Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

tiistai 3. helmikuuta 2015

San Blás

Viimeisenä purjehduspäivänä saatiin kaikki kokeilla ruorin takana olemista. Minun vuorollani ei ollut mitään kiintopistettä edessäpäin, joten kompassia tuijottamalla piti pyrkiä suoraan eteenpäin. Yllättävän vaikeaa oli. Vene halusi jatkuvasti kaartaa vasemmalle ja ohjaus toimi viiveellä.

Minna oli vuorossa viimeisenä, joten hän sai enemmän vasemmalle oikealle ohjeita, kuin vain kompassisuunnan. Oltiin sen verran lähellä määränpäätä, että oikealla suunnalla oli enemmän väliä.



Tällä matkalla näkyi paljon näitä pieniä saaria, jotka ovat juuri, kuin paratiisisaaret mielikuvissa.

Hummeria kauppaavia paikallisia. Ei ostettu, sillä

Edellisenä iltana oltiin herkuteltu toisten kalastajien saaliita.

Ankkuroiduttiin reissun viimeisen saaren viereen ja todettiin, että meillä taitaa olla miljonäärejä naapurina. Kalastajat taisivat osua kultasuoneen, kun jahdin ihmiset päättivät ostaa hummereita. Täällä paikalliset osaavat hinnoitella tuotteen oikein, jos huomaavat, että ylimääräistä on toisella liikaa. Cartagenassakin hinnat kuulemma moninkertaistuvat, jos iso risteilijä ankkuroi laituriin.

Tässä viimeinen saaremme. Kaunis ja aluksia paljon enemmän, kuin edellisissä paikoissa.

Virkistävän uiskentelun jälkeen laitettiin kumivene vesille ja rantauduttiin.


Kaunis oli saari rannastakin.

Saaren toiselta puolelta löytyi molakauppa. Paikallinen käsityö, jossa on perinteisesti vain kuvioita, mutta nykyään myös kilpikonnia, delffiinejä ja purjeveneitä. Joulun aikoihin saattaa löytää jopa joulupukkimolan.

Saarella pystyi myös majoittumaan. Ennen täällä oli hyvin halpaa, mutta nykyään pelkkä leiriytyminen voi maksaa monta kymppiä suosituimmilla saarilla. Jos haluaa makoilla halvalla paratiisissa kannattaa ottaa leirikamppeet, ruoka ja juoma mukaan ja kysyä jonkin pikkusaaren asuttajilta leiriytymislupa, joka saattaa irrota muutamalla dollarilla. Me istuskeltiin hetki rantabaarissa ja lähdettiin hämärän laskeutuessa takaisin veneelle. Alkoholia oli mukavasti jäänyt kaikilla, joten saatiin mukavat viimeisen illan juomingit. Kapteenimme eivät matkan aikana juoneet mitään, mutta nyt Tashin istui iltaa kanssamme. He ovat täällä ankkurissa muutaman päivän. Meidän lähdettyämme uusi ryhmä tulee yhden väliyön jälkeen ja keula käännetään kohti Kolumbiaa. Paluumatka on kuulemma vahingossa ylibuukattu (9hlö), joten kapteeniemme täytyy luopua omasta sängystään. Kehuivat kovasti meitä, sillä kolme vanhempaa (!) pariskuntaa on kuulemma unelmamatkustajia. Viihtyvät toistensa seurassa, ovat huomaavaisia, eivätkä käytä liikaa alkoholia. Pelkäsivät, että seuraavaksi tulee lauma 90-luvulla syntyneitä sinkkuja, jotka rellestävät koko reissun.

Seuraana päivänä vietettiin päivä ankkurissa ja snorklailtiin.

Tässä kalmareita.

Tashin neuvoi mistä voisimme löytää hylyn melko matalasta vedestä, mutta tämä ja toinen veneen pala olivat ainoat jotka löydettiin. Hylyn omistanut mies on nykyään vankilassa, sillä hän kidutti toisen kapteenin hengiltä yrittäessään saada tämän allekirjoittamaan veneen luovutuspaperit.

Hylkyjä täällä riittää, tässä toinen veneestämme näkynyt. Kapteeni yritti polttaa loput veneestä myytyään kaiken arvokkaan, sillä hän ei kestänyt nähdä vanhaa venettään. Hylkyjen suuri määrä johtuu suurista riutoista ja vaikeista olosuhteista. Se, että alueen riuttojen gps-tiedot ovat väärin ei auta. Jos täällä purjehtii pelkän gps:n varassa joutuu varmasti karille. Tashinilla ja Renginillä on kirja, jonka toinen purjehtija on tehnyt. Tämä on ainut lähde johon karikot on merkitty oikein.

Ensimmäinen mustekala jonka olen snorklatessa nähnyt.

Meritähtiä oli paljon.

Meduusoja vähän.

Kolmen aikoihin tämä vene tuli noutamaan meitä mantereelle. Tämän jälkeen päästiin jeepillä Panama Cityyn. Kyyditys yhteensä 52$/hlö. Muut olivat tehneet varaukset. Lauran ja Jamesin paikka vaikutti hyvältä reilun 30$ huonehinnalla, joten jäätiin samaan paikkaan heidän kanssaan. Tämä paikka oli kuitenkin täynnä, joten jatkettiin etsimistä.

Muutaman täyden paikan jälkeen löydettiin White Lion, josta otettiin budjettiimme nähden hieman ylihintainen 45$ huone. Seuraavan kerran, kun saavutaan jonnekkin myöhään harkitaan varauksen tekemistä, ainakin jos on high season. Suihku tuntui hyvältä kuuden päivän tauon jälkeen.

Panaman vierailu jää lyhyeksi sillä rajaviranomaiset ovat keksineet uuden typerän säännön. Jos saapuu Panamaan yksityisellä kulkuneuvolla on maksettava 105$ immigrationmaksu tai on oltava lento pois Panamasta 72 tunnin sisällä ja tällöin saa 72 tunnin transitviisumin. Meillä oli esittää "lentolippu", joten saatiin 72 tunnin transit ilmaiseksi (normaalisti rajoilta saa monta kuukautta ilman kysymyksiä). Toisella pariskunnalla oli oikeasti lento kahden päivän päästä ja toinen aikoi vain ylittää viisuminsa. Tämä saattaa olla ihan ok, sillä lakipykälissä ei kuulemma ole mitään mainintaa erityissäännöstä, vaan kyse on vain korruptoituneesta rahastuksesta. Me päätettiin olla kokeilematta onnea ja lähdetään hyvin pian Costa Ricaan.

3 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Soon semmosta poikaseni se vanheneminen, tapahtuu yllättäen ja joskus tasasemmin ja joskus puuskissa. Mutta voin lohduttaa, ei siihen totu(minä ainaska, onneks on aina joku ittee vanhempi)! Oppii vaan olemaan välittämättä ja mennä posottaa eteenpäin.
Mukavalta tuo matkanteko näyttää kuvissa. Kavereistakin varmaan paljon kiinni noin pienissä tiloissa. Miten mukavuudet siinä oli l. huussi.

Siina kirjoitti...

Olipa Minnalla nätti mekko!

Wanha. :) Oppilaat kysy multa kuinka vanha veli mulla on, vähä hämmästyin kun aloin laskea. Jotenkin oma pää ja laskeminen pysähty sinne kolmeenkymppiin... Jos mulla on sun ikänen veli, niin määki alan olla kolmikymppinen, vissiin ilmeisesti...

Hienoja vedenalaisbongauksia!

Tuukka kirjoitti...

Kiitoksia kehuista ja ei tässä ikäkriisi paina, kolmesta kympistä on selvitty ja neljään kymppiin on vielä matkaa. Siinakin olisi päässyt "vanhojen" sarjaan, sillä Laura oli vain vuotta sua vanhempi.

Porukka on erittäin tärkeä asia tällaisella reissulla, meillä kävi tuuri. Huussi oli aika normaali, vetää piti kansi kiinni pumpun avulla. Päivällä miehet pystyivät tekemään pienemmän asian takakannen yli. Naisilta moinen oli tässä veneessä kiellettyä. Joissain veneissä ei ole vessaa ja silloin naisetkin roikkuvat tarpeensa reunan yli.

Unohtui mainita, että nähtiin muutama delffiini pitkällä purjehduksella. Uivat kilpaa veneen vieressä. Kovin isoja hyppyjä eivät tehneet, mutta olivat mahtavan näköisiä kiitäessään aallon sisällä aivan pinnan tuntumassa.