Malenge

Palusta lähdin minibussilla kuuden aikoihin Ampanaan, jossa olin miellyttävästi kolmelta yöllä. Pimeässä satamassa aamun odottaminen ei ollut reissun miellyttävimpiä kokemuksia. Kalastajia hääräsi jonkin verran laiturilla ollessa veneessä jo ennen auringonnousua ja tämä teki olon turvallisemmaksi. Yleisesti pyrin välttämään kaupungeissa ja kylissä pimeitä paikkoja, joissa olen täysin yksin. Auringon noustua satamassa alkoi pyöriä paljon ihmisiä ja minä ostin lipun Malengeen (50k).

Vene lähti kymmeneltä ja kyydissä oli muutamia muita turisteja, joista suurin osa jäi Wakaihin, sekä tietysti paikallisia. Wakaista kyytiin nousi kaksi hollantilaista pariskuntaa, jotka olivat olleet Kadidirissa viikon sukeltamassa. Kuulin taas ylistystä meduusajärvestä, jonne onkin pakko mennä myöhemmin. Victor oli nähnyt jokin aika sitten dokumentin tällaisesta järvestä ja siinä väitettiin, että tällainen löytyy vain joltain Micronesian saarelta, mutta ainakin täällä on toinen. Suolainen järvi on täynnä meduusoja, jotka eivät ole mitenkään vaarallisia ja niiden joukossa snorklaaminen on kuulemma uskomaton elämys. Pariskunnat päättivät lähteä samaan Rudyn paikkaan, jonne minä olin menossa. Kännykkäyhteydet loppuivat, kun Wakaita ei enää näkynyt. Kylä onkin saariryhmän ainoa paikka, jossa on kännykkämasto. Saavuimme viiden aikoihin Malengen pääkylään, josta pääsimme reilussa vartissa pienemmällä veneellä Rudylle (Lestari cottages). Paikassa oli jo hollantilainen Pien, jonka poikaystävä ei ollut päässyt reissuun, sillä hänen pitää valmistua tänä keväänä, ikävän tuttu tilanne. Sekä saksalainen vanhempi pariskunta ja pari tsekkimiestä, jotka toisin lähtivät heti seuraavana aamuna. Seuraavana päivänä paikkaan saapui myös venäläinen mummeli, joka asuu nykyään jenkeissä.

Minä valitsin tämän bungalowin nimeltään Oktopus. Hintaa on 100k, joka sisältää bungalowin lisäksi kolme ateriaa, teetä, kahvia ja vettä. Ensimmäisenä kokonaisena päivänä vaihdoin toisen riippumatoista omaani, sillä se on puuvillaa ja miettyvämpi, kuin keinokuitu. Riippumattovammojakin on tullut, sillä niskani kipeytyi hieman lueskeltuani pari ensimmäistä päivää ilman tyynyä, joka tukee päätä. Suosittelen silti riippumattoa kaikille, mutta olkaa varovaisia.

Näkymä riippumatosta. Jokainen päivä on alkanut samoin, uimashortsit unisena jalkaan, kävely laiturille ja pomppaus veteen, erittäin virkistävää ja pääsee hyvin liikkeelle, tämän jälkeen kahvia ja aamiaista.

Ensimmäisenä päivänä päätimme lähteä hollantilaisten kanssa vierailulle vastapäätä olevaan "merimustalaisten", eli bajojen kylään. Nämä alkuperäinasukkaat ovat eläneet jo satoja, ellei tuhansia vuosia näillä saarilla, lähinnä kalastaen. Nykyään he ovat asettuneet enemmän pysyville asuinsijoille ja kylästä löytyi myös moskeija.

Alkumatka kulki viidakon läpi, yksi paikan työntekijöistä saattoi meitä, ettemme harhaudu väärälle polulle. Tämä kohta oli hieman hankalampi.

Mutta maisema oli upea.

Pitkän sillan alkupäässä.

Matka kylään oli upea, vaikka välillä pitikin olla tarkkana mihin astuu.

Bajojen asumuksia.

Lapset olivat innoissaan kamerasta

Ja varsinkin Yoshan videokamerasta, kun hän käänsi kuvaruudun lapsia päin. Taustalla moskeija. Täällä kyselimme Victorin kanssa bajojen perinteisiä puusta tehtyjä sukelluslaseja ja saimmekin molemmat ostettua sellaiset 100k/kpl, olisin tinkinyt hieman omistani, mutta sopivaa rahaa ei ollut ja vaihtorahaa ei löytynyt edes silloin, kun Rick osti pullon vettä. Kokeilin laseja myöhemmin ja ne olivat loistavat, sattumalta minunlaisiin silmiin tehty, joten ne eivät vuotaneet lainkaan vaan istuivat täydellisesti.

Takaisin emme jaksaneet kävellä, kun majapaikan tyyppi sattui olemaan kanootin kanssa paikalla. Pien ja Linda meloivat ensin rantaan hakemaan muovipussia kameroita varten sillä vene vuoti.

"Vedenalainen kuva" Näkyvyys on loistava, vaikkakin kuulin saksalaisilta, että se ei ole niin hyvä, kuin se oli vielä viikko sitten.

Tällä välin Rick ja Victor melskasivat vedessä paikallisten lasten kanssa.

Kun lapset näkivät Lindan tulevan takaisin, he uivat kilpaa auttamaan. Yosha ja majapaikan tyyppi hyppäsivät veneeseen. Minä, Rick ja Victor päätimme uida takaisin. Aivan loistava reissu.

Seuraavana päivänä oli vuorossa snorklausreissu, jolle lähdin hollantilaisten ja venäläisen kanssa, Pien oli tosin ymmärtänyt kohteen väärin, eikä halunnutkaan lähteä samoille paikoille, missä oli jo ollut, joten hän jäi pois juuri ennen lähtöä. Kuvassa Rudy.

Ensin pysähdyimme snorklaamaan riutalle numero 5. Oikein hieno paikka, vaikkei mitään erikoista näkynytkään. "Vain" koralleja, todella paljon erilaisia pieniä ja keskikokoisia kaloja, sekä pieni parvi reilun metrin mittaisia isoja kaloja, joilla oli jännä patti päässä.

Snorklailun jälkeen ajoimme tälle pienelle rannalle.

Jossa oli kookospähkinätarjoilu.

Rick yritti tiputtaa itselleen toista, mutta sai alas vain yhden raa´an. Linda näki rannalta vedessä rauskun ja huusi meidät muut paikalle, ei näkynyt riittävän hyvin, joten minä ja Victor juoksimme veneelle hakemaan snorkkelit ja lähdimme otuksen perään. Kyseistä yksilöä emme enää löytäneet, mutta myöhemmin näin yhden melko ison ja niin olivat nähneet myös Rick ja Victor, he olivat lisäksi nähneet myös ison n. pään kokoisen kotilon joka oli liikkunut.

Perjantaina joimme kuudestaan Finlandia vodkan, jota olin kantanut mukanani Bangkokista lähtien. Vodkan loputtua lahjoitin pullon Rudyn kokoelmaan, jossa olikin jo yksi pienempi Finlandia pullo, viimeksi täällä on ollut vieraskirjan mukaan suomalaisia puoli vuotta sitten. Jatkoimme vielä hieman Arakilla, eli paikallisella pontikalla, mutta kaikki lähtivät normaalisti nukkumaan jo kymmenen jälkeen. Sähköt ovat päällä puoli kuudesta 10-11 illalla.

Lauantaiaamuna Yosha ja Victor näkivät onnekkaasti pienen hain laiturilta. Minun päiväni meni lähinnä riippumatossa, sen verran tuli urheiltua, että pelasimme hollantilaisten ja kolmen paikallisen kanssa lentopalloa. Viimeinen matsi oli miehet vastaan naiset neljän hengen joukkueina. Aluksi naureskeltiin itsevarmoina, että tää me voitetaan, mutta lopussa ei naurattanut, sillä tiukan ottelun voittivat naiset...

Hollantilaiset lähtivät sunnuntaiaamuna ja minusta tuli paikan nuorin turisti, paikalla olivat enää venäläinen ja saksalaiset.

Rudy polttamassa roskia lentopallokentän takana.

Maanantaina makoilin riippumatossa, lähinnä ikävöiden, kuten jo monena aamuna. Päätinkin, että olen onnellisempi kotona, vaikka tämä onkin upein paratiisisaari jossa olen koskaan ollut. Vaikka Suomessa on pirun kylmä, eikä elämä välttämättä muuten ole yhtä mielenkiintoista, kuin reissussa, niin sieltä löytyy se elämäni tärkein ja rakkain, jota ikävöin liikaa jatkaakseni reissua, eikä yksin reissaaminen ole enää niin upeaa. m.o.t.