Kadidiri

Kadidirin kookospähkinäfarmi, näyttää miellyttävältä ammatilta. Pitääkin ottaa asia puheeksi, kun pääsen kotiin...

Black Marlinista otin tämän huoneen. 200k, sisältäen ruoat, vedet ja kahvit.

Näkymä omasta riippumatosta, jonka vaihdoin majapaikan tarjoaman tilalle, sillä tuo keltainen oli hieman homeessa ja haisi pahalle. Vähän aikaa riippumatossa makoiltuani kuulin viereisellä terassilla jonkun mainitsevan Finland sanan ja kävikin ilmi, että naapurini oli suomalainen nainen. Paikassa oli toinenkin suomalainen nainen, mutta hän oli sukeltamassa ja näin hänet vasta myöhemmin. Juteltuani hänen kanssaan en voi suositella Malenge Indahia, tytölle oli valehdeltu, että tiistaina ei mene julkisia veneitä Malengesta Wakaihin (Menee, sillä minä tulin sieltä juuri samana päivänä) ja hänet oli laitettu vuokraamaan paikallinen vene yli 300k:lla, kun julkinen maksaa 20k. Illallisen jälkeen jäin istuskelemaan ravintolaan, ihan hyvä porukka tuntui olevan kasassa ja meni myöhään.

Seuraavana aamuna snorklailin vielä hieman, Malengella oli mielestäni paremmat vedet. Muutenkin pidin Malengesta enemmän, vaikka oli Kadidirikin ihan kiva. Suurin ero oli se, että Rudyn paikka on perheyritys, joten tunnelma on lämmin, kun taas Black Marlinin on "parempi" resortti, jonka omistaa kuka lie ja kaikki ovat duunissa. Ruoka oli parempaa kotiruokaa Rudylla ja sitä oli enemmän, kuin Marlinilla. Ainoa missä Marlin voittaa on majoituksen taso, toki hintakin on tuplat. Tietenkin jos sukeltaa, niin Marlin on lähes ainoa vaihtoehto Togeanilla.

Seuraavana päivänä lounaan jälkeen (Sain neljännen aterian kyselemättä ilmaiseksi, joten ei Marlinkaan mikään "tehdään vain rahaa paikka ole") lähti jännittävä kyyti Wakaihin, sukelluksissa käytettävä vene oli lastattu aivan liian täyteen, mutta perille päästiin. Wakaissa kävin hakemassa pyykkini edellisestä majapaikasta ja missasin Marlinin naisen järjestämän pizzatarjoilun...

Lauttaan ostin economypaikan (63k) ja menin sisälle. Lähdettyämme liikkeelle siirryin kuitenkin kannelle, jossa olivat myös suomalainen naapurini Marlinilta, sekä myöskin Marlinilta tutut jenkki ja itävaltalainen. Itävaltalainen kertoi maksaneensa vähän ekstraa, että kapteeni soittaa torvea Marlinin kohdalla. Luulin tätä vitsiksi, mutta Marlinin kohdalla kuului kaksi pitää torven törähdystä.

Monet jäljelle jääneet vieraat näyttivät olevan rannalla heiluttamassa hyvästejä, sillä tänä päivänä puolet porukasta lähti pois.

Minä virittelin kannelle riippumattoni ja sain nukuttua hyvin, sillä koko yönä ei satanut lainkaan.

Auringonnousu riippumatosta, Gorontalo näkyy jo. Gorontalon satamassa oli säätöä autojen kanssa, olin ajatellut mennä bussilla, mutta auto (kijang) oli niin paljon kätevämpi, nopeampi ja maksoi suurinpiirtein saman, että päätin jakaa yhden parin paikallisen ja 3 jenkin kanssa (100k). Juuri ennen lähtöä jenkkimies hermostui ja alkoi rähjätä, kun paikallinen mies tarkkaili liian läheltä hänen tyttöystävänsä takamusta ja lähes puristi sitä. Hermostumista saattoi edesauttaa keskustelut pervoista paikallisista lautalla, pahin kokemus oli yksin reissaavalta naiselta, kun paikallinen mies oli alkanut tyydyttämään itseään bussissa naisen vieressä, näitä tapauksia olen kuullunut pari kertaa aiemminkin, myös siitä, ettei lääppimiseltä ole saanut olla rauhassa, vaikka useimmiten ahdistelu onkin katseita ja sopimattomia puheita. Monet indonesialaiset miehet tuntuvat pitävän varsinkin yksin reissaavaa länsimaista naista seksiobjektina, joka on helposti valmis mihin vain. Näitä pervotarinoita kuulee paljon vähemmän muissa K-Aasian maissa.

Toisen jenkin kanssa sanottiin tälle hermostuneelle jenkille, että kannattaa olla hermostumatta liikaa paikallisten kanssa ainakaan niin, että menee väkivaltaiseksi, varsinkin jos he menevät Thaimaahan, sillä jos länkkäri voittaa siellä nyrkein, paikallisia tulee lisää tai he hakevat aseita, viimeisenä keinona ampumaaseet, sillä varsinkaan ulkomaalaiselle ei voi hävitä, sillä se tarkoittaisi totaalista kasvojen menetystä. Minä olen vain kuullut tästä länkkäreiltä ja paikallisilta, mutta jenkki oli nähnyt Bangkokissa parin länkkärin saaneen pahoja vammoja, kun he olivat olleet vahvempia nyrkein ja paikalliset olivat hakeneet rautaputkia kaveriksi. Siitä en tiedä elääkö tämä sama kasvojen menetyksen kulttuuri yhtä vahvana Indonesiassa. Tai yleensä puhutaan kasvojen menettämisestä, mutta mielestäni on kyse myös siitä, että K-Aasiassa ei ole samanlaista tappelemisen kulttuuria, kuin joissain muissa maissa, vaan väkivalta on aina paljon isompi asia, kuin esimerkiksi Suomessa tyhjästä alkanut baaritappelu, jonka jälkeen voidaan lyödä kättä päälle ja olla taas kavereita, kuin mitään ei olisi tapahtunut. K-Aasiassa väkivallan kynnys on korkeammalla, mutta sitä ei kannata ylittää. Eihän tätä kynnystä kannata ylittää missään, mutta varmaankin ymmärsitte mitä tarkoitan.