Namlea

Namleaan saavuttiin niin aikaisin, että oli vielä pimeä. Jäätiinkin laiturille odottamaan päivän sarastusta, seuraksi saatiin yli kymmenen ojek-kuskin pällistelevä joukko (ojek=mopotaksi). Meillä ei ollut kunnollista tietoa missä päin kaupunki sijaitsee, joten päätettiin ainakin tässä vaiheessa olla ottamatta kyytiä. Päivän valjettua arvioimme kaupungin sijaitsevan rannalla n. kilometrin päässä, joten lähdimme kävelemään tähän suuntaan. Rantaa pitkin ei kuitenkaan mennyt tietä ja hyydyttiinkin pian ylämäkeen, jossa pysäytettiinkin pari ojekia ja lähdettiin kohti Maya vierastaloa, joka mainittiin LP:ssä (tästä paikasta oli hyvin vähän infoa kirjassa).

Selvisi, että ojek-kuskit eivät paikkaa tienneet, mutta kaivettuani tien nimen esiin, löydettiin lopulta perille, annettiin ystävällisille kuskeille 2k tippiä, sovitun 10k lisäksi. Maya oli kuitenkin täynnä, kuten seuraavakin vierastalo, joka löydettiin. Tämän jälkeen jätin Minnan urheilukentän reunaan odottamaan ja lähdin ilman kantamuksia etsimään meille majataloa. Kaikki paikat olivat kuitenkin täynnä ja juteltuani hetken kadulla tapaamani turvallisuusalan virkailijan kanssa, hän neuvoi odottamaan puolta päivää, että joku kirjautuu ulos.

Löysin Minnan odottamassa lapsilauman ympäröimänä.

Näitä kullanosto paikkoja oli joka paikassa. Oltiin jo aiemmin kuultu maininta kullasta, kun kerroimme olevamme menossa Namleaan. Pääteltiinkin, että kultaryntäys on tainnut täyttää ennen hiljaisen kaupungin. Myöhemmin kuultiin, että kultaryntäys oli tosiaan alkanut tämän vuoden puolella, hinnat olivat nousseet ja ihmismäärä oli lisääntynyt hurjasti.

Käydessämme syömässä näytti kuin paikan pitäjä olis naureskellut, että paljonko kehtaa pyytää meiltä ruuasta. Toinen nainen rahastikin ja hän näytti yllättyneeltä, kun kysyi hintaa paikan pitäjältä. Olimme nähneet kuinka samasta annoksesta oli maksettu 10k ja meidän lasku oli kahvien kanssa 45k. Huonosti nukutun yön jälkeen ja edelleen majapaikkaa löytämättöminä fiilis Namleasta alkoi olla aika huono.

Löysin lopulta majapaikan, josta oli juuri joku kirjautunut ulos, mutta hinta tavallisesta huoneesta oli 250k, joten hylkäsin tämän. Nähdessämme, että pian taas tämänkin paikan ikkunassa oli täynnä lappu ja kuultuamme, että seuraavaan kohteeseemme Sananaan menisi tänään laiva, päätettiin lähteä takaisin satamaan. Usein tulee vastattua kyselyihin, että kauanko aion viipyä: Jos tykkään, jään, jos en, lähden. Nyt oli kyllä tulossa nopein lähtö...

Satamaan päästiin takaisin rantaa pitkin pientä polkua pitkin. Satamassa virkailija ajoi skootterilla viereen ja kyseli mihin ollaan menossa. Vastattiin, että Sananaan ja hän kertoi, että laiva on täynnä, päätetiin kuitenkin mennä katsomaan.

Löydettiinkin tämä ruosteinen ja vanha alus, joka oli aivan liian täynnä matkustajia. Virkailija ajoi taas paikalle kertomaan, että laiva ei ole järin turvallinen, sillä lippuja myydään vasta laivassa ja laiva otetaan liian täyteen. Minä olisin ehkä yksin saattanut marssia laivaan, mutta nyt en ollut yksin ja Minna sanoi näkevänsä jo itsensä suurlähetystön tilastoissa, joten päätös oli selvä, tällä ei mennä. Seuraavana päivänä menisi laiva, jonne ei myydä enempää lippuja, kuin paikkoja on.

Ystävällinen virkailija tarjoutui kysymään jostain laivasta voisimmeko majoittua siihen, mutta päätimme kuitenkin ottaa ojekit ja lähteä etsimään mäen päältä ja kauempaa keskustasta majapaikkaa.

Käytyämme läpi ties kuinka monta täyttä majapaikkaa, eräs mies tuli juttelemaan hyvällä englannilla, että voisi ehkä auttaa, sillä emme tule löytämään yhtään huonetta koko kaupungista, kuin korkeintaan kalleimmista hotelleista. Päätettiinkin jäädä hänen luokseen 100k hintaan. Istuttiin olohuoneeseen juttelemaan hänen kanssaan ja seuraan tuli myös hänen vanha isänsä
(ei puhunut englantia). Joka tarjosi pian talon parhaan eli ilmeisesti oman huoneensa. Sanoimme, että meille kyllä käy oikein hyvin huone, jota aluksi tarjottiin, mutta mies sanoi, että unohtakaa, eikä kohtelijaina ruvettu inttämään vaan vietiin rinkat tähän makuuhuoneeseen.

Juteltuamme Jufrin (mies) kanssa saimme kuulla, että vasta avatulla kaivoksella oli mellakka, jotkut paikalliset jotka eivät hyväksy pitkälti muualta Indonesiasta tuotujen työmiesten avulla pyöritettävää kaivosta, olivat hyökänneet asein kaivokselle ja useat työmiehet olivat saaneet surmansa. Asiasta oli myös Indonesian kansallisilla uutiskanavilla. Työmiehet olivat ymmärrettävästi paenneet kaupunkiin ja tämän takia kaikki vierastalot olivat täynnä. Kaupungissa pitäisi kuitenkin olla turvallista, sillä esimerkiksi Ambonista oli saapunut sotilaita ja poliiseja palauttamaan järjestyksen.

Päiväunien jälkeen lähdettiin tutustumaan kaupunkiin Jufrin kanssa.

Meidät ja varsinkin lapsista erityisen paljon pitävän Minnan piiritti torilla lapsilauma.

Illalla ja seuraavana päivänä pelattiin Jufrin kanssa jonkin verran pleikkari kakkosta. Pitää kehua, että voitin selvästi molemmat Indonesia-Suomi futiskamppailut.

Namlea.

Aamulla kävin Jufrin kyydillä satamassa ostamassa meille liput Sananaan (175k/naama). Jufri toimii ojek-kuskina ja kertoi, että olemme ensimmäiset länsimaiset turistit, jotka hän on Namleassa nähnyt, hän on asunut reilun vuoden kaupungissa.

Päivällä näimme pitkät jonot bensa-asemalle, jotka jatkuvat kuvasta oikealle vielä vajaat 100 metriä. Kysyttiin näistä Jufrilta ja hän kertoi, että uuden suuren kaivoksen avauduttua bensaa myydään vain 6 tuntia päivässä ja tällaiset jonot ovat arkipäivää, pikkukojuissa bensa maksoi 4 kertaa enemmän. Kaivos varmaankin on kahmaissut valtaosan tänne kuljetettavasta bensasta ja ennen kuin tuontia saadaan lisättyä, säännöstely hoidetaan näin.

Kaupungissa kaikki muukin on muuttunut tänä vuonna, väkeä on enemmän, hinnat ovat kohonneet ja kasviöljyplantaaseille sun muihin töihin on vaikea enää löytää miehiä, sillä niin monet haluavat kaivoksille parempien tienestien perässä.

Dyykkaavia vuohia.

Illalla Jufri kävi heittämässä meidät vuorotellen satamaan ja astuimme laivaan, joka veisi meidät aamuksi Sananaan. Kiitimme paljon Jufria, joka oli tehnyt Namlea vierailusta paljon paremman, kuin miltä se oli aluksi näyttänyt.

Agil Pratama 4 oli saman tyyppinen, kuin Elizabeth, mutta paljon uudempi. Täällä tulikin nukuttuakin ihan hyvin. Laivassa oli jonkin verran kultakaivoksen työntekijöitä, jotka olivat lähteneet pois, useimmat matkalla Ternateen. Nuori poika näytti vessajonossa kaivosta, elehti ampumista, hakkaamista ja näytti kaulan katkaisueleellä, että moni oli kuollut ja puisteli päätään, hänkin oli ollut töissä kaivoksella ja matkalla Ternateen.

1€=11,5k=11500rp