Kuva Grand Bananan eli Putussibaun hienoimman hotellin näköalaravintolasta. Kävin ihailemassa maisemia ja juomassa pitaijatuoremehun (1,5€), samalla kun vein pyykit lähistölle.
Hotellin respasta löytyi arwana, aivan liian pienestä lasivankilasta.
Pikavenesatama. Todella harmillista, että täällä ei enää nykyään kulje julkisia veneitä kaupunkien/kylien välillä. Täällä on myös pari kansallispuistoa kohtuullisen lähellä, mutta oppaan palkkaus ja veneen vuokraus maksaa miljoonia. En ole Malesian bussista noustuani nähnyt yhtään toista turistia, en edes paikallisia, joten kuluja ei ole kukaan jakamassa. Pariin oppaaseen olen törmännyt sattumalta, toinen oli covidaikana alkanut opiskella ja toinen oli vaihtanut työtä.
Sillan alla ei ollut kodittomia, vaan lintujen koteja.
Sillalle olisin kaivannut hieman parempaa jalankulkuväylää.
Asuntoveneitä
Lounastamassa Income cafeessa. Ruoka oli ihan ok, maisema Kapuasjoelle erinomainen.
Päivälliseksi löysin hyvän kalapaikan toiselt puolen jokkee.
Ihan älyttömän hyvää, maksoi mehuineen 6,5€.
Olin jo päättänyt jatkaa seuraavana päivänä matkaa, kun tapasin Anitin vedenhakureissulla. Miehen perheellä on kauppa, ravintola ja hän toimii myös oppaana. Varsinkin itä on kuulemma näkemisen arvoinen, sieltä löytyy yhdestä kylästä myös aussinainen, joka tekee jotain tutkimusta. Anit laittoi naiselle viestiä, mutta tämä oli seuraavana päivänä Pontianakissa. Kuvassa Anit piirtää kartaa ja mopon hän lainasi laita tankki täyteen periaatteella. Päätin sittenkin vielä jäädä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti