Neljäs ja viides sukelluspäivä

 

Aamurutiini johon on jo tottunut. Kun vene irtoaa laiturista käyn syömässä aamiaisen, otan toisen kupin kahvia ja siirryn yläkerran säkkituoleille ihailemaan maisemia. Sharon jenkeistä oli liittynyt seuraan. Vanhoista vain Freddy ja Paul olivat jäljellä. 

Ensimmäinen sukellus oli taas Siaba Kecilille. Tällä kertaa virtatusta oli enemmän ja päästiin hyvin liikkeelle. Pääsi nauttimaan kunnolla "superman" sukelluksesta.

Superman vaihe kesti toki vain alle 10 minuuttia, riutan päässä piti kääntyä oikealle ja katkaa virtaukselta enemmän suojassa. 

Black backed butterflyfish

Mantoja nähtiin täälläkin. Kuvassa Freddy ja Yodi. Sharonin ja Paulin piti alunperin sukeltaa Rahmanin kanssa, mutta hänellä oli ongelmia korvien kanssa, joten hän lähetti heidät meidän ryhmään sukelluksen alussa. (23,7m/55min)

Seuraavaksi Karang Makassar. 2,5km pitkä kohde, jota sanotaan myös manta pointiksi. Koko aluetta ei ole tarkoitus mennä läpi vaan pysähdellä aina välillä. Virtausta tulee olemaan.

Unicornfish. Alue oli tasaista ja mantoja näkyi taas paljon ja jokaisen kohdalla pysähdyttiin. Sharon ei ollut nähnyt niitä vielä kovin paljoa, joten ymmärsin hänen puolestaan, mutta itse olisin halunnut antaa virran viedä. Mantoja tulee ja menee. Veneessä puhuin Paulin kanssa ja hänkin sanoi, että olisi ollut paljon hienompaa vetää koko 2,5km ilman pysähdyksiä läpi. Sukellustietokone olisi tosin tullut hulluksi vedenalaisissa dyyneissä. (15,6m/59min)

Viimeisenä Waeniluun. Tarkoittaa kylmää vettä, täällä on muutenkin vesi melko "kylmää". Kaikki muut hytisevät jokaisen sukelluksen jälkeen märkäpuvut päällä. Minä olen vetänyt t-paidassa ja shortseissa eikä kertaakaan ole tullut kylmä. Tämä on ihmetyksen aihe, minä ihmettelen yhtä paljon miten jengi voi palella, kun vesi on 26 asetta lämmintä. Freddy on ristinyt mut Icemaniks, tykkään lempinimestä.

Yoni vetei alustuksen ja kyseessä oli taas muchdive

Peacock flouder

Valtava sea cucumber

Cardinalfishejä (22,2m/58min)

Tämä oli Paulin 10 ja samalla viimeinen sukelluspäivä, joten toimistonainen sanoi, että tuo on suunnitelma, mutta jos hän haluaa muuttaa kohteita, niin vaihdetaan, viimeisen päivän kunniaksi. Suunnitelma näytti kuulemma hyvältä, mutta laita hänet sukeltamaan Tuukan kanssa. Kuva muutetusta taulusta, kuulin keskustelun huoneen toisesta päästä.

Fredyllä oli kuitenkin aamulla huono olo, joten hän ei sukeltanut. Yhdistettiin ryhmät, mutta mentiin silti kahdella oppaalla. Tuo kolmas on DM opiskelijoiden ryhmä. Giulia oli palannut opettajaksi.

Flatworm

Viime kerralla nähtiin täällä valkoinen frogfish, mutta se ei ollut yhtä iso kuin tuo. (20,1m/61min)

Herätys Paul, on alustuksen aika. "Minä näen, minä kuulen, anna mennä". Paikan nimi oli kolme sisarta. Neljäskin pinnacle on, mutta se on syvemmällä, sitä sanotaan rumaksi siskoksi. 

Oli tarkoitus olla virran puolella, mutta Yodi vaihtoi suunnitelmaa kesken kaiken ja mentiin toiselle puolelle. Johtaminen ei ollut kovin selkeää ja väleissä missä virtaa koviten ei oikein tiennyt mihin suuntaan ollaan menossa ja ilmaa kului paljon. Olin vieläpä tuhlannut vahingossa sukellustietokone minuutteja alussa liian syvällä, joten pohjaan en voinut enää mennä, siellä virtaa yleensä vähiten. Hieno paikka kylläkin.

Safetystop tehtiin koukkujen avustuksella. (28m/47min)

Kovan virtauksen takia lähdettiin tekemään viimeinen sukellus keskustaan. Yodi tuli kysymään minulta mihin mennään, mun viimeinen sukellus. Vastasin, että ei mulla varsinaisesti ole suosikkia, mutta ei muchdivea. 

Mentiin Mawanille. Heti alussa nähtiin white tip reef sharkkeja pohjassa nukkumassa.

Mantoja ihaillessa tuli mieleen, että miksen sanonut Makassar ilman stoppeja, miksi en??? Meillä oli kaksi divemasteria, joten oltaisiin ihan hyvin voitu tehdä kahden ryhmän sukellus, stopeilla ja suoralla linjalla. Hidasälyisyyttä ei palkita.

(17,3m/66min) Ihan lopussa Sharon sattui putsauspaikan keskelle ja jäi siihen. Mantat kiersivät häntä ympäri ja vaikka Fauy kuinka kilkatti ei nainen ollut huomaavinaan. Paul oli hermona ja kylmissään, oltiin oltu tosi paljon paikoillaan. Minua ei sinänsä haitannut vaikka mantoja on nähty, niin on ne hienoja. Huonoa muista välittämätöntä käytöstähän tuo toki oli. Kun Fauy lähti hakemaan, Sharon päätti huomata ja tuli ylös.

Vähän tuntui haikealta nähdä nimi tuolla alhaalla. Toisaalta tuntui myös, että olen sukeltanut tarpeeksi, ihan hyvä aika lähteä. Resorttiin oli tullut pari uutta itävaltalaista.

Käytetäänkö tässä paskakaupunnin nimeä markkinointimielessä? Onko rojaltit maksettu?