Moni

 

Aamulla rokkibussilla eteenpäin. 

Ende ja tulivuoret. Vähän harkitsin pysähtymistä, oli ihanan lämmin taas, mutta menin silti ohi. Viikonlopuksi Maumereen lämmittelemään, hoidetaan nyt kerralla vuoret alta pois.

Rahastaja, kyytiin huutelija ja kantaja. Välillä koisi ja välillä häiriköi yhtä naismatkustajaa. Näyttivät tuntevan toisensa, joten en viitsinyt puuttua, kuin kerran, kun tökkiminen selkeästi näytti hermostuttavan. 

Edellisen illan arak ringin kuskilta sain vinkin Mahakali lodgesta. 15€ yö aamiaisella, eli vähän kallis.

Mutta näkymä partsilta oli sen verran hieno, että päätin jäädä. Keli näytti selkeämmältä, kuin aikoihin, joten tinkasin mopon 24 tunniksi käyttöön (6,5€), vuokra-aika alkaa heti, eikä vasta illalla, kuten on tapana ja suuntasin kohti Kelimutua. 

Jos tulivuori alkaa purkautua evakuointi reitti on tietä alaspäin. Hyvä tietää, kuten myös toisen kyltin varoitus, että katokset on tarkoitettu vain sateensuojiksi, ne eivät suojaa lentävältä laavalta. 

Kansallispuiston sisäänpääsymaksu oli noin 15€ ja se ei ole voimassa enää seuraavana päivänä. 

Kaksi isointa kraaterilampea. Kaunista. 

Kelimutu on tullut kuuluisaksi siitä, että nämä vaihtavat väriä säännöllisen epäsäännöllisesti ja ovat useimmiten erivärisiä keskenään, yhteyttä ei siis ole. Lammet ovat olleet vuosien saatossa punaisia, valkoisia, vihreitä, ruskeita ja sinisiä. Tuo taaempi on syvin (127m). 

Paikallisen uskomuksen mukaan sielut muuttavat ruumiin kuoleman jälkeen näihin kraatereihin. Paikka on siis erittäin pyhä. 

Pahojen ihmisten sielut joutuvat ikiajoiksi tuohon lähimpään kraateriin. He jotka ovat tehneet elämässään hyvää ja pahaa matkaavat tuohon taaempaan ja täydelliset pyhimyksen saavat astua hieman erillään olevaan kolmanteen kraateriin.

Ei ei ei... Matkalla korkeimmalle paikalle pilvet vyöryivät alueelle.

Pyhimysten kraateri. 

Ihan täydellistä näkymää en huipulta (1650m) saanut, mutta kauteen nähden saatoin olla tyytyväinen.

Havupuita oli paljon.

Sitten syömään. Nyt kun turistikylässä olin, päätin kokeilla vähän erilaista Mopin paikassa ja se kannatti. Ihanan kasviksinen paputortilla (3€). Myös erilaisia juomia testailin. Inkiväärikahvi oli hyvin mielenkiintoinen, saatan testata Suomessakin. Sitten oli mokea, joka tarkoittaa palmuöljypontikkaa, maistui pontikalta. Sitä sai myös ananaksella, kanelilla tai kahvilla maustettuna, testasin kanelia, paransi makua huomattavasti. Sitten oli paikallinen drinkki toki-toki. Tokihan sitäkin piti maistaa, paljon oli makuja, vaikea sanoa mitä siinä oli, mutta ihan ok limudrinkki. 

Siinä seuraavan päivän lounas. Kasvisleipä ja hedelmälautanen.

Tämä rukoiljasirkka oli muuttanut huoneeseeni yön aikana. Illalla oli melkein samassa paikassa, mutta liikkui melko nopeasti edestakaisin, kun laitoin valot pois. 

Aamu oli pilvinen, joten onneksi olin käynyt katsomassa kraaterit jo edellisenä iltapäivänä. En herännyt aamuviideltä kiipeämään ylös katsomaan auringonnousua, kuten täällä ja yleensäkin vuorenhuipuilla on tapana. Jos tykkää massoista näin kannattaa tehdä, mutta jos tykkää enemmän omasta rauhasta, kannattaa lähteä ylös aamun jo valjettua, kun taivas on vielä selkeä. Iltapäivät ovat jopa highseasonilla yleensä hyvin hiljaisia, mutta riski pilviselle säälle kohoaa.

Minulla oli vielä mopo käytössä, olin maksanut kahdesta yöstä, eikä Monin kylä ollut erityisen mielenkiintoinen, joten aamupäivällä ajelin Wologain perinteiseen kylään. Paikka paloi joitain vuosia sitten ja kyläläiset muuttivat muualle, joten nyt tämä on enemmänkin museo ja juhlapaikka, kuin asuttu kylä.

Sattumalta paikalla oli myös kaksi autokuntaa turisteja oppaiden kanssa. Liettualainen pariskunta ja kaksi ranskalaista naista. Liettualaiset olivat olleet auringonnousun aikaan Kelimutulla, eivätkä olleet harmittavasti nähneet kraatereita. Suomen he olivat nähneet, Oulua myöten, olivat tykänneet. Tänään matka jatkuu Endeen ja sieltä takaisin kotiin, oli viimeinen päivä kahden viikon Floresin lomasta.

Kylään ei ulkopuolinen saa astua ilman kyläläisen seuraa, joten meidän oppaaksemme lähti kylän vanhin. 

Taloissa oli paljon kaiverruksia, tässä käärmeitä ja munakoisoja. 

Ihan kuin joulukoristeita!

Pyhä kivikasa, ei saa koskea.

Ryhmäkuva, "hameen" käyttö oli pakollista ja sisältyi parin euron pääsymaksuun, kuten myös opastus.

Tyylikäs motskari, täältä ostin muovipullollisen bensaa (20k). 

Tippuvaa vettä. Suosittu paikka pestä mopo.