Floresiin

 

Pontianakissa ei ollut sporttibaaria, joten seuraavaksi lensin Jakartalle katsomaan Superbowlia. Viiden euron lisähinnalla sain paikan eturivistä, peruslippu maksoi noin 50€.

Harvoin sitä tulee lähdettyä aamukuudelta baariin.

Olin tehnyt oikein pöytävarauksen Brewerkziin, mikä oli hyvä ratkaisu.

Paikka oli loistava. 20 hengen seurua jätti kylläkin tulematta, joten screenin edessäkin olisi ollut tilaa, kun tarjoilijat kävivät poistamassa varauskyltin ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Harmi ettei mukana ollut Ravensin pelipaitaa. Vieressäni istui aito pittsburghilainen Steelersin mies ja hänen takanaan mies Bengalsin paita päällä. Jos joku ei seuraa NFL:ää niin AFC Northissa pelaa Ravens, Bengals, Steelers ja Browns.

Pöydässä istui Mahones ja kauempaa sohvalta löytyi myös Eaglesin paita. Ruoka ja kahvi kuuluivat 20€ sisäänpääsyyn.

Alkoholi maksoi ekstraa ja paljon. Lähes Suomen hinnat. Peli oli loistava puoliaikashowta myöten. Pelin jälkeen sain kutsun yhteen takapöydistä. Siellä istui kolme paikallista liikemiestä, joista jokainen omisti vähintään muutaman yrityksen. Myös pittsburgilainen lakimies liittyi seuraan. Korona oli muuttanut hänen konservatiivisen työpaikkansa parempaan suuntaan. Ennen piti istua Pitsburgin toimistolla kovat kaulassa, nyt suorastaan kannustetaan etätöihin. Paikalliset koittivat kysellä mitä bisnestä Suomen ja Indonesian välillä voisi olla? En oikein keksinyt mitään, vaikka sekin asia pyöri keskustelussa muutaman olutkannun ajan. Paikalliset lähtivät keskipäivän jälkeen palaveriin ja muihin menoihin, joten minäkin päätin lähteä elokuviin. 

Senayan premiumleffateatterin löhönojatuolit olivat parhaat joista olen koskaan elokuvan nähnyt. Babylon oli loistava, mitä nyt monessa kohtaa vähän sumennettu. Tekstitys indonesiaksi.

Jakartasta selvittyäni oli aika jatkaa matkaa Floresiin, joka oli alunperin tämän reissun pääkohde. Alan vähitellen tottua siihen, että kotimaan lennoille saa Aasiassa tuoda nesteitä ja olin varannut mukaan 1,5 litran vesipullon.

Lion Airilta löytyy edelleen rukouskortti.

Ei mikään halpalentoyhtiö enää, vaikka hinnat ovat kyllä halvat, 2,5 tunnin lento reilusti alle satasen. Lennolla sai sapuskaa ja 20kg matkatavarat kuuluvat hintaan.

Laskeudutaan Labuanbajoon

Eipä laskeudutakaan... Kapteeni veti ylös, kun renkaat jo melkein hipoivat maata. Tuulen kanssa ongelmia, kokeillaan kohta uudestaan tuli kuulutus.

Uusi yritys. Pakko myöntää, että vähän jännitti... Toinen kerta kuitenkin onnistui ja vähän teki mieli taputtaa. 

Miksi pitää tunkea sitä hihnaa vasten odottamaan... 

Huomaa, että olin tullut turistirysään. Mopo-ja taksikuskit suorastaan hyökkäsivät kimppuun ja ulkonakin sain kuskit juoksemaan. Kävelin lentokentän ulkopuolelle ja nappasin lennosta mopotaksin eurolla.

Siisti turistikaupunki ei napannut lainkaan, joten lähdin kyselemään Komodon kansallispuistoon 3N/2D reissua. 

Tämä ukkeli teki parhaansa, mutta kolmen päivän reissut olivat täynnä.

Tämä taas osasi myydä minulle kahden päivän reissun 1,7 miljoonalla (110€). Kolmas päivä on lähinnä snorklaamista. Olin menossa sukeltamaan tämän reissun jälkeen, joten snorklaaminen ei ollut niin tärkeää. Olin ostamassa retkeä liskojen takia. Lisäksi piti maksaa 400k puistomaksua.