Melbourne GP sunnuntai

 Sunnuntaiaamuna istahdin ratikkaan 8.30, eli tasan tunti ennen porttien avautumista.

Kasiportilla olin 40 minuuttia ennen porttien avautumista. Jono oli lyhempi, kuin edellisenä päivänä. Siis tässä vaiheessa, melko pian jonon päätä ei enää näkynyt.

Sain paikan samasta paikasta, kuin edellisenä päivänä, eli ysimutkasta. Nyt ei enää ajeltu aika-ajoja tai treenattu. Koko päivä oli kisaamista. Ensin kolmoset, sitten Supercarsit ja viimeisenä lämmittelynä kakkoset.

Teletappi

Ennen ykkösten kisaa oli tietenkin monenlaista esiohjelmaa. Esimerkiksi jokapäiväinen lentonäytös. Melkoisia huimapäitä. Yhdessä numerossa kone lensi toisen päällä väärinpäin, etäisyyttä ei ollut paljon. 

Niin ja tietenkin kuljettajaparaati, joka oli järjestetty todella upeasti. Jokaisella kuskilla oli alla vanha urheiluauto ja siinä kuljettaja. Itse tähti istui takapenkin selkänojan päällä vilkuttaen yleisölle. Olin jopa vähän hämmästynyt, että Bottas sai kevyesti kovimmat suosionosoitukset. Juttelin asiasta vieressä olleen uusi-seelantilaisen kanssa, joka oli asunut jo pitkään Melbournessa. Hän sanoi, että rakastaa Bottasta mulletin takia. Hän ei edes tiennyt, että Bottas seurustelee aussin kanssa. 

Vessajono oli erittäin pitkä. Onneksi unisexkoppejen lisäksi oli myös miesten ränni, jonka jono kulki 10 kertaa nopeammin ja oli 5 kertaa lyhempi.

Olette varmasti kisan nähneet, joten tiedätte, että tapahtumaa riitti.

Punaiset liput olivat tuomaristolta todella hieno veto, ei mennyt kisaa hukkaan, varsinkin toiseksi viimeiset olivat mahtava liike. En ollut katsomassa tältä screeniltä kisaa, vaan nappasin kuvan pikaisella ränni + lasi punaviiniä varikkokäynnillä. 

Tunnelma oli katossa.

Tämä edessäni ollut nainen oli todella kiinnostunut kisatilanteesta. Napeista kisaradio ja kännykältä livetiming. Arvostan. Eihän paikanpäällä ole koskaan niin hyvin perillä tapahtumista, kuin kotisohvalla, vaikka screeni olikin radan toisella puolella. 

Kisan loppupäätös, eli että turva-auto lähtee pois kisan viimeisellä kierroksella ja tullaan maaliin sovussa, olisi voinut tulla aiemminkin.

Kisan jälkeen oli aika astua radalle. Palkintoseremonioihin oli matkaa, joten katselin ne screeniltä ja kävelin suoraan jälkibileisiin. Nyt ei ollut aikaista herätystä, joten ei haitannut, vaikka menee myöhempään. Radan varrelta revittiin kylttejä matkamuistoksi. Järkkäri ehdotti, että voisi myydä liivinsä yhdelle, joka kiskoi antaumuksella jotain kylttiä aidan yläosasta. Tuli mentyä läpi sellaisesta pienestä aidan aukosta, josta näkee joskus kuskien pakenevan turvaan auton hajottua radalle. Metka kokemus sekin.

Bileet ylittivät odotukset. Kunnon festarit!