Perjantaina vuokrattiin maastopyörät (10$/kpl) kahdeksi päiväksi ja lähdettiin kiertämään pienempää tulivuorta. Ajatuksena myös löytää 2/5 päiväksi mukava majapaikka (lautta menee kahdesti viikossa seuraavaan kohteeseen, San Carlosiin).
Tavattiin lähtiessä länsimaalainen vanhempi mies, joka kertoi, ettei saaren ympäri pääse, sillä tie on niin huono. Kerrottiin, että lähdetään silti yrittämään, sillä kuulosti oudolta, että tie joka on karttoihin merkitty on niin huono, ettei sitä pääse eteenpäin maastopyörällä. Aluksi matkanteko tuntuikin tahmealta, sillä kummallakaan ei ollut kokemusta leveärenkaisista ja tie oli tasaista betonitietä. Lisäksi pyöristä olisi voitu pitää vähän parempaa huolta, vaihteet paukkuivat ja yhdessä alamäkilähdössä ketjut lähtivät niin, että sain kivi työkalunani repiä niitä tovin pois jumista.
Playa Santo Domingossa ranta oli saaren kaunein, mutta täällä oli myös kallein majoitus ja länsimaalaisia enemmän, kuin paikallisia. Sama suhde jatkui edullisempaa Balgüeta kohti mentäessä, joten hylättiin tämä alue asumisvaihtoehtona.
Balgüessa pysähdyttiin kuitenkin aamiaiselle ja kyllä kannatti. Munakkaassa oli paljon kasviksia, banaaniranskalaiset olivat herkulliset ja papuriisihässäkkä eli gallo pinto oli hyvää (70c/kpl). Aterian kruunasi raikas appelsiinimehu. Paras aamiainen Keski-Amerikassa tähän mennessä.
Paikan muorilla oli lemmikkinä kaksi peuraa, joista toinen tässä.
Näitä kylttejä oli joka kylässä.
Belgüessa vierailtiin myös tällä vanhalla Magdalenan maatilalla ja saatiin loistavat kahvit. Ei pärjäisi moccamasterilla keitetylle suomalaiselle, mutta peittoaa kympin keittimellä keitetylle. Monta kuukautta lähinnä instat"kahvia" juoneena tilasin toisenkin kupillisen (0,65$/kuppi).
Minna tilasi myös pannukakkuja hunajalla. Erittäin hyviä olivat nämäkin, erityismaininta hunajalle. Kaikki tällä tilalla tuotetaan orgaanisesti, kuten paljolti koko saarella. Maa on tuliperäisyytensä takia hyvin rikasta, joten orgaaninen tuotanto on täällä helpompaa, kuin muualla ja lannoitteet kalliita.
Yläkerrasta oli hyvät näkymät.
Saaren vähemmän asutulla itäpuolellakin tie jatkui hyvänä. Välillä jouduttiin toki taluttamaan tiukemmat yämäet.
San Pedron hautasmaa ja taustalla Maderas. San Pedron jälkeen tie huononi möykkyiseksi. Skootterilla olisi pitänyt olla tarkkana, mutta pyörillä pääsi helposti eteenpäin. Tätä hunompaa osuutta jatkui vain viitisen kilometriä, jonka jälkeen tie oli taas oikein hyvä.
Hevosia näkyi ympäri saarta. Vetämässä kärryjä, ratsuina ja paljon myös vapaina.
40 kilometrin jälkeen löydettiin San Ramonista tämä majapaikka ja päätettiin jäädä yöksi.
Huone oli siisti ja viihtyisä (16$).
Tien toisella puolella oli järven ranta, joten uimaan pääsi helposti. Päätettiin, että, jos parempaa paikkaa ei löydetä, tullaan tänne pariksi päiväksi.
Parin majapaikan lisäksi San Ramonissa näytti olevan ainoastaan tällaisia rikkaamman väen taloja.
Syötiinkin majapaikassamme. Tämä iso kala oli todella hyvä (120c), mutta Minnan kana oli jäänyt raa'aksi, joten lähetettiin se uudelleen paistettavaksi. Toiseen kertaan paisettunakin kanasta tihkui hieman verta, joten osa jäi syömättä.
Illalla nähty iso rupisammakko.
Aamulla pakarat ja kämmenet olivat kipeät, mutta vetryivät muutaman kilometrin jälkeen.
Aamiaiselle kiivettiin tänne Mystica maatilalle.
Tämä Minnan kattaus oli jälleen loistava. Potut juuri sopivasti maustettuja, juusto maukasta ja itsetehty leipä herkullista (3,75$). Myös minun pannukakkuni olivat ok (4,5$). Näillä maatiloilla voi myös yöpyä ja päätulonlähde taitaakin olla ecolodgen pyörittäminen.
Päätieltä poikkeaminen vaati aina ylämäkeen taluttamista, mutta alaspäin oli mukava lasketella.
Meridasta löydettiin lopulta paikka, johon asettua. Huone ei ollut luksusta, mutta halpa (12$) ja sijaitsi rannalla, josta oli lähes Santo Domingon veroiset maisemat Concepcioniin päin. Lisäksi kylään pystyteltiin kojuja fiestaa varten. Kuultuamme, että rodeo alkaa viideltä, tuli kiire takaisin Altagraciaan, jotta ehdimme kahden bussiin. Tämän päivän polkemisurakka jäi 25 kilometriin, mikä oli ihan tarpeeksi.
Kencho hotellilla bussia odottaessa huomattiin, että tänne oli saapunut ilmeisesti luokkaretki. Ranskaa puhuivat, joten todennäköisesti olivat kanadalaisia, joita täällä on muutenkin valtavasti.
Bussiin siis ehdittiin, kuten myös fiestoille, mutta niistä lisää seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti