Iguazu Falls (Brasilia)

Perjantaina lähdettiin Brasilian puolelle katsomaan putouksia (Cataratas do Iguaçu). Aamiainen tarjoiltiin hotellillamme puoli seitsemältä, joten ehdimme hyvin ensimmäiseen bussiin joka ohitti hotellimme lähellä olleen pysäkin vartin yli kahdeksan (menopaluu 80p). Ja nimenomaan olleen, sillä odottaessamme bussia muutama mies rälläköi bussikatoksen tolpat poikki ja kaatoi katoksen. Myöhemmin nähtiin, että laatoitusta tasoitettiin, eikä pysäkistä näyttänyt olevan enää jälkeäkään, bussit kyllä edelleen pysähtyivät vanhalla pysäkillä...

Mutta takaisin aamuun. Matka rajalle oli lyhyt. Argenttiinan puolella käytiin hakemassa leimat ja palattiin bussiin, sillan ylitettyämme ajoimme parkkiin, kuski keräsi passit ja kävi hakemassa niihin brasilian leimat, tämän jälkeen matka taas jatkui.

Päästyämme perille aloimme etsiä automaattia, josta saisimme realeja. Ensimmäinen automaatti ei tykännyt kortistani, mutta toinen hyväksyi sen. Tankattiin jonkin verran ylimääräistä, sillä myöhemmin mennessämme Paraguaysta Brasiliaan, rajalla ei välttämättä ole automaattia.

Lippujono oli melko pitkä, mutta luukkuja oli paljon, joten melko nopeasti saimme lippumme kansallispuistoon (49,20R=16€/hlö). Lippuun kuului vajaan kymmenen kilometrin bussimatka putouksille. Jäimme pois polulla, joka kulki lähelle jokea.

Matkalla alaspäin "Eihän täällä ole käärmeitä?"

Ei kai, mutta komeita hämähäkkejä kyllä.

Ensimmäinen näkymä putouksista, upeaa!

Ihan yksin ei tarvinnut olla.

Putoukset ovat suurimmalta osalta Argenttiinan puolella, mutta Brasilian puolelta kuulemma näkee putoukset paremmin kokonaisuutena, sen takia tultiin ensin tänne. Tuolla kävellään parin päivän päästä.

Tyrskyt olivat melkoiset. Juurikin näin keväällä putoukset ovat suurimmillaan.

Perhosia näkyi todella paljon.

Polku johti tälle sillalle, joka oli tehty keskelle putouksia, sinne seuraavaksi.

Vesi oli todella korkealla ja kastutiin aika paljon. Kameran pidin pussissa ja muut tavarat olivat repussa sadesuojan alla. Kertakäyttöisiä sadeasuja olisi tietenkin ollut myynnissä, mutta kyllä kesä kuivaa...

Vesimuuri.

Minä ja pieni perhonen.

Se viimeinen oksa...

Päätepisteessä oli ravintoloita, joista olisi löytynyt jopa ruisleipää. Buffettikin näytti hyvältä, mutta 48 realin hinta oli liikaa. Kaffella kuitenkin käytiin, kun kerran oli mahdollisuus maistaa aitoa brasilialaista 5 realilla kuppi. Hyvää, ei poikennut hirveästi argenttiinalaisesta.

Nokkaperhonen, komeampi siivet auki.

Paikallisesta hienokivestä tehtyjä patsaita kallissa liikkeessä.

Luonnon kiertokulkua

Kuten kai tämäkin. Kaveri kiipesi roskiksen päälle, meni reiästä sisään, hetken heilui roskis ja kohta kaveri mönki herkkupalan kanssa pois.

Hieno puu parkkipaikalla, takaisin Puerto Iguazuun päästiin yhtä helposti, kuin oltiin tänne tultu, bussi jätti meidät Parrillan eteen, joten käveltiin sisään.

Tämä kattaus 120p, kyllä oli hyvää. Grillattu valkosipuli oli loistava idea ja löytyy grillistäni varmuudella ensi kesänä.

Lihat huuhdottiin alas maailman parhaalla Budweiser oluella (35p/litra). Taustalla näkyy Minnan mereneläväisrisotto joka myöskin oli herkullista (120p). Loistava päivä.

1€=19p=3r