Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

lauantai 18. lokakuuta 2014

Pantanal kolmella tavalla

Hyvän aamiaisen jälkeen lähdettiin Maxin johdolla viidakkoon. Mukaan kehotettiin ottamaan vettä, kamera ja sandaalit, jotka saattavat vähän kastua.

Heti alkumatkasta nähtiin Hyacinth Macaw siten, että siitä saatiin kuvakin. Nämä maailman suurimmat papukaijat ovat hyvin uhanalaisia, mutta täällä niitä näkee paljon, majapaikkamme on nimettykkin niiden mukaan.

Seuraavaksi nähtiin bambi. Minna huolestui heti, että mitä tuollainen pieni tekee täällä jaguaarien seassa.

Palmuista kasvoi tällaisia banaanin näköisiä hedelmiä.

Jaguaarin raapimapuu, jännitys tiivistyi...

Saatetaan kastua vähän sisälsi tämän ainakin piraijoita ja kaimaaneja sisältäneen vesistön. Piraijat eivät juuri koskaan käy ihmisen kimppuun ja kaimaanitkin purevat vain, jos niiden päälle astuu (tykkäävät relata pohjassa). Kun keskellä jorpakkoa Max sanoi, että hän näki täällä viimeksi kauniin anakondan, rukoilin, että Minna ei hieman käärmekammoisena kuullut. Ei kuullut, mutta aikoi skipata seuraavan kävelyn jos sellainen järjestetään, jo nyt oltiin kuulemma liikaa epämukavuusalueella. Yli päästiin näkemättä mitään.

Toisella puolella nähtiin tuore jaguaarin jälki. Kissaeläimen jäljen erottaa koirasta helposti, sillä siinä ei näy kynsiä.

Seuraavaksi tsiigailtiin apinaa ja se tsiigas meitä. Pian tämän jälkeen polulla juoksi kymmeniä villisikoja. Max kertoi, että nämä voivat olla vaarallisia ja jos ne lähtevät hyökkäämään pitää kiivetä puuhun.


Loispuu, joka kietoutuu toisen puun ympärille ja luotuaan riittävän rungon tappaa isäntänsä ja jatkaa yksin kasvamista. Täällä uhreina ovat lähinnä palmut.

Loppuun vielä pantanalin yleisin eläin, lehmä. Tällä aikiolla nähtiin myös pakoon pinkova emu. Vajaan kolmen tunnin ja 11 kilometrin lenkki oli oikein antoisa. Max kertoi eläimistä enemmän, kuin muistan ja puhui hyvää englantia. Seuraavaksi oli lounas, jonka jälkeen lähtisimme ratsastamaan hevosilla.

Valmistautuessamme lähtöön ranskalainen pariskunta sai ikäviä uutisia, heidän kuittiinsa ei oltu merkitty hevosajelua. Muilla se kuului automaattisesti, sillä emme olleet käyttäneet välikäsiä. Pariskunnan olisi pitänyt maksaa 70r ylimääräistä, sillä tällä paikalla ei ole hevosia ja he joutuvat maksamaan toiselle paikalle ratsastuksesta. Ranskalaiset päättivät jättää ratsastuksen väliin ja lähteä Maxin kanssa toiselle kävelylle. He eivät tienneet ostaneensa välikäsiltä, sillä Crocodile Indi Tours oli antanut ymmärtää Corumbassa, että lähettää heidät omalle Pousadalleen.

Toisella Pousadalla odoteltiin hevosia ja juteltiin sveitsiläisen pariskunnan kanssa, jotka olivat tulleet Guianasiin rahtilaivalla Euroopasta. Etelä-Amerikan kiertelyyn heillä oli aikaa vuosi. Viereisellä lammikolla oli paljon lintuja ja kaimaaneita, joita oli kiva katsella. Odottelu täällä ei haittaa...

Valmiina lähtöön. Tytölle valkoinen hevonen, muuten saatiin hevoset sattumanvaraisesti. Oppaanamme tänään Carlos.

Kaimaaneja rannassa. Näitä ei näy yleensä juurikaan päivällä maalla, näin kuivimpaan ja kuumimpaan aikaan. Hevosenajo-ohjeet saatiin jotensakin niin, että suitsista ohjataan ja pysäytetään. Mun piti vähän aikaa ettiä kaasua, mutta sitten kuulin, että jaloilla vähän kopauttamalla pääsee nopeampaa, tämä toimi vähän huonosti, mutta perässä pysyin.

Minna valkoisen ratsunsa selässä. Tällä reissulla ei nähty paljoakaan eläimiä. Carlos selitti jonkin verran kasveista. Parasta oli ratsastaminen, jota en ollut ennen tehnyt. Loppupuolella mentiin jo kunnon laukkaakin avoimella pellolla.

Erittäin antoisaa oli tämäkin, pitää ratsastaa toistekin, kun tulee tilaisuus.

Ratsastuksen jälkeen ostettiin kolat ja lähdettiin tuijottelemaan kaimaaneja.

Isojen ei tarvi kaimaania pelätä, ne syövät vain itseään pienempiä. Kyydin tultua lähdettiin paluumatkalle. Hoksasin kysyä voiko katolle mennä. Omalla vastuulla sain hyvät näköalat, israelilainen tuli seuraksi.

Auringon laskeuduttua lähdimme yöajelulle. Minä ja israelilainen mentiin taas katolle. Carlos tuli ohjaamon katolle valonheittimen kanssa ja lähdimme ilman valoja eteenpäin. Tunnin ajelulla näimme pöllöjä, muutamia muita lintuja ja kaimaanien silmiä, jotka loistivat pimeässä. Ihan kiva oli tämäkin reissu. Pimeässä ei kunnollisia kuvia auton katolta saa, mutta pistetään loppuun upea kuva lentävästä papukaijasta, jonka ranskalainen nainen otti (vaihdeltiin kuvia, kun häneltä loppui akku kävelyreissulla).

6 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Nyt kyllä alkaa jo mutterikin vihertää. Heti putousten jälkeen kaikki tämä! Onhan siellä pirullisen kuumaa?!
Ratsastusreissu sademetsässä, hevoiset eivät näytä miltään jättiläisiltä ja ilmeesi hevosen selässä kyllä vastaa sitä mitä kirjoitat. Afrikassa varoteltiin makeissa vesissä uimisesta, onkohan siellä kosteikoissa sellasia inhoja ihon läpi tunkeutujia? Vähä kastu sandaalit, juu.

Siina kirjoitti...

Kisun raapimapuu sielä näyttää vähä niinkö teijän sohvalta täällä tällä hetkellä!

Ihan kivat kahlingit, kuhan ei könyä siihen kaimaaniin kameran kans.

Onneksi oot harjotellu kameleilla tuota ratsastushommaa!

On kyllä hieno kaijakuva, mää jo aattelin että onpa susta tullu melkonen luontokuvaaja.

Tuukka kirjoitti...

On kyllä upia paikka ja vihiriä :) On erottäin kuuma, lämpötila heiluu piirun verran alle 40 asteessa, paljon vietettiin aikaa keskipäivän tauoilla ilmastoidussa huoneessa. Inhoista iholieroista en tiedä, varmaan niitäkin löytyy. Pissata ei kannata täällääkään kai veteen, Amazon on ainakin kuuluisa siitä pikkukaverista, joka tykkää uida vastavirtaan ja jäädä sinne...

Siina: :D ja kyllä motivoi noi kuvat opiskelemaan kameraa, monen pisteen tarkennus ja sarjakuvaus taitavat olla avain tommosiin kuviin... Vaikka tytön Canon 600D onkin hieman parempi kamera, kuin toi meidän, niin kyllä tollakin vois onnistua ku vaan harjottelis.

Anonyymi kirjoitti...

Ai että, oli taas niin upeita kuvia ja kiehtovaa tarinaa....Tuukka, toi kaimaanin tuijotus on todellinen taidekuva!
Aatella, Minttu on päässy ratsastaan tollaisella upeella, vaaleella pollella!
Toi rämekävelykuva ihan alkoi ahissshtaan...joltain ois jääny menemättä, ku miettii mitä vilskettä siellä pinnan alla on ja sit jos vielä pohja upottaa ja jokin hipaisee ja, jestas! By the way, onpa ihana lämpö teillä siellä, wau, voikee hyvin! tätyli

mutteri kirjoitti...

Kaimaanikuvaa minäkin ihastelin. Jos olis irti asiayhteydestä, vois vaikka kalliosaari olla.

Tuukka kirjoitti...

Kiitokset kehuista, kyllä se mutapohja vähän upotti ja kyllähän me hyvin voiaan, voikaa tekin.