Banda Neira

Neiralla lähdettiin ensin väärään suuntaan kylänraittia, mutta kalliimpaa resorttia tarjonnut mies näytti meille oikean suunnan, joka tarkastettiin vielä LP:n kartasta. Ensimmäisessä paikassa ei tuntunut olevan ketään paikalla ja hetken päästä tullut poika ei löytänyt isäntiä, joten hän lähti ohjaamaan meitä toisiin osoitteisiin, ensin Vita oli täynnä ja sitten taas seuraavassa paikassa ei ollut henkilökuntaa.

Sitten olikin tämän paikan vuoro, ovella oli vastassa oikein mukava mies, joka pahoitteli, että heillä on vain yksi huone jäljellä.

Tämä huone kelpasi meille oikein mainiosti, oma kylpyhuone ja kaikki, suihku tuntui kyllä hyvältä. Ainoa miinus on kulku keittiöstä ja huoneen ainoa ikkuna myös siihen suuntaan (125k).

Suihkun jälkeen lähdettiin tutustumaan kylään. Ciremai oli vielä satamassa ja 666m korkea Api tulivuori näkyy taustalla.

Tonnikaloja torilla, jos oikein muistan niin Mutiara GH:n mies sanoi, että näiltä saarilta kalastetaan joka päivä 300 tonnikalaa. Torin jälkeen mentiinkin syömään ja minä tilasin kalaruoan, kala oli herkullista ja tuoretta tonnikalaa.

Neljän aikoihin iltapäivällä mentiin ottamaan puolen tunnin päikkärit, joilta minä heräsin kolmen jälkeen yöllä ja Minna hieman ennen viittä. Muistan kyllä kun kello soi, mutta silloin herääminen ei tuntunut hyvältä idealta valvotun yön jälkeen. Valoisan tultua minä painelin aamu-uinnille, jonka jälkeen oli huoneen hintaan sisältynyt aamiainen.

Veden laskettua totesin olleeni onnekas, etten loukannut jalkaani johonkin lukuisista lasinpalasista tai muista roskista mitä rannassa oli.

Neiran pääkylän rantaa kiersi tällainen kivetys, eikä ainakaan missään lähellä näkynyt hiekkarantaa. Lähdimmekin suuntimaan saaren pohjoiskärkeä kohti, josta pitäisi löytyä ranta LP:n kartan mukaan.

Matkalta löysimme saaren lentokentän, kuva otettu kiitoradan länsipäästä, kohti itää. Minna ei edelleenkään innostunut lentämisestä, vaikka tälläkin kiitoradalla on meri molemmin puolin, että jos vaikka menee pitkäksi, niin helppo ottaa uudestaan ylös... Lentoja on kolme viikossa Amboniin, muistaakseni ke-pe.

Saaren voimalaitos. Tullessa meille sanottiin, että tämä on rikki ja vain illalla on sähköä majapaikan omasta generaattorista, mutta jo ensimmäisenä kokonaisena päivänä päivälläkin oli sähköt, joten ilmeisesti vika saatiin korjattua.

Hiekkaranta ei vakuuttanut, joten jatkoimme vielä pohjoiseen, josta löysimme lähinnä kivikkoa ja kylän.

Vesi oli ilmeisesti tähän aikaan kuusta erityisen matalalla, sillä korallit näkyivät pinnan yläpuolella, täällä löysin raon, josta pääsin veteen ja snorklaamaan, Koralleja ja kaloja näkyi, mutta veteen pääsyn hankaluus ja rantaan pettyminen vei ehkä vähän fiilistä.

Snorklailun jälkeen palattiin tälle rannalle ja laitettiin riippumatot puitten väliin, Minnakin pääsi uimaan ja riippumatossa makoillessa alkoi olla jo oikein tyytyväinen olo.

Illalla söin tämän kalan, joka oli hieman mauton kuten tällaiset kalat usein ovat. Toisin oli Minnalla joka oli tilannut kalaa, riisiä ja kasviksia, kala oli tällä kertaa hyvin erikoista ja hyvää, maistui kovasti lihalta, myöhemmin ollaan saatu samaa kalaa ja kuultu, että se on "kind of tuna".

Oltiin päätetty, että ollaan vain kaksi yötä Neiralla, varsinkin kun ei kerran lekottelurantaa löydy. Tarvitaan rentoutumismesta näin alkuun ja Neira ei ollut siihen tarpeeksi hyvä. Oltiin annettu edellisenä aamuna muovikassillinen pyykkiä paikanpitäjälle ja nyt saatiin ne takaisin, melko kalliiseen 100k hintaan. Aamiaisella oltiin samaan aikaan kahden espanjalaisen miehen kanssa, jotka kertoivat, että Ailla on tänään moskeijan avajaiset ja he ovat lähdössä käymään siellä. Oltiin ymmärretty, että avajaiset ovat vasta maanantaina, joten nyt toivottiin, että Ailta löytyy vielä majoitusta ja vähän harmiteltiin, että taidetaan missata juhlat, sillä julkinen vene menee ilmeisesti vasta yhdeltätoista, puolen päivän aikoihin avajaiset kuulemma loppuvat.

Lähdettiin kyselemään kylältä milloin ja mistä vene menee ja tavattiin taas avulias poika, joka näytti paikan ja sanoi, että alle tunnin päästä pitäisi mennä. Kello ei ollut vielä kahdeksaakaan, joten olimme mielissään. Haimme rinkat ja kävelimme takaisin paikkaan, jossa poika jo hoputti, että kohta vene lähtee.

Ensimmäinen oli jo täynnä, joten jäimme odottamaan seuraavaa, lähellä ollut vene lipuikin laiturille ja huusi meille Charter? Vastattuamme kielteisesti mies tuli laituriin ja alkoi ottaa väkeä kyytiin, veneitä meni näköjään jatkuvasti juhlien takia, mutta meillä ei ollut oikein mahdollisuutta mahtua kyytiin isojen rinkkojemmme kanssa, sillä paikalliset valtasivat tikapuiden pään ja pääsivät nopeasti alas veneeseen.

Nähtyämme kuinka pahasti veneet ylibuukataan ja tietäessämme, että Aille on tunnin matka, aloimme lisäksi empiä turvallisuuden takia. Yleensä menen kuten paikalliset ja kehitysmaissa pitää hyväksyä, että säädöksistä tingitään, mutta nyt alkoi raja tulla vastaan, vene melkein hörppäsi vettä sisäänsä jo satamassa. Käytiinkin hakemassa syötävää ja katseltiinkin kun useampi vene täyttyi ja lähti. Kun ihmiset vähenivät, päätimme kokeilla venettä, joka täyttyi hitaasti. Pääsimmekin tähän veneeseen (20k/hlö) ja se lähti jopa hieman vajaana, veneessä oli vain vajaat 20 ihmistä. Kellokin oli vasta reilut yhdeksän, joten ehdimme katsomaan juhlia, fiilis oli hyvä.

Kun alkoi hieman vaaleaa näkyä, kaivettiin kamera esiin ja varmistettiin täydellä zoomilla, Ailta löytyy hiekkarantoja!