Wahiba sands

Juotuamme tervetuliaiskahvit päätin kiivetä leirin vieressä olevalle suurelle dyynille katselemaan maisemia.

Leiri dyynin päältä kuvattuna. Me yövyttiin leirin keskellä olevan talon huoneessa. Telttojakin oli tarjolla, mutta tuuli aika paljon ja muutenkin huone tuntui miellyttävämmältä vaihtoehdolta, samaan hintaan. Yö aavikolla kustansi kahdelta yhteensä 45r (112€), sisältäen aamiaiset ja illalliset. Lisäksi piti maksaa huijarille 10r (25€) ja omistajalle 10r (25€) kyydeistä.

Pari kuvaa dyyneistä, oli hienoa olla pitkästä aikaa aavikolla. aurinko porotti kuumasti, mutta tuuli niin paljon, ettei tullut kuuma.

Obeidin saavuttua saimme kaikki vauhdikkaan kyydin samalle paikalle, jossa olin jo aiemmin ollut. Leirissä yöpyi lisäksemme aussi, äiti tytär parivaljakko hollannista, pariskunta ranskasta ja myöhään illalla saapunut pariskunta, joista ainakin mies oli englantilainen. He olivat viikonloppureissulla Abu Dhabista, jossa työskentelivät.

Ennen illallista Obeid puki meidät kaikki beduiinivaatteisiin ja opetti pari beduiinitanssia. Beduiinit ovat muslimeja, mutta tavat poikkeavat hieman. Esimerkiksi tansseissa ketkä vain voivat tanssia keskenään (mies ja nainen), kun taas kaupunkilaisille on tärkeää ettei naista tanssita, kuin aviomies tai perheenjäsen. Avioliitot voivat olla sovittuja tai sitten mies voi valita tulevan vaimonsa vinkkaamalla tälle esimerkiksi tansseissa ja jollain tekosyillä tutustua sen verran tyttöön, että tämä sanoo tahdon ja tämän jälkeen voidaan mennä tytön isän puheille. Seurusteluvaihe on käsitykseni mukaan melko lyhyt eikä missään nimessä intiimi.

Illalliseksi oli keittoa, kasvismuhennosta, kanaa ja lammasta. Olosuhteisiin nähden erittäin hyvät sapuskat.

Illallisen jälkeen siirryttiin nuotiolle, jossa Obeid kertoi beduiinien tavoista ja oman tarinansa. Hän oli päätynyt oppaaksi, kun oli ollut taloudellisesti tiukilla ja tavannut kylässä saksalaisia, jotka halusivat ylittää Wahiban aavikon (Wahiba on myös alueen suurin heimo). Obeid oli onnistunut saamaan saksalaiset aavikon yli ja oli näiden välityksellä saanut uusia asiakkaita. Yhteydenpito hoidettiin öljy-yhtiön faksilla.

Eläimistä Obeid kertoi esimerkiksi sen, että vaarallisin eläin on sarvekas käärme ja skorpioni, jonka pistoon ei aikuisen pitäisi kuolla, mutta vuorokauden kestävän tuskan se aiheuttaa. Kun perheessä on vauva, koitetaan saada kiinni skorpioni, jos tässä onnistutaan skorpioni laitetaan purkkiin ja sinne laitetaan hieman äidin maitoa. Skorpionin juotua hieman se päästetään menemään. Näin vauvasta tulee skorpionien veli maidon kautta ja lapsi on immuuni skorpioninpistoille. Hollantilainen nainen kysyi onko tämä vain tarina, mutta Obeid vakuutti systeemin toimivan, mutta veli ei saa koskaan tappaa veljeään tai taika raukeaa.

Käärmeet ja skorppionit ovat kuitenkin harvinaisia. Paljon yleisempiä ovat aavikkoketut ja varsinkin gerbiilit. Keihäsantilooppejakin täällä oli paljon Obeidin nuoruudessa, mutta ne hävisivät kaupunkilaisten alettua metsästää niitä. Beduiinit tappoivat järkevästi, mutta kaupunkilaiset tappoivat kaikki mitä löysivät.

Kameli on tietenkin beduiinin paras ystävä. Parhaat kilpakamelit voivat maksaa satoja tuhansia. Systeemi toimii samoin, kuin meillä kilpahevosilla.

Beduiinit ovat yleisen lain alaisuudessa, mutta täällä pätee edelleen vahva heimojen valta. Esimerkiksi, jos joku pyytää beduiinilta takaa-ajajiltaan suojaa, tämän tulee sitä antaa kolmeksi päiväksi. Tänä aikana selvitellään heimon vanhimpien välityksellä mitä on tapahtunut ja estetään esimerkiksi lynkkaamiset. Vähän kuin meillä, syytön, kunnes toisin todistetaan, beduiineilla ei vain ole poliisijärjestelmää.

Aamuyöstä viideltä herättiin Minnan kanssa ja kivuttiin dyynin päälle katselemaan tähtiä.

Reissun suunnittelija ei vain ollut ottanut huomioon, että vaikka ihmisen valosaaste on täällä vähäistä, tuo möllykkä pilaa aavikon kuuluisan tähtitaivaan. Aavikolle pimeän kuun aikaan.

Auringonnousua tulivat ihailemaan muutkin. Me oltiin jo aika kylmissään ja lämpö oli tervetullut (+10C). Beduiinien tapaan kiivettiin dyynin päälle sukat jalassa. Kengät eivät ole kätevät hiekassa ja avojaloin hiekka tuntuu yöllä jääkylmältä.

Yksi Obeidin kameleista oli viimeisillään raskaana (12kk) ja kaikki leirin asukkaat olivat halunneet herätyksen, jos se alkaa synnyttää. Obeidilla oli ollut vähäuninen yö, mutta synnytys ei alkanut vielä tänä yönä. Kameli on astutettu hyväsukuisella, joten tulokkaalta odotetaan suuria.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin joukolla lypsylle. Yksi kameleista liittyi puolessa välissä matkaa joukkoomme. Tämäkin oli Obeidin kameli. Villejä löytyy vain Empty Quarterilta ja nekin ovat villintyneiden jälkeläisiä.

Minä ja hollantilaiset haluttiin kokeilla vuohen lypsämistä. Aluksi ei onnistunut, mutta hollantilaisten opastuksella maitoa alkoi tulla. Kun vuohi oli tyhjä, oli mahdollisuus maistaa, minä olin rohkein ja avasin pelin. Oikein hyvän makuista, ei niin rasvaista, kuin olin odottanut. Myös nuorempi hollantilainen maistoi.

Loput annettiin karitsoille.

Sitten oli vuohien ruokinnan vuoro.

Raskaana olevalle kamelille annettiin raksuja.

Vuohet tunkivat vapaana olleen kamelin ruokakipolle.

Yhteisellä heinäpaalilla.

Kamelit merkitään pienin polttomerkein. Tällä kamelilla ei ollut kuin Obeidin merkit, raskaana oleva on kuulunut useammalle. Englantilainen kertoi, että hänen työkaverinsa osasi kuvasta kertoa heti, mille heimolle kameli kuului, minun mielestäni vähän epäselviä merkkejä...

Eläinten ruokkimisen jälkeen palattiin kaupunkiin. Erittäin antoisa visiitti.