Kanchanaburi

Vajaan tuhannen kilometrin matka Phang-Nganista Bangkokiin sujui oikein hyvin, suomalaiset bussifirmat saisivat ottaa mallia. 650 bahtin hinta sisalsi matkan lisaksi mehua, vetta, alkumatkasta jaetun pasteijan ja parin tunnin ajon jalkeen ravintolassa tarjotun illallisen, jolloin poytaan kannettiin hyvaa ruokaa niin paljon, kuin jaksoi syoda. Bangkokissa oli tarjolla taas rinkkaselassa hikoilua, kun piti loytaa suurlahetysto. TukTukillakaan ei voinut menna, koska kuskit eivat tienneet missa lahetysto on. Harvoin tavallinen kyltti on nayttanyt niin kauniilta, kuin tama missa luki Vietnam embassy 500m ja selkea nuoli oikeaan suuntaan. Lahetystossa oli kuitenkin alkanut juuri 2 tunnin ruokatauko, joten piti odotella. Odottelun jalkeen hakemus, passi ja 2500 bahtia virkailijalle ja huomenna voisi hakea passin viisumilla. Taman jalkeen istuskelin puolisen tuntia skytrain-asemalla rinkan paalla ja mietin haluanko todella olla taalla suurkaupungissa, vai vaihtaa maisemaa. Maiseman vaihto tuntui hyvalta idealta, joten hyppasin taksiin ja ajelin linja-auto asemalle, josta ostin matkan tanne Kanchanaburiin. Taalla syomisen jalkeen saihkahdin aika rajusti kun istuskelin rinkan paalla ja ylapuolelta kuului iso pamaus ja isoja kipinoita satoi suoraan eteeni. Linnut olivat istuneet sahkolangalla ja aiheuttaneet oikosulun, kaksi loytyi kuolleena maasta ja kaksi tepasteli pahasti karahtaneena karkuun. Tallainen ei ole vissiin kovin yleista, silla paikallisetkin tulivat joukolla ihmettelemaan mita tapahtui. Taman jalkeen loysin 150 bahtin huoneen, uudesta Tamarind Guest housesta, aivan joen rannasta.