialaista Belizessä. Satamassa iski pieni kulttuurishokki, ihmiset huusivat ja kauppasivat kaikkea. Tuli olo, että tahtoo pois, mutta näin käy usein, kun on ollut hiljaisemmassa paikassa ja saapuu turistialueelle. Hetken päästä osaa kuitenkin laittaa oikean vaihteen silmään ja nauttia lomasta.

Caye Caulkerille päästiin vajaassa tunnissa (20B$/hlö) vastaavalla veneellä, kuin kuvassa on. Käveltyämme hetken, todettiin, että paikka on turistirysä, mutta miellyttävä sellainen. Kukaan ei revi hihasta baariin/ravintolaan/matkamuistomyymälän.

Kulkuneuvoksi täällä olisi golfkärrytakseja, mutta saari on pieni, joten käveltiin Sandy Lanelle, jota vanhempi kanadalainen nainen suositteli meille Tobacco Caylla.

Paikka oli oikein kiva, joten jäätiin tuonne oranssin talon vasempaan alakulmaan. Rose oli suositellut viereisen talon yläkerrassa olevaa huonetta, mutta se oli kanadalaisen jälkeen remontissa. Huoneessamme on oma vessa ja hintaa vain 35B$, joten hinta/laatusuhde on beliziläisittäin oikein hyvä.

Lisää lomailusta myöhemmin.

Pinnanalainen Tobacco Caye

Saatuamme rinkat huoneeseen lähdettiin heti snorklaamaan. Paikka vaikutti erittäin lupaavalta, vähintäänkin Xcalakin tasoa, mutta koska Tobacco caye on osa valliriuttaa, ei tarvi kuin hypätä veteen ja alkaa katsella ympärille. Paras snorklauspaikka oli kuulemma kanavan eteläisellä puolella, jossa riutta jatkuu. Riutta näkyi Tobaccon etelärannalta, joten päätin uida sinne. Vedestä tyrskyjä ei kuitenkaan isojen aaltojen takia näkynyt, joten uituani tovin päätin kääntyä takaisin, merkittyäni gps-pisteen missä olin. Matkalla takaisin näin pohjassa hain ja kilpikonnan, syvyyttä oli n.30 metriä, joten kuvan ottaminen oli turhaa. Päästyäni rantaan katsoin missä olin ollut ja totesin uineeni liiaksi itään.

Sanottuani nähneeni hain, tutut paikalliset sanoivat, että se saattoi hyvinkin olla bull shark, niitä on kanavassa. Jos sellaisen näkee pitää olla varovainen. Kysyin mitä tämä tarkoittaa ja he kertoivat, että pitää vain olla liikkumatta ja toivoa parasta. Myöhemmin juttelin ruotsalaisen sukellusresortin omistajan kanssa ja hän sanoi, että pohjassa nähty hai on lähes aina nurse shark. Bull sharkit uivat lähempänä pintaa ja etsivät isompia saaliita. Kanavassa on heidän havaintojensa perusteella kaksi bull sharkkia, iso ja pieni. Niiden ei kuitenkaan pitäisi olla vaarallisia, sillä näkyvyys on hyvä ja hait eivät metsästä ihmisiä. Joskus agressiiviset bull sharkit saattavat huonossa näkyvyydessä, esimerkiksi joissa, luulla ihmistä hylkeeksi tai vastaavaksi ja hyökätä.

Yksi nurse shark nähtiin saarenkin lähellä.

Seuraavana päivänä lähdin koittamaan uudestaan kanavan toiselle puolelle. Tällä kertaa otin heti rannasta kompassisuunnan ja riutan vieressä ankkurissa ollut katamaraani auttoi myös oikeaan suuntaan. Osuinkin riutan itäpuolelle vajaan kilomerin uinnin jälkeen. Virta oli yllättävän kova kanavan reunalla, joten uin nopeasti läntiselle puolelle suojaan.

Paikka oli tavallaan pettymys. Koralleja tai kaloja ei ollut enempää, kuin saaren reunoilla. Paikka oli toki hyvä, mutta ei ehkä uintimatkan arvoinen.

Uiskentelin vajaat pari tuntia ympäriinsä ja bongasin taas pari eagle raytä,

muutaman ison string rayn

Ja paljon muitakin kaloja.

Kaveri nukkumassa.

Riutta ja Tobacco Caye taustalla.

Paluumatkalla näin pohjassa lion fishin ja sukelsin katsomaan. Kaunis kala ja tavallaan käy sääliksi, että nämä pyritään hävittämään. Lion fish on ainoa kala, jota saaren läheisyydessä saa metsästää atraimella.

Seuraavana päivänä käytiin saaren pohjoispuolella katsomassa olisiko siellä jotain hienoja paikkoja.

Alueella oli paljon piikkipalloja, mutta ei yhtä hienoa, kuin eteläpuolella. Iso mustekala, joka piileskeli korallin alla teki tästäkin retkestä hyvän (ei kuvassa).

Tavallista enemmän esillä ollut hummeri.

Kotilo.

Punavalkoinen pikkurapu

Kivikala, joka on yleensä oudoin otus, mutta nyt tämä palkinto meni kuitenkin...

Tälle kaverille. En ole koskaan nähnyt vastaavaa, Jos joku osaa nimetä, niin olen kiitollinen.

Iso stringray toisesta kuvakulmasta. Näitä näkyi aina kun meni snorklaamaan.

Eagle raytä näkyi melkein yhtä usein.

Pieni värikkäämpi string ray.

Nämä olivat yleisiä pohjassa makoilijoita.

Yhtenä päivänä ostettiin muutaman tunnin manateeretki paikalliselta kalastajalta (50B$/hlö). Manateeja löydettiinkin muutama läheisellä mangroveelaguunilla. Ajettiin veneellä kavereiden lähelle ja juuri, kun kolme kävi komeasti pinnassa mentiin varovasti veteen, jos vaikka nähtäsiin näitä vesinisäkkäitä pinnan alla. Näkyvyys oli kuitenkin erittäin heikko, joten olisi kannattanut mielummin pysyä veneessä. Untireissullamme vain kadotimme manateet, myöhemmin kuultiin, että laguunissa on myös krokotiileja...

Paluumatkalla pysähdyttiin kanaalin toisella puolella, joten Minnakin pääsi snorklaamaan täällä. Pysähdyksen kohokohta oli kuvassa oleva kilpikonna, joka näyttää oudolta. Siinä on ilmeisesti jotain vikaa tai se on leatherback, joita en ole koskaan ennen nähnyt.

Hampaitaan esittelevä barracuda.

Tarpooneja näkyi lähes aina saaren eteläpuolella, ilmeisesti sama yli viidenkymmenen lauma. Yleisesti olivat pienempiä, kuin Xcalakissa näkemäni, mutta lauman suurin erottui selkeästi muista ja mittaa oli varmasti yli 2 metriä. Kunnollista kuvaa en tästä jättiläisestä saanut, sillä se ei koskaan tullut lähelle.

Toiseksi viimeisenä iltana vuokrasin Marine Stationilta vedenalaisen lampun (5$) ja lähdin yösnorklaukselle. Aluksi ei näkynyt paljoakaan kiinnostavaa, ainoastaan punaisia mulkosilmäkaloja, jotka päivällä ovat piiloissaan. Sitten näin pari squidia ja jäin katselemaan niitä. Säikähdin melkoisesti, kun toinen syösyi minua kohti. Uin pois ja tämän jälkeen varoin squideja. Toiselle laiturille päästyäni huomasin, että valo oli houkutellut melkoisen parven pikkukaloja ympärilleni. Squidit mitä ilmeisimmin syöksyivät syömään parvestani, eikä niillä ollut mitään minua vastaan. Nousin laiturille hetkeksi, jotta parvi leviäisi ja jatkoin pienen tauon jälkeen. Paluumatkalla katkarapuja näkyi melkoinen määrä ja reissun kruunasi melko pieni mustekala, joka ui lyhyen matkan, oli paikoillaan ja jatkoi taas matkaa. Kameraa en ottanut mukaan aikaisempien huonojen yösukellus kokemuksien takia, valoteho ei riitä pienessä kamerassa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että otusten osalta tämä oli paras snorklauspaikka koskaan, mutta Karibian korallit eivät pärjää Aasian vastaaville. Veikkaan, että hurrikaanit pitävät riutan ylimmät osat melko harmaana.