Gunung Api

Viimeisenä Neira päivänä päätimme kiivetä vieressä olevalle tulivuorelle. Aamulla oli satanut, mutta vierastaloa pitävä mies sanoi, että nyt on oikein hyvä aika kiivetä, kun ilma on raikasta, eikä vettä tullut liian paljoa. Ostin mukaan nasi gorengin ja lähdimme etsimään venettä jolla pääsisimme Apin puolelle. Vene löytyikin ja 20k:lla pääsimme yli.

Sitten alkoikin kipuaminen. Korkeutta vuorella on saatanalliset 666metriä ja ne kaikki pitää kivuta, sillä lähtö oli merenpinnan tasolta, polku löytyi helposti. Minna meni edellä sillä minun piti pitää useita pikku taukoja. Tuli kirottua jokaista vuosirengasta, jotka on tullut hankittua, sitten edellisen tulivuorelle kipuamisen.

Polku oli ihan hyvä, mutta puolen välin jälkeen se oli aika kivinen ja sandaalien raoista sai poistella pikkukiviä. Maisemat olivat kuitenkin upeita ja mitä ylemmäs päästiin sitä parempi oli fiilis.

Tässä ollaankin jo melkein huipulla, jossa ei enää kasvanut puita.

Purkautumisvuodet, jostain luettiin, että purkautumiset ovat ennustaneet tunkeilijoita.

Minna kurkkimassa varovasti kraateriin, vuoren korkeimmalla kohdalla.

Kraateri oli ehkä hieman pettymys, kun sitä vertasi edellesiin jotka olen nähnyt. Aika paljon kasvustoa, eikä samanlainen hornankattila, kuin esimerkiksi Merapin kraaterit.

Eväshetki, hyvä hetki. Buah Palaa, eli kuivattua muskotinhedelmää.

Neiran lentokenttä.

Jonkin aikaa maisemia ja kraateria ihailtuamme lähdimmekin paluumatkalle. Nyt minä menin edellä ja Minna tuli närkästyneenä keppiin tukien perässä. Kuulemma hermoja raastavan hidasta ja silti maa petti välillä alta ja tuli pyllähdettyä. Minä taas nautin paljon enemmän laskeutumisesta, jotenkin osasin paremmin katsoa mihin jalkani pistin. Alas päästyämme yritettiin huitoa vene hakemaan, päästiinkin lopulta Apin puolella asuneen miehen kyydillä ja käveltiin vierastalolle hyvin ansaitulle pesulle.

Tästä kojusta ostin lisää kuivattua muskotinhedelmää evääksi laivamatkalle (5k/pussi). Myynnissä oli myös muita muskotinosia, kanelia ja muita juttuja.

Romanttisella illallisella merenrannassa, ostettiin riisihommia ja 3 tikkua savustettua/paistettua tonnikalaa (10k/kpl)

Aamulla oli aika jättää Neira ja lähteä kohti Ambonia. Oltiin ostettu liput Nggapulu laivaan, sillä luultiin, että se menee ensin. Ciremai tuli kuitenkin ensin satamaan ja juteltuamme kahvilla laivahenkilökunnan kanssa, he sanoivat että ei ole mikään ongelma, että tulemme Ciremailla, ovathan molemmat saman firman laivoja ja menossa samaan suuntaan. Noustiinkin Ciremaihin, joka lähti hyvin pienen odottelun jälkeen, eikä lipun tarkastuksessa edes mainittu, että olimme väärässä laivassa.

Laiva oli paljon tyhjempi, kuin tulomatkalla ja saimme vallattua tämän loistopaikan varjosta. Matka meni leppoisasti ja perillä Ambonissa olimme iltapäivällä. Parin täyden paikan jälkeen saimme huoneen Asrista (130k). Kyselimme laivaa Namleaan ja lopulta löysimme satamaan, jossa kuulimme, että laiva menisi seuraavana iltana.

Aamulla kävimmekin ostamassa liput tähän laivaan, Elizabeth 2. (130k).

Aamiaiseksi päätin kokeilla rapua (25k). Ihan hyvää muttei tästä suosikkia tullut.

Pyörittyämme päivän kaupungilla palasimme takaisin satamaan ja astuimme laivaan.

Ekonomiosasto näytti tältä, sisällä tietenkin poltettiin, mutta tuuletus toimi hyvin laivan lähdettyä matkaan. Matka kesti n.8 tuntia ja saatiin nukuttuakin hieman.