Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

torstai 12. helmikuuta 2015

Masaya tulivuori

Masayan tulivuorelle pääsee helpoiten matkatoimiston kiertoajelulla, mutta me valittiin kiinnostavampi ja lähes yhtä helppo tapa. Managuan minibussilla (20c/hlö) päästiin puiston portille ja ostettiin liput (100c/hlö). Portinvartijalta saatiin opaste ja infoa. Huipulle (5km) olisi päässyt kyydillä (100c), mutta skipattiin se ja lähdettiin kävelemään ylöspäin.

Laavakivipirunpeltoja oli alkumatkasta lähtien. Vuoden 1772 purkauksen jälkeen ei ole enää yhtä suuria purkauksia tullut. Tulivuori on kuitenkin edelleen aktiivinen ja viimeksi vuonna 2008 siitä purkautui vahvaa savua ja tuhkaa.

Kilometrin kävelyn jälkeen saavuttiin erittäin informatiiviseen ja mielenkiintoiseen infokeskukseen.

Mannerlaattojen rajat, eli alueet, joilta löytyy eniten aktiivisia tulivuoria.

Erilaisia laavatyyppejä:

Hidasta laavaa, eli ei niin vaarallista, tällaista haluan vielä joskus nähdä. Jos joku tietää täällä päin paikan, jossa voi valuvaa laavaa tai edes hehkuvan laavajärven nähdä, olen erittäin kiitollinen vinkkauksesta.

Laavapommeja, eli lentäviä kiviä, pirun vaarallisia.

Nopeaa laavaa, erittäin vaarallista myöskin. Pärskähtelevää.

Miguel Larreynaga, aikansa merkittävä ajattelija, kehitti 1843 teorian tulivuorten synnystä. Meri toimii suuren suurennuslasin tavoin ja voimistaa auringonsäteitä meren pohjaan saaden maan kuumumaan niin paljon, että aines lähtee liikkeelle ja synnyttää tulivuoren. Naurettavaltahan tämä nykyään kuulostaa ja saa ajattelemaan, että minkähän takia meille nauretaan 2170? Toivottavasti ei ydinjätteen hautailun takia.

Keskuksessa oli lisäksi erilaisia kolmiulotteisia poikkileikkauskuvia erilaisista tulivuorista, kolmiulotteinen kartta Nicaraguasta ja infoa kansallispuistoista, jotka ovat Nicaraguassa melko uusi juttu. Tämä Masayan kansallispuisto oli ensimmäinen 1979.

Myös kuivattuja kasveja, hyönteisiä ja täytettyjä eläimiä oli kunnioitettava kokoelma.


Same same but different. 1529 Francisco Bobadilla pystytti vuorelle ristin, jollainen vuorella on samalla paikalla edelleen ja nimesi kraaterin helvetin suuksi. Risti on siis saatanan pelotteena.

Myös aiemmin alkuperäiskansat uskoivat, että vuoren kraateri on jumalallinen ilmestys ja uhrasivat sinne ihmisiä.


Infopaikan jälkeen jatkettiin kipuamista. Tie oli asfaltoitu ja nousu ei ollut missään vaiheessa kovin jyrkkä. Vuori ei ole, kuin 635 metriä korkea. Lintuja ja sisiliskoja kummempia otuksia ei nähty, vaikka kyltissä käärmeillä peloteltiinkin.

Laavakivestä tehdyssä katoksessa odotettiin hetki sateen ohi menoa ja ihailtiin karun kauniita maisemia.

Siellä näkyy jo Franciscon risti.


Perillä kraateri oli vaikuttava, mutta mitään toivoa laavajärven näkemisestä ei ollut höyryn takia. Ristillekkään ei saanut tällä hetkellä kiivetä maanvyörymien takia.

Tältä näköalapaikalta kraaterin näki kokonaan.

Näköalapaikalta jatkettiin vähän matkaa sammuneen kraaterin ympäri, mutta käännyttiin takaisin, sillä kraateri ei vaikuttanut tarpeeksi kiinnostavalta väsyneillä jaloilla. Toiselle puolelle aktiivista kraateriakin yritettiin, mutta siellä höyryt haittasivat hengittämistä ja pistivät yskimään, joten käännyttiin myös tältä reissulta takaisin ja todettiin, että oltiin onnekkaita, että sattui tuulemaan juuri oikeasta suunnasta. Kraaterilla olikin varoitus, että ristillä ei saa viettää yli 20 minuuttia.

Käveltyämme takaisin päätielle päätettiin mennä chickenbussilla Masayaan syömään, kun ei osattu päättää mihin mennään Granadassa. Bussin etuosassa oli kyltti jenkkiajoilta "lastenne turvallisuus on meidän työmme", nyt sopisi paremmin lastenne turvallisuus on teidän asianne. Masayan marketilta ei löytynyt ensin kuin uppopaistettua kanaa, mutta pienen etsimisen jälkeen

sain eteeni tämän annoksen, molempien annokset juomien kera yhteensä 160c. Tuo harmaa banaanikin oli ihan ok, perunamainen eikä makea, kuten ruokabanaanit yleensäkin. Masayasta päästiin chickenbussilla Granadaan.

8 kommenttia:

Vesa kirjoitti...

Miten oisi legendaarinen Hawaiji ja Kilauea. Käsittääkseni siellä on aktiivinen laavavirta ollut jostain 1980 luvulta asti ja nykyisinkin pitäisi päästä ihan viereen katselemaan, koska laava on nimenomaan tuota juoksevampaa "hidasta" laavaa.

Itellä ollu "must see" listalla aikalailla niin kauan kuin lista on ollut olemassa :D

Tuukka kirjoitti...

Sehän se taitais maailman paras paikka olla, mutta ei oikein osu tämän reissun reitille. Hawaiji on ikävän kaukana kaikesta, luulis, että jossakin näistä Keski-Amerikan kymmenistä tulivuorista ois laavaa näkyvissä... Miksi siellä Hawaijilla muuten on niin aktiivisia tulivuoria vaikka saari sijaitsee laatan keskellä?

mutteri kirjoitti...

Reippaita kulkijoita olette. Kävelikö Minna keskellä tietä jo ennen käärmemerkkiä?
<tossa ruoka-annoksessa on siis pastaa, riisiä ja vielä ruokabanaania, mielenkiintoista.

Tuukka kirjoitti...

Ei :)

Tulivuoria tässä tutkinut, enkä vieläkään ole laavaa alueelta varmuudella löytänyt, Nicaragua vaikuttaa paremmalta, kuin Honduras, mutta Guatemalassa ois pari purkausta käynnissä parasta aikaa.

Vesa kirjoitti...

Hawaiji on ns. hot-spot alue eli paikka jossa maan sulasta sisuksesta nousee ihan kuoren alle kuumempi suuripaineinen magma "pisara" joka sitte polttaa tiensä rakojen jne kautta pintaan asti ja alkaa muodostaa saaria. Hawaijin koko saariryhmä (kuten kanaria ja pääsiäis-saaretkin) on käytännössä tuollaisia tulivuoria. Hawaiji on tosin vielä nuori versio, joten laava on juoksevaa ja vesipitoista = "turvallista".

Noista "pisaroiden" (tieteellinen termi on "plume" tai "pluumi") synnystä voikin sitte olla montaa mieltä että miksi niitä syntyy. Paha kyllä sanoa mistä muualta vois löytyä noita alhaisen viskositeetin laavavirtoja, mitä ois koht turvallista käyä kattelee. Pääsääntönä mitä terävämpi huippu sitä epäturvallisempaa sinne on mennä, jos on vielä aktiivinen vaihe päällä.

Vesa kirjoitti...

Ainiin vielä sellainen ennenkuin olette menossa Hondurasiin niin sekin löytyy omasta listasta kohdasta, "käy yöllä uimassa bioluminisoivassa levässä".

Noita pitäisi olla lähes kaikkialla Hondurasin alueella, tosin Bocas del Toro ja Isla Roatan pitäisi olla kuuluisimmat ja valovoimaisimmat.

Tuukka kirjoitti...

Iso kiitos asiantuntevasta selityksestä. Pitää varoa jyrkkiä vuoria. Mulle riittäis, kun näkisin edes jonkin matkan päästä. Turvallisuus ennen kaikkea.

Utilaan ollaan todennäköisesti menossa, se on kalliin Roatanin vieressä. Bocas del Toro on Panamassa. Sitäkin harkittiin, mutta oltas todennäköisesti skipattu, vaikka oltais saatu pitemmät viisumit.

Mulla taitaa tosin olla jo kokemusta loistavasta levästä:

http://vapaataival.blogspot.com/2009/02/hue.html

Minnakin muistelee nähneensä sitä Kambodzassa. Mutta oli se niin hienoa, että mielellään uitais siinä uudestaan :)

Siina kirjoitti...

Määki oon monesti miettiny tuota, että vitsi kun sais tietää, mikä "tietämys" on ihan huuhaata.