Kotimatka

Lion Airin koneessa oli tällaisia rukouskortteja. Ihan mielenkiintoista vertailla eri uskontojen rukouksia. Nämä toimivat loistavasti, matka meni hyvin ja perillä Jakartalla olimme ajoissa.

Jakarta - Kuala Lumpur välillä vieressäni istui ecuadorilais/yhdysvaltalainen nainen, jonka kanssa juttelimme paljon matkailusta ja häneltä sain hyviä vinkkejä ja innostusta tulevaan E-Amerikan reissuun, kuvat mitä hänellä oli puhelimessaan, olivat huikeita. Hän oli syntynyt ja asunut lähes koko elämänsä jenkeissä, mutta oli reissannut paljon E-Amerikassa ja omisti Ecuadorin ja Yhdysvaltain passit. Tämä kuulosti ensin kätevältä, sillä jenkkipassilla pääsee helposti lähes joka paikkaan, mutta joissain paikoissa (esim. Kiina ja monet E-Amerikan maat) viisumimaksut ovat jenkeille moninkertaisia muihin verrattuna, joten silloin hän voi käyttää Ecuadorin passia. Kaikki maat eivät kuitenkaan ymmärrä/hyväksy kaksoiskansalaisuutta, joten säätöä on usein tiedossa, kun ei löydy edellisen maan leimoja.

Kuala Lumpurissa tulimme maahan melkoisella rysäyksellä ja niskaani sattui hieman, nainen sanoi, ettei viitsinyt kertoa aiemmin, että hän oli lukenut uutisista useamman Lion Airin pilotin jääneen kiinni huumeiden käytöstä...

Kuala Lumpurissa ajelin bussilla Chinatowniin ja otin huoneen tutusta Oasiksesta.

Kuala Lumpurin parasta antia ovat hyvät lentoyhteydet ja intialaiset ravintolat, erittäin herkullista. (Jostain syystä tää käänsi ton poikittain, mutta olokoon...)

Aamulla testasin ensimmäistä kertaa kolme kertaa kalliimpaa, mutta lähes saman verran nopeampaa junayhteyttä KLIAlle. Lentokentällä kävin juomassa oikein hyvää kahvia ja ostin skottiviskiä tax-freestä, upean ekologista, että puteli on rahdattu tänne ja minä rahtaan sen takaisin, veronkiertoahan tämä ei ole, ainoastaan verosuunnittelua, jos sitäkään...

Seuraava lentoni oli siis Lontooseen Malaysia Airlinesilla, ensi kertaa astuin kaksikerroksiseen lentokoneeseen, ikävä kyllä alakertaan. Paikkani oli heti seinän takana keskellä, joten tilaa oli hyvin. Vieressä olleet kaksi vanhempaa naista olivat aiemmin kyselleet ikkunapaikkoja, mutteivat olleet saaneet, hieman ennen lähtöä stuertti tuli kuitenkin kysymään heiltä haluaisivatko he siirtyä toisille paikoille hieman edemmäs, jotta kaksi äitiä lapsiensa kanssa pääsevät näille tilaville paikoille, vanhat naiset lähtivät ja naiset vauvojen kanssa saapuivat viereeni. Toinen vauvoista parkui miellyttävästi täyttä kurkkua, mietinkin että onneksi lentoaikaa on vain 13 tuntia. Pian stuertti tuli kuitenkin kysymään haluaisinko siirtyä toiselle paikalle ja minä lähdin mielelläni. Vaikka seinä oli nyt takanani, jalkotilaa oli silti mukavasti ja vesipiste oli kätevästi suoraan selän takana. Matka menikin mukavasti leffoja ja sarjoja omalta ruudulta katsellessa ja ilmaista punaviiniä nauttien. Ruokakin oli hyvää, erityismaininta hyvin paistetusta kokolihanautapihvistä ja magnum jäätelöstä. Kyllä lentomatkustus on luksusta.

Lontoossa totesin tulleeni Eurooppaan, kun näin rahanvaitopisteen rosvohinnat, yli 20% ero osto-ja myyntihinnan (€/£) välillä ohjasi minut automaatille, vaikka pienessä nostossa kulut ovat melko suuret, tuen mielummin suomalaista rosvoa.

Lentokentältä pääsin kerran metroa vaihtamalla Smart Hyde park view hostellille, josta olin varannut dormisängyn n. 8 punnalla. Hostelli oli erittäin siisti ja hyvä. Aamiaisellakin murot ja paahtoleipä maistuivat niin hyvin, että jäi englantilainen pubiaamiainen testaamatta, vaikka tämä oli aikomus.

Lontoossa oli hieman viileä, muttei kuitenkaan kylmä, joten seuraavana aamuna lähdin katselemaan kaupunkia.

Ensimmäisenä kävelin Hyde puiston läpi ja pienen harhailun jälkeen löysin Luonnontieteellisen museon. Hienoa, että Lontoon upeat museot ovat ilmaisia, ikävä kyllä ei ollut museofiilistä, joten kävin vain tässä yhdessä.

Museon jälkeen ostin päivämetrolipun ja ajelin katsomassa Towerin siltaa ja hienoja maisemia, aurinko paistoi ja ilma oli keväinen. Lontoosta jäi hyvä fiilis ja ehkä tulevaisuudessa pitää tutustua koko Britanniaan paremmin.

Towerilta ajoin metrolla hostellille, otin rinkan kantoon ja lähdin kohti lentokenttää. Brittish Airlines ei tarjoa check iniä normimatkustajalle tiskipalveluna, mutta en ehtinyt kuin mennä päätteen luokse ja ystävällinen lentoyhtiön edustaja käytännössä teki check inin puolestani, vissiin uus juttu, joten ovat varanneet työntekijän opastamaan palvelun käytössä.

Lento Helsinkiin oli puoli tuntia myöhässä, kun pääsimme lähtemään, joten alkoi hieman jännittää ehdinkö Oulun lennolle, sillä vaihtoaika oli vain 40min, toki samalla lipulla, mutta silti. Päästyäni Helsinkiin ja lentokoneesta ulos lähdinkin juoksemaan, ensimmäinen lähtevistä kertova taulu näytti, että Oulun kone on lähtemässä 7 minuutin päästä. Passintarkastukseen puuskuttaen, rajavalvoja kysyikin, että onko kiire, kerroin, että kyllä on, Oulun kone lähtee viiden minuutin päästä ja hän päästi minut menemään. Päästyäni oikealle portille viimeinen matkustaja oli juuri astumassa koneeseen. Kärpillä oli ollut peli narreja vastaan Helsingissä, joten tutun näköisiä naamoja oli Finnairin koneessa paljon. En kysyny voititteko ja hyvä niin, sillä kotona tarkistin tuloksen ja turpiin oli tullut. Istuuduttuani ikkunapaikalle näin kuinka rinkkaani lastattiin koneeseen, en olisi ikinä uskonut, että se ehtisi, kyllä suomalaiset on tehokkaita. Oulun kentällä rakas oli vastassa ja ikävä päättyi.