Lauantai-iltana törmäsin porukkaan joka istui iltaa yhden talon edustalla ja joi kratomiteetä. Myös pontikkahuikan sain, mutta sitä ei juonut kuin pari tyyppiä. Alkoholin kanssa pitää kuulemma olla hyvin varovainen, saa pään sekaisin ja parempi on jos sitä ei juo ollenkaan. Porukassa oli muslimeja ja kristittyjä, tiivis kaveriporukka.
Illan päätteeksi sovittiin, että liityn porukan mukaan seuraavan päivän kalareissulle. Kyseessä oli ihan joka sunnuntainen hupireissu, porukka koostui ainakin sähkömiehistä, poliiseista, palomiehistä, pankkimiehestä, opettajasta ja virkamiehestä.
Matkalla pysähdyttiin yhden kaverin talolla ja samalla minulle esiteltiin arwanalammikko, joka oli aidattu korkeilla metalliaidoilla. Tämä akvaariokala on todella arvokas ja niitä kasvatetaan täällä paljon. Villinä niitä elää kansallispuistojen järvissä.
Pysähdyttiin myös supermarketilla ostamassa tykötarpeita, tarjouduin maksamaan, mutta ei onnistunut.
Edellisinä päivinä oli satanut paljon, joten vesi oli todella korkealla. Tuossa joen keskellä näkyy yleensä hiekkasärkkä. Tuollaisia ryteikköjä mitä näkyy etualalla on pinnan alla hiekkasärkän lähellä, joten verkkoja ei voitu uittaa, repeytyvät helposti.
Ei oltu Indonesian pisimmällä joella Kapuasilla (1143km), joka menee Putussibaun läpi, vaan siihen laskevalla pikkujoella hieman Putussibausta pohjoiseen.
Ja juotiin me osa porukkaa vähän palmuviiniäkin. Jossain vaiheessa pyydettiin soittamaan suomalaista musiikkia. Koitin ensin Behmiä, koska paikallisesta musiikista tuli se mieleen, ei toiminut. Sitten laitoin Portionboysin soimaan ja se toimi, kuunnetiin koko tuotanto läpi.
Pariin kertaan sama tyyppi kysyi, miten uskalsin lähteä mukaan tälle retkelle. Vastaus oli miksi en? Lähes kaikki maailman ihmiset ovat hyvää haluavia ja muut ihmiset huomioon ottavia. Pahojakin ihmisiä toki on, mutta he löytyvät yleensä suurien kaupunkien jengeistä, finanssimaailmasta ja suurvaltioiden johdosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti