Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Sri Lankaan

Sri Lankaan saapuminen alkoi ongelmalla. Oltiin vahingossa valittu Minnan eviisumiin kansallisuudeksi Färsaaret. Minä odotin leima passissa Sri Lankan puolella, kun Minna kävi turhan tarkan maahanpäästäjän takia ostamassa uuden viisumin 40 dollarilla Visa on Arrival luukulta.

Laukut odottivat hihnalla, kun sinne asti päästiin ja pankkiautomaatti löytyi helposti (neljäs antoi). Tämä oli tärkeää, sillä meillä oli kiire. Oltiin laskeuduttu vähän ennen neljää yöllä ja 5.09 lähtisi varhaisaamun ainoa juna kilometrin päästä kohti Puttalamia. Tuktuk kyydin piti nettitietojen mukaan maksaa 100r, mutta maksettiin pahemmin riitelemäti pyydetty 300r (2€), sillä kello oli jo 5.01.

Ehdittiin.

Suurin osa paikallisista saapui vartin yli ja juna lähempänä puolta. Reilun kolmen tunnin matka kustansi 95r (0,65€) ja kertaallee piti vaihtaa junaa. Vanha mies (matkustaja) nousi asemalta junaan ja kertoi meille, että teidän pitää vaihtaa junaa. Me ei oikein uskottu, mutta virkailija pian huusi tätä samaa viestiä pikin käytäviä ja kaikki pohjoiseen menevät siirtyivät ratapihan poikki toiseen junaan. Meidän vanha junamme palaisi Colomboon. Kiiteltiin vanhusta, joka melkein suuttui, kun ei uskota.

Junassa oli hyvä tuuletus, sillä ovia ei ollut/niitä ei suljettu. Tämä paransi näkyvyyttäkin. Ei kyllä jaksettu paljoa maisemia katsella, sillä lentokoneessa oltiin nukuttu ehkä yhteensä tunti.

Raiteita ohjaillaan vieläkin käsipelillä.

Perillä Puttalammissa ajettiin lyhyt tuktukmatka linja-autoasemalle ja siirryttiin bussiin, joka yllätykseksemme lähti lähes tyhjänä kohti Kalpitiyaa.

Vaihdot olivat olleet niin nopeita, että piti ihan päättää, että pysähdytään nyt syömään, kun päästiin Kalpitiyaan. Tilattiin pari leipästä ja kanacurrya.

Mutta saatiin tämä tarjonta. Väsyneet aivot ymmärsivät melko pian, että kaikkea ei ole tarkoitus syödä, vaan koskemattomat viedään pois, eikä niitä laskuteta, kai. Laskua tuli 700 rupiaa (4,5€)

Ruokapaikassa tutustuttiin tuktukkuskiin, jonka kyydillä (300r/2€) päästiin etukäteen varattuun Kite Paradiseen.

Majapaikan sijainti oli vähän huono, sillä rantaan oli pari kilometriä, kuten myös Kalpitiyan kylään. Oltiin valittu paikka lähinnä hinnan takia (13€/yö). Olihan paikka toki ihan viihtyisäkin.

Vaikka huoneemme seinästä näki läpi ja kylpyhuone oli mallia jaettu.

Muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen käytiin kylillä hankkimassa minulle puhelinliittymä 900r/6€, sisältäen 100r puheaikaa ja 9gigaa dataa. Numero on +94 76 571 6655

Majapaikkan palattuamme varattiin seuraavaksi päiväksi skootteri (1500r/10€) ja alettiin tyytyväisenä nukkumaan. Periaatteessa täällä tarvisi Sri Lankalaisen ajokortin, mutta paikan pitäjä sanoi, että ei huolta, kunhan emme lähde turhan kauas Kalpitiyasta. Hauskaa, kun on ajellut juuri 5 päivää Omanissa autolla, niin täällä ei saisi ajaa edes mopoa... Alunperin oli suunnitelmissa ajella enemmänkin mopolla Tamilialueilla, mutta tämän korttiongelman takia skipattiin ne suunnitelmat.

2 kommenttia:

Siina kirjoitti...

Färsaaret! Noni.

Vitsi nuo on ahistavia, jos tulee tilanne, ettei tiiä ketä uskois. Kun yleensä loppujen lopuksi ois voinu uskoa sitä ekaa ja sitte nolottaa.

Tuukka kirjoitti...

Totta