Reissun viimeiset päivitykset muutaman kuukauden viiveellä...
Ensimmäisenä päivänä vähän kartoitettiin retkimahdollisuuksia. Sukeltaminen oli kamalan kallista. Lähisukellukset kustansivat 125US$/2 tankkia ja Blue Holen reissusta olisi saanut maksaa 300 US$. Snorklausreissut olivat myöskin kalliita (4-5 tuntia 120B$/hlö), joten nekin päätettiin jättää väliin, olimmehan snorklailleet juuri aivan upeassa paikassa. Lisäksi retket eivät oikein toimineet luonnon ehdoilla. Retkellä pysähdytään mm. shark/stringraypointilla, jossa syötetään kesyjä haita ja rauskuja, toinen viidestä pysähdyksestä olisi ollut kesyjen tarpoonien syöttämistä.
Tässä oli saaren paras uimaranta, saaren pohjoispäässä.
Tässä viereinen Lizard bar Splitillä. Uitiin tuonne toiselle puolelle etsimään merihevosia. Virta oli keskipäivällä kova, joten pienten otusten etsiminen oli haastavaa, lisäksi krokotiilimahdollisuus sai meidät palaamaan pian takaisin. Suoraan ei pystynyt uimaan, vaan piti taistella virtaa vastaa, ettei mennyt laiturista ohi. Minnan pahin virtauskokemus, enää ei mene liplattavaan veteen.
Splitillä kannattikin keskittyä näihin erittäin herkullisiin kookosmojitoihin (15B$) tai edullisempiin rommikoliin (5B$).
Tuukka was here.
Päivällä väkeä oli paljon liikkeellä, mutta illalla oli melko hiljaista.
Tässä ensimmäinen päivällinen yhden hotellin ravintolassa. Hyvää oli, mutta seuraavana päivänä sai ravata pitkästä aikaa vessassa. Vanha totuus pätee siis täälläkin, turisteille voi syöttää vähän vanhentunuttakin, eivät he täällä kuitenkaan kauaa ole...
Tämä buffet oli loistava, varsinkin grillikylki, jota ei ikävä kyllä tainnut riittää kaikille ja santsikierroksella lähes kaikki muukin oli loppu. Aikakäsite oli tässä paikassa hyvin afrikkalainen. Buffetin piti alkaa kuudelta, mutta se alkoikin vasta kahdeksalta.
Merihevosjahtia jatkoin saaremme länsirannalla. Sykkiviä meduusoja ja tarpooneja kummempaa en kuitenkaan nähnyt. Myöhemmin saatiin vinkki laiturista, jolta voi nähdä merihevosen, jos käy tuuri. Mentiinkin laiturille ja löydettiin
Tämä! Merihevonen piti hännällään kiinni vanhasta köydestä ja ui välillä muutaman sentin (ei ollut mikään vauhtihirmu). Varsinkin Minna oli mielissään. Kuva on kännykkäkameralla laiturilta otettu.
500-korttipelimestaruus Keski-Amerikan osalta saatiin ratkaistua vasta viimeisenä iltapäivänä. Minna oli pitkään johdossa, jopa viidellä pisteellä, mutta viimeisten päivien aikana käänsin tilanteen. El Salvadorissa paikalliset ostelivat halpoja pokaaleja ihan vai koristeiksi, ikävä ettei täältä löytynyt mitään vastaavaa, Cuscosta ostetun mitalin seuraksi.
Caye Caulker oli kiva lomapaikka ja nimenomaan isolla lomabudjetilla täällä viihtyisi vielä paremmin. Me ei raaskittu täysin heittäytyä reissunlopetuslomalle, mutta silti täällä meni noin 50USD/päivä/hlö. Loppureissu on muutenkin mennyt reilusti yli budjetin. Hieman yllättäen Costa Rica taisi olla viimeinen maa, jossa pysyttiin molemmat 25€/pv budjetissa. Vaikka Keski-Amerikka on hinnakkaampi, kuin aiemmat kohteeni, budjetin ylitys selittyy myös kovalla vauhdilla ja turistikohteisiin keskittymisellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti